Kesä kesä kesä kesä kesä kesä kesä!

Tänä kesänä aion lakata kynteni eri väreillä, pyöräillä ympäri Helsinkiä, valvoa yön yli, kuunnella Pekka Strengiä, tehdä biisejä, laulaa, syödä mansikoita, juoda shamppanjaa, kuljea paljain varpain, paahtaa hiukseni, käyttää hattua, bongata lintuja, nuuhkia kukkia, lukea runoja, olla niin boheemi kuin kesällä kuuluukin olla, nauraa, soittaa kitaraa puistossa, istua viltillä, lukea kirjoja, soittaa pitkähuilua öisin (sori naapurit!), olla vaan, jutella parhaiden ihmisten kanssa, puhallella kuplia, pelata lautapelejä, juosta, fiilistellä Kumpulaa, maalata, käyttää vain mukavia vaatteita, telttailla, juhlia, matkustaa sporalla, valokuvata, hymyillä spurguille.

Tuomet kukkivat jo! Haistoin ilmaa perjantai-iltana, ja melkein purskahdin itkuun. Maailman ihanimpia tuoksuja yhdistettynä kosteaan maahan ja auringon lämmittämään ihoon. 

Kesällä teltat on jees! Varsinkin tällainen hippihenkinen kahden kepin ratkaisu. Helppo kasata, helppo purkaa. Sopii kesän ex-tempore -meisinkeihin.

Ja lopuksi se oikea fiilistelykuva: sain kirpparin ilmaislaatikosta "Facta 2001 - Tietovisa" -kirjan. Kirjassa on sikana kysymyksiä, se on kuin Trivial Pursuit! Mielihyvän väreet kulkevat mahassani. Onnellista hyrinää. Nippelitietoa!<3 (Kuvassa lisäksi Weekdayn viime kesän olkihattu ja minttupastilleja, onhan makuni todella mummomainen...)

Antaa tulla, kesä! Minä odotan. Loppuun kesäbiisien klassikko, maailman kauneimpien kappaleiden kermaa, pimeiden kesäöiden autoilumusiikkia, Ankia. 

(Eli oikeasti istun koko kesän Musiikkitalon uumenissa vääntämässä jousisovituksia, syön nuudeleita ja juon liikaa kahvia. Mutta aikeeni ovat vilpittömät!)

Jag fick feeling

Onnenkantamoisia juuri nyt:

Illalliset ystävien kanssa on parhautta. Tai yleensäkin illat ystävien kanssa, jos saan laittaa ruokaa tai pannaria. (Muumimamma on the making..) Muuten kulmassa näkyvä Novelle Aprikoosi&Jasmiini on niin ihanaa, ettei mikään limu ikinä.

Yllätyslahjat! Sain yhdeltä ystävältä mystisen paketin, josta paljastui sokerikirsikoita, siis niitä esanssisia, ihania ja pinkkejä. Olen varmaan maailman ainoa ihminen joka tykkää niistä oikeasti. Rannekorun Soila toi Meksikosta höpsis, kuulemma Guatemalasta, Chichicastenangosta. Inkkarikoru, nam!

Terveelliset aamupalat. Siis tuo on puuroa, jossa on avokadoa, marjoja, pähkinöitä, kanelia ja hunajaa.  Näyttää ällöltä, tiedän.

Kuvassa kolme kivaa juttua: maailman mukavimmat ja päheimmät kesäpöksyt, kivoin kynsilakka just nyt (Isadoran Wonder Nail, sävy "Pure Coral". Jos muuten joku löytää tätä, saa lähettää!) ja uusi kahvimukini. Sain Soilalta synttärilahjaksi ison mukin, josta on mitä mukavinta siemailla kahvia aamuisin. Ja Väinämöinenkin kurkistaa sieltä.

Skumppa oikeana hetkenä. 

Aurinko, vaalenevat hiukset ja elämäni ekat pisamat! Korallinvärinen huulipuna ja kynsilakka. Huulten ja kynsien mätsääminen on varmaan tosi tackya ja ysäriä, eli jee!  (Naamakuvat, itsensä ajoittainen hyväksyminen, ihon kuoriminen, silmätipat)

Rakkaat kirjani! Tässä rivissä tiivistyy paljon asioita minusta. Vasemmalla uusimmat perheenlisäykset, sain vanhemmiltani Alphonse Mucha -kuvakirjan, ja pikkuveikalta ihanan Muumien kiehtovan maailman. Muumit jee!

Leppeät illat, laskeva aurinko, lempeä tuuli, joka heiluttaa verhoja hiljalleen. 

Elämä on, mm-kisahuumasta huolimatta, aika viehkoa.

Voi maailma, minkä menit tekemään

Ai että mikä lauantai-illan ahdistuksen sekainen raivo onkaan laskeutunut sisimpääni. Näin ollen puran sen eetteriin, koska koskaan ei voi valittaa liikaa.


Nimittäin etsin lyriikoita Dylanin "A hard rain's a-gonna fall" -kappaleeseen, ja kun jostain ne löysin, oli lyriikkasivusto nerokkaasti listannut sivupalkkiin kappaleita otsikolla "Similar songs". No tässä kohtaa sitä odottaa kappaleita vaikka Joan Baezilta tai vaikka Donovanilta, mutta ei ei ei. Lista on seuraavanlainen:


- Extacy by 50 Cent
- Meet Me Halfway by Black Eyed Peas
- Bubble Pop by Rihanna
- Hustlin' by Game 
- Blazing by Nicki Minaj
- Bloody Mary by Lady Gaga

 

Ja niin edelleen. Mitä tässä maailmassa tapahtuu. Ihan aikuisten oikeasti tämä on niin surkea läppä ettei mikään hetkeen. Sanon sen korostetuin kirjaimin: Bob Dylanista ei voi puhua samassa lauseessa 50 Centin kanssa. Bob Dylanissa ei ole mitään samanlaista Rihannan kanssa.  Dylanin lyriikat ovat kaunista, koskettavaa ja painavaa asiaa, kun taas vaikkapa 50 Cent (iki-inhokkini!) jutustelee seuraavanlaisia:

"Shorty I got a thang for that thang she got, I know just what to say and do to get her hotonce I get her going, I don't want her to stop, it don't even matter which one of us end upon top What position we in we get the kissingit in slack em off on the ride see I slipand I slide look her right in the eyes climax relax,I ay back recap, ye thats all that. 
Mitä tuo edes tarkoittaa, häh? Ei ei ei ei. EI.
Tulipa taas todistettua: maailma on paha, ja ihminen matkalla lopullista tuhoa ja älyn amputaatiota. 

Loputonta häpeää. (Ja facepalm sinulle, maailma! Hyi häpeä!!)

Tämä ei sitten ole mielipidekysymys. Tämä on totuus. Hyvää yötä Vietnam. 

Voi pikku nainen, sul on suuri salaisuus

Täytin 22. Joku sanoi, että onpas vähän, mutta minusta tuntuu vanhemmalta. Aika kuluu aika nopeasti.

Universaalissa mittakaavassa 22 on naurettavan vähän.

Olen ihan pieni.

Ja joskus, kun olen oikeasti vanha, toivon, että voin olla se herttainen mummo, joka leipoo pullaa. Silti haluaisin olla yhtä tyylikäs ja vinha ja kreisi kuin leidit Ari Seth Cohenin "Advanced Style"-blogissa. Heck, haluaisin olla yhtä tyylikäs, vinha ja kreisi jo nyt. 

Mitkä värit ja asusteet! Alan harkita minimalismin hylkäämistä. (Minimalismini on siis sitä, että otan aina koruja pois ennen kotoa lähtemistä, en halua näyttää pyryharakalta. Miten pöljää! Pyryharakat on parhaita!)

Ja toisaalta musta on niin ihana väri. Katsokaa tuota pukua, ihan mieletön leikkaus.

Ihailen niitä pukeutujia, joilla on dramatiikantajua. Tällä rouvalla sitä riittää. Ah, mikä huivi. (Itse en voi käyttää huiveja, pääni on kurpitsan kokoinen.)

Tämä on silti suosikkini! Melkein kuin Tintti (tyyli-ikonini!), ihanat kengät, ihanaa militarismia, ihanat hiukset, en kestä, pukeutuisin jo nyt noin. Rakkautta. 

Kyllä minusta vielä tyylimummo leivotaan. Ensin täytyy kuitenkin käydä läpi nuoruuden tyylimokat. Olen muuten miettinyt, haluanko postailla vaatekuvia tänne, mutten ole varma, haluanko pitää tyyli- (tai minun tapauksessani pikemminkin tyylittömyys-) blogia. Ehkä en. Kaipa voisin silti joskus pulista vaatteista, kyllähän minäkin niihin pukeudun. (Hahahaaaa, hahahaaaaaaa!) 

Aatoksen kunniaksi kuva viimeaikojen suosikkiasustani, ja kuten huomaatte, hovikuvaajan paikka olisi auki junou:

Äidilläni oli samanlainen mekko, kun olin lapsi. Näin 22-vuotiaana sallin itselleni tällaisia turvariepuja.  (Neuletakki tädin kirppiskuormasta, vyö Ginasta, kengät kirpputorilta.)

Vanhentunein terveisin! Niin ja jos ihmettelit, otsikko tosiaan on Mikko Kuustoselta lainattu. Hähää. Sydämessäni taidan olla 45-vee.