Ilmassa alkaa olla malttamattomuutta. Uusin Nyt-liite lisäsi jännitystä, joka kihelmöi minua kuin muurahaiset pöksyissä. Loppumetreillä alkaa olla jo hermostuksissaan, miksei se jo tule? Joko joko joko?
Enkä tarkoita joulua, vielä. Kate Bushin "50 words for Snow" ilmestyy 21.11! Sinkkulohkaisu "Wild Man" lupaa jotain maagista. Albumi rakentuu lumen ympärille, ja koska olen tällainen talvi-intoilija. uskon, että teema on ainakin itselleni koskettava. Ja Kate Bush ei voi tehdä mitään, mikä ei koskettaisi minua (jos unohdetaan tuo Directors cut, joka oli aivan kamala. Miksi tehdä uudet versiot muutenkin hyvistä biiseistä ihan samalla tavalla kuin ne alkuperäiset?)
Kate on ensimmäisiä artisteja, jotka räjäyttivät tajuntani, kirjaimellisesti. Naisen maaginen ääni, joka on vain parantunut vuosien mittaan, rohkeat tekstit ja kunnianhimoiset levykokonaisuudet avasivat minulle aivan uuden maailman. Katen tapa tehdä musiikkia on jotain suurempaa mystiikkaa. Muistan, kun kuulin "The Hounds of Love" -albumin ensimmäistä kertaa. Kuuntelin sitä putkeen yhdeltä istumalta varmaan 10 kertaa. Enkä ole vielä vuosienkaan jälkeen kyllästynyt artistiin, sillä jotenkin onnistun aina löytämään jotain uutta Katen biiseistä, uusia suosikkeja, uusia sävyjä, uusia tulkintoja.
Ja naisen edellinen, "Aerial" (joka on muuten kesälevyjen aatelia, kuunnelkapas juhannuksena kun ajelette maaseudulla!) ilmestyi kun olin yläasteella. Vuosien odotus siis toivottavasti palkitaan. Katelta on turha odottaa maailmankiertueita tai hirveitä määriä haastatteluja, mikä on tavallaan parempi, sillä näin musiikkiin saa tutustua itse vailla ennakkokäsityksiä ja -tulkintoja.
Harvoin mikään levy saa minut ryntäämään levykauppaan, mutta "50 words for Snow" taitaa laittaa minullekin tulta pehvan alle. Viimeksi sama efektin aiheutti Lumen Valon "Miraculum".
Jännää jännää JÄNNÄÄ!
Kuva: Kate Bush Archives
Enkä tarkoita joulua, vielä. Kate Bushin "50 words for Snow" ilmestyy 21.11! Sinkkulohkaisu "Wild Man" lupaa jotain maagista. Albumi rakentuu lumen ympärille, ja koska olen tällainen talvi-intoilija. uskon, että teema on ainakin itselleni koskettava. Ja Kate Bush ei voi tehdä mitään, mikä ei koskettaisi minua (jos unohdetaan tuo Directors cut, joka oli aivan kamala. Miksi tehdä uudet versiot muutenkin hyvistä biiseistä ihan samalla tavalla kuin ne alkuperäiset?)
Kate on ensimmäisiä artisteja, jotka räjäyttivät tajuntani, kirjaimellisesti. Naisen maaginen ääni, joka on vain parantunut vuosien mittaan, rohkeat tekstit ja kunnianhimoiset levykokonaisuudet avasivat minulle aivan uuden maailman. Katen tapa tehdä musiikkia on jotain suurempaa mystiikkaa. Muistan, kun kuulin "The Hounds of Love" -albumin ensimmäistä kertaa. Kuuntelin sitä putkeen yhdeltä istumalta varmaan 10 kertaa. Enkä ole vielä vuosienkaan jälkeen kyllästynyt artistiin, sillä jotenkin onnistun aina löytämään jotain uutta Katen biiseistä, uusia suosikkeja, uusia sävyjä, uusia tulkintoja.
Ja naisen edellinen, "Aerial" (joka on muuten kesälevyjen aatelia, kuunnelkapas juhannuksena kun ajelette maaseudulla!) ilmestyi kun olin yläasteella. Vuosien odotus siis toivottavasti palkitaan. Katelta on turha odottaa maailmankiertueita tai hirveitä määriä haastatteluja, mikä on tavallaan parempi, sillä näin musiikkiin saa tutustua itse vailla ennakkokäsityksiä ja -tulkintoja.
Harvoin mikään levy saa minut ryntäämään levykauppaan, mutta "50 words for Snow" taitaa laittaa minullekin tulta pehvan alle. Viimeksi sama efektin aiheutti Lumen Valon "Miraculum".
Jännää jännää JÄNNÄÄ!
Kuva: Kate Bush Archives
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiva kun kävit!