Begin again

Joskus kaikki on niin kaunista, että haluaa vain nauraa ja tanssia. Vaikka yksin pimeässä huoneessa. Pyöriä ja pyöriä ja pyöriä, kunnes kadottaa suunnan.

Kuuntelen tätä kappaletta monta kertaa peräkkäin ja hymyilen, koska siinä tiivistyy aika paljon:

Dream... How I dream to feel.
Dream... How I dream to feel.
And everything will fill with light,
A golden sun would fool this night.
And all that is and ever was

Begin again,

Begin again.
To feel, finally for real.

(Hanna's Theme - Chemical Brothers)

Köh köh niisk

Terveisiä sairastuvasta! En kirjoita siksi, että minulla olisi tylsää, sillä kyllä flunssaisen elämä on mielenkiintoisia käänteitä täynnä.

Jotkut ihmiset eivät panosta sairaana ulkoiseen olemukseensa, mutta minä olen toista maata. Tänäänkin oikein vaihdoin paidan, kun olin samaa villapaitaa käyttänyt jo torstaista. Huomaa isältä pöllityt lainatut collegepöksyt, superchic viitta (en tosiaan leiki supersankaria yksinäni täällä) ja siististi yleisnuhruinen olemus. Tukan sentään pesin. Niin ja sukat ansaitsevat erityismaininnan. On ne kauniit.

Peilipose ja duckface. Wonderful!

Sairaana on aikaa sivistää itseään. Tärkeintä on katsoa mahdollisimman typeriä elokuvia, joista ei vartin kuluttua enää muista mitään. Ja tietenkin Uutta Sherlockia, koska siinä on Benedict Cumberbatch. Oi, Benedict.

Tietenkin ravinto on tärkeää. Olenkin painottanut riittävää kalsiuminsaantia syömällä aika paljon lakritsijäätelöä. Myös pikanuudelit ja Saarioisen äitien tekemät kasvispihvit pitävät tasapainoisen ruokavalion tasapainoisena. Olen muistanut nesteyttää itseäni juomalla runsaasti Panadol Hottia. Se on herkullista ja pitää yleisen pöhinän hyvänä. Sponsorisopimusta odotellessa.

Kauneusvinkki: Bepanthen.

Niin, ja jos elämä neljän seinän sisässä tuntuu ahdistavalta, kannattaa tehdä virkistäviä retkiä lähikauppaan. Pää huppuun ja yritä pysyä pystyssä.

Blogeja syytetään asioiden silottelemisesta. Tässä tapauksessa olisi ehkä kannattanutkin vähän silotella. Mutta koska olen juonut jo aika paljon tätä herkullista nestemäistä särkylääkettä, on arvostelukyky heikentynyt. Terveydeksenne, siis!

Onneksi musiikki on hyvää. Kuten tämä kappale. Ehkä paras biisi aikoihin. Eteerisyyttä, ystävät.

One love, one life

Calvin Kleinin "One" on jotain niin nerokasta, ettei sitä tarvitse varmaan edes mainostaa. Kyllä, sitä hypetetään, kyllä, kyllä. Joskus asioita hypetetäänkin syystä. 

Niinä päivinä, kun olen poikamaisella tuulella, käytän tätä. Kun en jaksa pestä tukkaani, tai laittaa sitä leteille. Tämä on grunge-päivien tuoksu. 

One on tavattoman sukupuoleton. Siis todellakin niille päiville, kun jättää rintaliivit mieluummin kotiin ja laittaa jalkaan maiharit tai tennarit. One-päivinä minulla on usein revityt farkut ja se susiruma lohi-t-paita.

One on sen tytön tuoksu, joka ei välitä muiden ajatuksista, muttei myöskään koe suurta tarvetta tehdä siitä numeroa. Tämä tyttö tietää itse olevansa ihan hitsin loistava, ja se riittää hänelle. Olisi mukavaa olla tällainen tyttö.

Tuoksu alkaa sitruksisella nuotilla (sitruunaa, bergamottia, kardemummaa), mutta muuttuu iholla vähän lämpimämmäksi, johtunee myskistä ja meripihkasta. One ei ole millään tapaa hyökkäävä, sitä täytyy nuuhkia toisen iholta huomatakseen sen. (Ou jee, says I!)

Parisuhdetuoksut ovat aina vähän mauton idea (sori vanhemmat!) mutta tämä on myös parisuhdetuoksujen liigavoittaja. Sama tuoksu molemmille! Vinkki kaikille cooleille seurusteleville. Myös Onen Be-versio toimii.

Niin, One on ysärituoksu! Ysärijee!

Ps. Biisivalinta on ihanan kamala. Tästä tulee kaikkien juhlien anthem. "Best song ever! I'm never gonna get tired of it!" 

Ropisee

(Onpas jotenkin ronski sana tuo "ropisee". Ehkä se on se "r".)

Syksyn sadepäivät ovat tainomaisia. On ihanaa, kun saa istua sisällä, juoda teetä ja lukea kirjaa. Ei tarvitse lähteä minnekään.

Taustalla soi yltiöloistava Nuorgamin sadesoittolista. Erityinen maininta Ankille ja Randy Newmanille. Sangen tunnelmallista. Ja Kotiopettajattaren romaani, se on hyvä. Ihme, että luen sen vasta nyt.

Ps. Eräs ystäväni osti tuollaisen Muumi-mukin ja maksoi siitä melkoisen summan, siis mukista. No, minulla olisi ollut yksi ylimääräinen. Voi sentään.

It's simple

Johnny Cashilla oli hallussaan tiivistämisen taito. Ei kaikki olekaan niin hankalaa, hei. Don't take it too hard. (Biisivalintakin ilmeinen. En stressaa!)

Kuva: andrewromano.tumblr.com

Armo-Jarmo

On hienoa, että joinakin päivinä saa näyttää siltä, että on ryöminyt esiin UFFin keräyslaatikosta ja yrittänyt liftata katsomaan Nirvanaa noin 20 vuotta myöhässä.

Koska se on armollista. Ja kieltämättä ihan mukavaakin.

Tukka on ollut näin pörrössä viimeksi 16-vuotiaana. Onneksi nyt se ei ole kirsikanpunainen.

Koska on ihanaa ylihengellistää, teen sen: mitä enemmän sydän kiinnittyy Jumalaan, sitä vähemmän tuntee jatkuvia ulkonäköpaineita. Koska jos ajattelee, ettei Jumala tee sekundaa, voi ajatella, etten minäkään ole mikään suohirviö. Olen riittävästi.

Armon päivien ehdoton osa on myös se, että hyväksyy Photo Boothilla otetut rakeiset kuvat ja petaamattoman sängyn.


Armollista maanantaita. Ei angstata liikaa!

Ps. Pinnallisesti puhuen: ei se tukka itsestään noin mene. Paita pikkuveljeltä varastettu. Iholla Calvin Kleinin "One", naturlich.

Chilli sunnuntai

Sunnuntai on viikon paras päivä. Joskus ennen vanhaan se ahdisti, kun maanantaina piti mennä kouluun, mutta koska nyt koulussa on kivaa, ei ahdista. Sunnuntaina saa vain oleilla. Sunnuntai on Jumalan päivä. Sunnuntaina mennään kirkkoon. Ja, ainakin tänään, fiilistellään elämisen ja olemisen mukavaa keveyttä.

Maailma kun on kaunis paikka, ainakin välillä. Ja hyvä tapa vältellä ahdistuksia ja kiukkuja on kerätä ympärilleen asioita, joista nauttii ja jotka ovat kauniita. Vaikka nätit teekupit. Tai ihmiset. Ihmiset on aina jees. Myöskään haahuilu Kumpulan kaltaisissa paikoissa ei ole pahitteeksi.

Ilmaisia omenoita (omenia?!) 

Sniikki päivän pukine. Joskus käy lykky ja H&M:ltä löytyy helmiä. Tämä takki on sellainen. Pippuritweediä, jämäkkä ja suht laadukkaan tuntuinen. Farkkuliivi itse kustomoitu, pitsimekko Kappahl, kengät salaiselta kirppikseltäni, huivi Intiasta.

Ja lempparikenkäni eivät kestäneet. Pohja irtosi. HÖH.

Kesän viimeiset kukat?

Syksyisten kuvien tulva jatkuu. Nyt kannattaa varastoida valoa ja värejä loskakelejä varten.

Viehko seuraneitini.

Uusi viikko, uudet kujeet. Näillä mennään! Muistakaa syödä sitrushedelmiä, sesonki on nyt! Ja 

hyvä musiikki on aika jees.