Huomasin
Mustaa Kajalia -blogissa kirjahaasteen, jossa tarkoituksena
on listata kymmenen itselle tavalla tai toisella tärkeää kirjaa. "Kirjojen ei tarvitse olla suuria tai hienoja, riittää, että ne ovat koskettaneet sinua tavalla tai toisella." Tähän haasteeseen oli ihan pakko tarttua, sillä suhteeni kirjoihin on verrattain pitkä ja intohimoinen (nimimerkillä "Raahasin matkalaukullista kirjoja pitkin Etelä-Eurooppaa.") Olen lukenut siitä hetkestä, kun opin lukemaan, joskus enemmän ja joskus vähemmän, mutta aina on edes yksi kirja kesken. Tällä hetkellä muuten TSH, Raamattu, Jake Nymanin "Tähtisumua" ja Kazuo Ishiguron "Never let me go." (Raamattu ja TSH taitavat olla ikiluennassa. Kuten kuuluukin!) Esittelen samalla vähän muutenkin kirjahyllyäni, koska miksipäs ei.
Ensimmäinen lukemani kirja oli Astrid Lindgrenin
Ronja Ryövärintytär. Opin lukemaan kuuden vanhana, ja olin niin ylpeä, kun olin lukenut kokonaisen romaanin! Muistan yhä, kuinka istuin mummun kanssa sängyssä viltin alla, ja luin. Tämä on yhäkin yksi lempparitarinoitani maailmassa. Ystävyyden voima ja merkilliset metsän otukset, tie meikän sydämeen jo vuonna -96.
Nicky Cruzin omaelämäkerrallinen
Juokse poika juokse kolahti isosti varhaisnuoruudessa. Luin kirjan monta kertaa, ja aina se kouraisi. Tarina New Yorkin jengeistä, väkivaltaisuuksista, huumeista ja lopulta tapahtuvasta muutoksesta Cruzin elämässä oli vaikuttava. En tosin usko, että hiukan juustoinen ja pateettinen kirja iskisi enää kyyniseen ja kylmään aikuiseen.
 |
| Hyllyssä myös tinapillejä. |
11-vuotiaana hurahdin The Beatlesiin, ja niihin aikoihin sain käsiini kirjan
John Lennon panee omiaan. Pieni runo- ja tarinakokoelmahan on ihan älytön, ainakin suomennettuna. Mutta voi nostalgia! Enää en juuri naura kirjan jutuille, saati sitten pidä niitä maailman nerokkaimpina, mutta olihan Lennon ihana. (Veikkaan myös, että koko homma toimisi alkukielellä paremmin...) Luin joskus runon "Täällä Alek" aamunavauksessa ystäväni kanssa. Eivätpä pyytäneet enää aamuja aukomaan.
Jane Austenin maailma vetoaa tällaiseen parantumattomaan romantikkoon, ja kaikkein ihanin on
Ylpeys ja ennakkoluulo. Kirja on periaatteessa ihan Harlekiini-novelli, mutta koska se luetaan Suureksi Kirjallisuudeksi, voin lukea sitä huoletta ja häpeilemättä. Myös P&P -leffat ja kaikki mahdollinen oheismerchandise uppoavat. Kovaa. Olen aina valmis väittelemään siitä, kuka on paras Mr. Darcy. (Colin Firth. Daa.)
 |
| Musahylly; virsiä, Dowlandia ja Tori Amosia. Lisäksi uskonasioita ja öh, hymnologian peruskurssi. |
Joskus teininä innostuin fantasiasta, ja taisin lukea melkein kaikki Rauman kirjastosta löytyvät fantsut. Mieleen eivät ole jääneet erityisesti kuin Ursula K. Le Quinin kirjoittama
Maameren tarinat -sarja, jonka ahmin kokonaisuudessaan yhden kesän aikana. Näin jälkivinkkelistä katsottuna kirjoissa on lievää Tolkien-henkeä, mutta toisaalta väitän, että kaikki fantasia jTl (jälkeen Tolkienin) on Tolkien-henkistä. Mielestäni Le Quinin luoma maailma on kuitenkin omaperäinen ja hieno. Erityisesti minuun vaikutti tarinan käsitys kielestä ja asioiden nimistä. Muistan niitä pohdiskelleeni pikku päässäni hetken jos toisenkin.
No niin, ilmiselvästi John Ronald Reuel Tolkienin
Taru Sormusten Herrasta on listalla. En edes vaivaudu perustelemaan.
 |
| Kirjahyllyssä tietenkin (no daa!) kunnon chick lit, James Joycen Odysseus, jonka sain vaariltani saatesanoilla "onhan sitä paremminkin aikaansa tullut vietettyä." Viekussa toinen vaarin lahjus, Eino Leinon Helkavirsiä. |
Haruki Murakamin
Kafka Rannalla on ehdottomasti viime vuosina lukemieni kirjojen parhaimmistoa. Kirja on kerrassaan niin kummallinen, että siitä ei voi olla pitämättä. Kissojen kanssa praattaskeleva päähenkilö, arkimystiikka, oudot sattumukset, unet, viittaukset populaarikulttuuriin ja vähän vino huumori upposivat. Aikomuksenani on lukea kirja seuraavaksi enkuksi, japani ei valitettavasti ihan taitu.
Tove Janssonin
Muumit ovat olleet rakas osa elämääni pienestä pitäen. Muumien kohdalla päässäni sammuu järjen valon hivenkin ja innostun suorastaan maanisesti ihan kaikesta mikä liittyy edes etäisesti noihin maagisiin sulo-otuksiin. Murkkuna löysin Muumi-kirjat, ja ahmin ne nopeaan tahtiin. Suosikeiksini nousivat haikea
Muumilaakson marraskuu ja
Muumipappa ja meri. Ja tietenkin ikisuosikkini
Kuka lohduttaisi Nyytiä?, jonka osaan ulkoa, sekä laulaen että puhuen. Haastakaa vaikka matsiin. Myös oheistuotteet uppoavat. Valitettavasti.
 |
| Tämä on nolohylly: Villi ja vapaa, joku tädiltäni saatu pokkari, Barry Trotter, ja Aikojen arvoitukset - historiaa valittujen palojen tapaan. Feat. Rumpukapulat. |
Innostuin kovaa Suomen kansanperinteestä muutamia vuosia sitten. Erityisesti Kanteletar on lunastanut lähtemättömän paikan sydämessäni. En keksi montaakaan kirjaa, joka inspiroisi minua niin paljon kuin Kanteletar. Miten ihmeessä kirjasta voikin löytyä runo joka ikiseen elämäntilanteeseen. Runoihin on myös todella kiitollista säveltää. Kalevala ja Kanteletar ovat parhaita tekemiäni kirjaostoksia, ehdottomasti.
Listan viimeinen on se kirja, jota ilman en selviäisi. (Ei, en puhu Bertin päiväkirjoista, vaikka nekin ovat kovia.) Sain oman
Raamattuni vuonna -97 mummultani joululahjaksi. Nyt se sama Raamattu näyttää vähän rupsahtaneelta ja alkaa hajota liitoksistaan. Se on ollut siellä missä minäkin, vaikka olenkin valitettavan laiska sitä lukemaan. Löydän siitä aina uusia puolia. Se lohduttaa, rohkaisee, ojentaa ja inspiroi. Aina en ymmärrä ja sekin on ok. Kaiken kaikkiaan se on kirja, joka on muuttanut minua enemmän kuin mikään.
Sanottava on, että tämä oli todella haasteellista, sillä tuntuu epäreilulta jättää niin monia kirjoja pois. Hyötyäkin tästä oli: muistin, miten kivaa lukeminen on. Jörkka tietää: lukeminen kannattaa aina.
Minua kiinnostaisi kuulla juttua sinun, arvoisa satunnainen vierailija, lempparikirjoista. Kommentit on aina jees, tiedättehän ;)
