Suhe Live - "Siinä sä oot"

Seuraa armotonta mainostusta ja hypeä, kuten asiaan kuuluu. Suhe Live julkaisee piakkoin ensimmäisen joululevynsä, joka kantaa nimeä "Siinä sä oot."

Tämä on tosi spesiaalia. En tietenkään ole täysin puolueeton mielipiteissäni, mutta uskokaa kun vilpittömästi ihastelen.

Miksi tämä on vuoden paras (joulu)levy? Esim siksi, että...

1. Se kuulostaa freesiltä.
2. Sitä teki ihan paras jengi.
3. Sovitukset on hienoja.
4. Jumala puhuu tämän levyn kautta.
5. Se on sopiva seos vähän vieraampia ja tutumpia joululauluja.
6. Levyllä on kaksi ihan upouutta laulua; jäätävän mahtava "Jeesus on keskellämme" (tulevaisuuden
klassikkojouluylkkä, anyone?) ja meitsin väsäämä "Siinä sä oot."

Ja viimeinen syy, joka on henkilökohtaisin: "Siinä sä oot" on ensimmäinen tekemäni laulu, joka on levytetty.

Asiakastodistuksia: "Itkin kahvikuppiin!" "Olin vaan et wou, mitä ihmettä!" "Löysin itseni lattialta makaamasta ja kuuntelemasta tätä!"

Stay tuned. 

Banaanipiirakkaa isille ja isinmielisille

Tämä ei ole ruokablogi (eikä oikein mikään muukaan, kirjoitustahdista päätellen) mutta pakkohan minun on välillä safkastakin jutella. Koska vanhempani tulivat käymään, ja sattui olemaan isänpäivä, pyöräytin idioottivarman banaanipiiraan. Resepti on käytännöllisesti katsoen ihan omasta päästä, ja olen siitä kovin ylpeä. Jaettu ilo on keskinkertainen, joten täältä pesee. Pistetään banaania poskeen!

Fannin erinomaisen helppo, "apinakin sen osaa" -banaanipiirakka

200 g margariinia
2 dl sokeria
3 kananmunaa
vajaa 5 dl vehnäjauhoja
3 tl kanelia
2,5 tl inkivääriä
2 tl kardemummaa
2,5 tl leivinjauhetta
2-3 kypsää banaania
1 prk (200 g) maitorahkaa

Pinnalle: fariinisokeria, noin kourallinen cashew-, ja saksanpähkinöitä

1. Laita uuni lämpiämään 175°C:seen.
2. Vaahdota rasva ja sokeri. (Tämä tarkoittaa, että vatkaat kovasti, kunnes niistä tulee hassun vaaleaa töhnää!) Lisää munat yksitellen, voimakkaasti vatkaten.
3. Sekoita kuivat aineet keskenään.
4. Muussaa banaanit soseeksi haarukalla.
5. Lisää rasva-munaseokseen banaani, kuivat aineet ja rahka. Sekoita tasaiseksi. Älä enää vatkaa.
6. Kaada taikina voideltuun piirasvuokaan. Ripottele päälle häpeilemättömästi fariinisokeria ja pähkinöitä. Paista uunin keskitasolla about 30 minuuttia, kunnes piiras on soman kullanruskea.
7. Ota piiras uunista, ja nauti onnistumisesi hedelmistä. Mielellään jäätelön tai kermavaahdon kanssa. Kookoskermasta saa myös ihan namia vaahtoa. Se on terveellisempää, väittävät.

Iskä nautti piiraasta, eivätkä muutkaan katraan jäsenet nyrpistäneet nenäänsä. Minä myhäilin tyytyväisenä, ja tungin poskeeni jätskiä. Myös paidalleni. Lapset on lapsia, 23-vuotiaanakin.

Hyvää myöhästynyttä isänpäivää kaikille asianomaisille. Sanon kerrankin vakavalla sävyllä, että mun isi on super. Ansaitsisi lisää banaanipiirakkaa. Ella F. on kanssani samaa mieltä.

Hengissä

Kesä tuli, kesä meni. Onneksi. Täällä minä olen, vähän raunio, mutta ihan onnellinen. Elämä muuttuu, minä muutun, maailma muuttuu. Pasila jäi, hei Kannelmäki.

En ole kirjoittanut. Asiaa olisi ollut, mutta meni jo. Ei se haittaa. Skarppaan, ainakin yritän. Ajatuskaatopaikka on tarpeen. Tervetuloa takaisin, kai.

Ironinen duckface...

Ironinen pyörähdys...

Lasit sarkastisesti vinossa, Ironinen villapaita (Kirpputori, Pierre Cavallo)

Mutta onneksi on syksy. Kaappi täynnä turvavillapaitoja, -sukkia ja -huiveja. Tervetuloa, kylmä ja pimeä. Tykkään teistä aivan erityisesti. 

Tein motivoivan piirroksen ystävälleni L:lle. 

Tähän haikeaan meininkiin sopii Minä ja Ville Ahonen -orkesterin Syksy. Terkkuja etelään!

Bones.

Jon Acuffin Stuff Christians like on ehkä yksi parhaita juttuja internetissä, tämän videon (klik!) ja oman blogini lisäksi. Ai miksi? Stiigaa ite!

"Arrive empty to the grave, having given all you were given, stewarded all you were tasked with.

Give the grave only bones."

'Nuff said. Amen!

Jos ottaisin tatuoinnin, tämä teksinpätkä olisi kova kilpailija. Tein muuten ylläolevan kuvan ihan omin pikku kätösin. Huoneentaulu, nääs.

Rohkeeta loppuviikkoa!!!

Korvat kesäkuntoon 2013

Olen ehkä vähän peelo, mutta tajusin taas miten hienoa musiikkia proge onkaan. Näin ollen aloitin iltani Kingston Wallilla, ja Pink Floydin kautta olen päätynyt King Crimsoniin. Juuri siihen yhtyeeseen, jonka teininä julistin olevan "ihan mälsä."

Voi minua lapsiraukkaa. En todellakaan ollut kuunnellut "In the Court of the Crimson King" -albumia.

Mutta nythän minä sitä kuuntelen. Olen aika onnellinen, koska tämä on niin hyvä levy. Nimikkoraita on ihan helmi.

Ja tästä sikisi synkkään mieleeni aatos: pitkiä kesäöitä on paljon, ja niin on hyviä levyjäkin. Yksi levy per yö. Tai ilta, mutta pääasia on, että kuuntelen levyn kun maailma on jo hiljaisempi. Yksin tai yhdessä, mutta hiljaa. Voin lainata ne kirjastosta, ostaa tai kuunnella Spotifysta. Jos löydän jonkun jostain älppärinä, aina parempi. Voisin kuunnella läpi jo olemassaolevat vinyylini. Ja korjata levarini! Tuoda sen Helsinkiin! Innostun koko ajan enemmän.

Join the movement! Aloita vaikka tästä: (valmistaudu universumin räjähtämiseen!)

Kesän lopussa olen jo paljon rock-kultivoituneempi, ja voin keskustella sun kanssa muustakin kuin The Beatlesista. 

Seven Swans

Keväälläkin saa olla haikea ja kuunnella pehmeää, syvällistä, vähän surumielistä musiikkia. Kuin tilauksesta, löysin Sufjan Stevensin. Miehen musiikki on silkkaa ihanuutta, etenkin Seven Swans -albumi. Se aukenee jokaisella kuulemalla vähän lisää. Kappaleissa avautuu maailma, joka on samalla valoisa ja vähän mystinen. Raamatusta ammentavat lyriikat, vähäeleiset sovitukset, Sufjanin ääni ja koko levyn lävistävä haikeus ovat yllättäen yhdistelmä, jolla minun sydämeni valloitetaan.

Levyä kuunnellessani tunnen, kuinka sydämeeni valutetaan jotain lämmintä, ja että joku halaa minua isoon nuttuun. Kappaleet saavat minut hymyilemään lohdullisuudellaan.

Suosikkini levyltä ovat "All the trees of the field will clap their hands" ja nimikkoraita, "Seven Swans." Onnellista melankoliaa! Vai melankolista onnea? Tuttuja mielentiloja, molemmat. 

Opin muuten äsken upottamaan videoita tekstiin. Coolness!

"The Dress looks nice on you" on ehkäpä täydellinen rakkauslaulu. "Näen sinussa paljon valoa" on aika kaunis kommentti kenelle tahansa.

Onnellisuutta ja rauhaa sinne!

Intiamummo täällä, hei!

Olen ollut kovin hiljainen. Elämä ja sen myötä tullut viisaus pistävät suuta soukemmalle.

No as if. On ollut kiireitä. Kiire tehdä musiikkia, koulujuttuja, stressata, ikääntyä. Täytin 23, olen taas isompi tyttö. Hengittelen rauhassa ikäkriisiä loitommas.

Mutta kauneusvinkki minulla on antaa. Kun silmiin kuitenkin tulee ryppyjä, ja samalla iho on kuin 15-vuotiaan, on kiva kiinnittää huomio johonkin hauskaan ja eksoottiseen. Bindit tekevät paluuta otsalleni, vuosien tauon jälkeen. Teininä liimailin niitä itseeni antaumuksella, ja pitkästä aikaa ne näyttävät todella freeseiltä.

Intiasta saatu maalaussetti esiin (ei ole kuvaa, höh) ja eikun pistettä hyvään kohtaan.

Fokus samantien poissa väsyneistä (ikääntyneistä!!) silmistä ja kulmakarvoista, joita ei nypitä koskaan. Viisaat ja mystiset silmät meikattu Wet n wildin "Comfort zone" -paletilla, joka on muuten ihana! Siitä lisää heti kun ehdin. On paljon kosmetiikka-asiaa, sori.

Lopuksi viime viikkojen kulutetuin biisi: maailman ihanin Sufjan Stevens ja "All the Trees of the Field Will Clap Their Hands" Seuraavanlaisiin tunnelmiin jätän itseni ja teidätkin: 

"If I am alive this time next year, 

will I have arrived in time to share? 

And mine is about as good this far. 

And I'm still applied to what you are. 

And I am joining all my thoughts to you. 

And I'm preparing every part for you." 

Pax et bonum!