Keväälläkin saa olla haikea ja kuunnella pehmeää, syvällistä, vähän surumielistä musiikkia. Kuin tilauksesta, löysin Sufjan Stevensin. Miehen musiikki on silkkaa ihanuutta, etenkin Seven Swans -albumi. Se aukenee jokaisella kuulemalla vähän lisää. Kappaleissa avautuu maailma, joka on samalla valoisa ja vähän mystinen. Raamatusta ammentavat lyriikat, vähäeleiset sovitukset, Sufjanin ääni ja koko levyn lävistävä haikeus ovat yllättäen yhdistelmä, jolla minun sydämeni valloitetaan.
Levyä kuunnellessani tunnen, kuinka sydämeeni valutetaan jotain lämmintä, ja että joku halaa minua isoon nuttuun. Kappaleet saavat minut hymyilemään lohdullisuudellaan.
Suosikkini levyltä ovat "All the trees of the field will clap their hands" ja nimikkoraita, "Seven Swans." Onnellista melankoliaa! Vai melankolista onnea? Tuttuja mielentiloja, molemmat.
Opin muuten äsken upottamaan videoita tekstiin. Coolness!
"The Dress looks nice on you" on ehkäpä täydellinen rakkauslaulu. "Näen sinussa paljon valoa" on aika kaunis kommentti kenelle tahansa.
Onnellisuutta ja rauhaa sinne!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiva kun kävit!