Kiitos, 2018

Voin sanoa sen heti kättelyssä: 2018 on ollut paras vuosi naismuistiin. Etenkin kulunut syksy on ollut huikea. En tiedä onko mitään sen eriskummallisempaa tapahtunut, mutta olo on ollut ihmeellisen hyvä ja tasapainoinen. Varovaisesti voisi sanoa että olen ollut jopa onnellinen. Onhan tässä vuoristoradassa oltukin. Kevät oli vielä hasardi (ja siinä kaikessa hasardiudessaankin hyvä!) ja kesälläkin oli pientä haikeaa röytöä, mutta kas vaan, tässä sitä ollaan, ehjänä ja hyvillä mielin.

Mitä vuodesta 2018 jäi käteen? No kuulkaas, kun kerron:

Valmis gradu. Tutkimusprosessi oli lopulta innostava ja parhaimmillaan mielenkiintoinen. Kesällä nautin, kun gradu rytmitti päiviä. Ihanat kesäkuun aamut ja pyörämatkat Kaisa-kirjastoon forever in my heart.

Klassisen laulun C-tutkinto, 5/5 arvosanalla, saatesanoilla "sinulla on maailmanluokan ääni." On vaikea kehua itseään saatikka ottaa sellaisia ylitsevuotavaisia sanoja itsestään vastaan. Mutta kai se on sanottava, että olen hyvä siinä mitä teen. Että vaikka kaikessa muussa menisi vähän miten sattuu, laulaa minä osaan.

123 suoritettua opintopistettä ja valmis maisterintutkinto. Ei muuta sanottavaa. Paperit kädessä tosin vasta 25.1.

Kannen kuva: Vilhelmiina Mäkelä, Taide: Aino Elsilä

Myytin levy, "Illalla se alkaa." Levytysprosessi oli rankka mutta todella antoisa. Opin paljon itsestäni ja siitä, mitä haluan tehdä isona. Musiikin tuottaminen on uskomattoman mielenkiintoista puuhaa. Olen todella tyytyväinen ja ylpeä levystä. Vielä kun saataisiin se Spotifyhin. Malttia! Levyä voit muuten tilata minulta!

Kehoni on pystyvää sorttia. Niin pitkään olen ollut vain lääkityksestä turpea ja hidas pökkelö, mutta tänä vuonna kehoni on vähitellen herännyt. Se jaksaa ja haluaa liikkua. Huomaan että askellukseni on paljon ryhdikkäämpää. Huomaan, että koen jopa hetkittäin rauhaa kehossani. Matkaa on vielä edessä, mutta nyt aion taittaa sitä pyöräillen. Haha ha ha.

Ekologinen herääminen on pistänyt paljon ajattelumalleja uusiksi. Koen oloni kevyeksi, kun olen vähentänyt kulutusta. Puljailu veganismin kanssa on tehnyt kropalle ja kopalle tosi hyvää. Olen nauttinut pienistä jutuista paljon enemmän ja opetellut arvostamaan sitä, mitä minulla jo on.

Ihmissuhteet. Jos viime vuonna (tai siis, 2017) sain merkityksellisiä ystävyyssuhteita, ovat ne vain syventyneet tänä (tai siis, viime) vuonna. Syksyn aikana olen huomannut, että minullahan on ympärilläni liuta ihmisiä, jotka arvostavat minua juuri minuna, jotka pitävät minusta juuri minuna, ja jotka haluavat viettää aikaa seurassani. Se on auttanut tajuamaan, etten olekaan vain joku surkea mato. Kaikki postauksen kuvat muuten liittyvät ihaniin ystävien ja rakkaiden kanssa vietettyihin hetkiin.

Usko ja suhde Jumalaan on mennyt uudelle tasolle. Kesällä heitin hanskat naulaan ja haistatin homeet Jumalalle, mutta siinä täydellisessä luovuttamisessa olikin jokin salaisuus, joka aukeni minulle vasta sen tapahduttua. Minun piti luopua pärjäämisestä ja kontrolloimisesta. Olen muuttunut todella paljon sisäisesti, ja sitä kautta myös ulkoisesti, juuri sen takia, että suhteeni Jumalaan on muuttunut. Myös seurakunta on alkanut merkitä paljon enemmän. Se itseasiassa merkitsee minulle sanomattoman paljon.

Rohkeus. Koen saaneeni huimasti rohkeutta. Tai ainakin ajatuksen siitä, että entäs jos minunkin kannattaisi kokeilla siipiäni. Minulla on annettavaa ja aika monet haluavat nähdä mitä se on.

Viimeisenä, olen rakastunut viherkasveihin. Siis hullaantuneen rakastunut. Niin rakastunut, että se raha jonka ennen saatoin käyttää karkkiin tai kosmetiikkaan on mennyt kasveihin. Ne pienet jutut ovat usein tosi merkityksellisiä. En ole vielä kaksinen plant mama, mutta joskus vielä voin olla.

Tulevaisuus vaikuttaa valoisalta. Odotan ensimmäistä kertaa vuosiin tulevaisuutta ilman pelkoa ja mustia sävyjä. (Asiaan vaikuttaa varmasti myös se, että olen nyt joululomalla vihdoin nukkunut. Uneton Fanni ei ole hyvä Fanni.)

Mitäs vuonna 2019? "Sitä tiedä en! Sen mörkö tietäköön, kai tietääkin, niin arvelen. Vaan kuka lohduttelee Tuittua? En tiedä ollenkaan! Olen lomalla, ja kalastelen vaan!" Eli aika tabula rasana tässä mennään. On minulla muutamia suunnitelmia ja/tai toiveita, kuten uusi asunto ja oman musiikin tekeminen isommalla volyymillä. Ehkä bussimatka Berliiniin. Haluan seikkailla ja kastaa varpaitani veteen vielä enemmän. Lukea kirjoja. Hankkia lisää viherkasveja. Nukkua kunnolla. Syödä hyvin ja terveellisesti. Kutsua ystäviä vieraisille. Kattellaan!