Hiusteni matka hennatusta kohti omaa väriä

Blogiani pitempään lukeneet ehkä tietävät, että hennasin hiuksiani noin kolmen vuoden ajan. Ja olen yhä sitä mieltä, että jos haluaa punaiset hiukset, kannattaa harkita hennaamista! Mikään tuote ei ole ennen tai sen koommin tehnyt tukastani yhtä hyväkuntoista ja antanut sille niin upeaa sävyä. Henna on luonnonmukainen ja ympäristöystävällinen tapa värjätä hiuksia, ja lisäksi melko zero waste. Yleensä hennajauhe on pakattu pahviin, ja koska lopullinen tahna sekoitetaan itse, on pakkaus aina kevyt.

Kevät 2015: täydellinen punaisen sävy ja täydellisen terve tukka.

Syksy 2015, kun sävy oli jo väärä ja tukan malli kauhea.

Mutta vuoden 2016 alkaessa aloin kyllästyä punaiseen tukkaan. Olin ostanut väärän sävyistä hennaa, ja sävy muuttui liian kirkkaanpunaiseksi rakastamani syvän kuparin sijaan. Alkoi kiusallinen hiusvuosi, sillä värin kasvattaminen pois on aina kauheaa. Kyllä te tiedätte. Olin parin kuukauden jälkeen valmis radikaaleihin ratkaisuihin, sillä juurikasvun venyminen oli samanaikaisesti hidasta ja kuitenkin niin nopeaa, että tukka oli karsea. Värjäsin päälle ruskealla. Muuten kiva, mutta ruskea ei ole ollenkaan minun värini. Koin oloni vaivaantuneeksi. Päädyin siis blondaamaan, kaikista maailman kielloista huolimatta. Ja sen onnistuttua blondasin taas uudestaan. Olihan se tukka vähän oksennuksen sävyinen, mutta vähitellen oranssi alkoi taittua. Vuoden 2017 saapuessa hius alkoi olla jo inhimillisen sävyistä, vaikka toki lutrasin hopeashampoolla.

Maaliskuu 2016. Kuva ystäväni häistä, joissa toimin kaasona.
Seppele oli ihana, mekkoni oli ihana, kampaus oli ihana, mutta tukan väri aivan jäätävä.

2016 syksy, tukan sävy Le Barf. 

Nyt tukka on pisteessä, jossa en enää koe tarpeelliseksi värjätä sitä. Keväällä testailin tyhmyyspäissäni vaalennusta, ja se oli idioottimainen virhe. Ilman sitä olisin varmasti paremmassa tilanteessa, mutta det är vad det är vad det är. Tukka ei siis ole täysin omaa sävyä, ja joukossa on vielä outoja, tummanpunervia alueita. Mutta yleisilmeeltään tukka on vaaleaa ja ihan luonnollisen sävyistä. Se on positiivinen asiain laita, ja kuulkaa nyt, kun vannon pyhästi: en enää (kesto)värjää hiuksiani. Okei, saatan vähän vaalennella, mutta se on silti omassa värissä pysyttelemistä, mielestäni. Esimerkiksi savivaalennus kiehtoo minua kovasti. Viihdyn hyvin vaaleassa kuontalossa. Se on minulle luonnollisin valinta (no daa, blondi kun olen ihan luonnostani.) Terve, vaalea ja pitkä tukka, täältä tullaan!

Tämä matka on opettanut minulle pari juttua:

1. Oman värin kasvattaminen takaisin on perinjuurin hidasta puuhaa. Kuulostaa itsestään selvältä, mutta silti se yllättää. Vaikka oikoisi mutkia, se on silti pirun hidasta. Lettikampaukset, huivit, hatut ja sävytenaamiot ovat silloin ystäviä.

2. Sakset ovat paras kaveri. Ainakin minulla värjääminen teki tukasta niin purkkaa, että ainut keino pitää homma läjässä oli leikata, ja usein. En halunnut luopua kaikesta pituudesta, joten saksin vähitellen pois huonoa latvaa. Mutta sitä on pitänyt tehdä paljon. Näin jälkivinkkelistä ajateltuna radikaali leikkaus olisi varmaankin ollut parempi sikäli, että olisin päässyt aloittamaan puhtaammalta pöydältä. Elä ja opi!

3. Kunnon kosteuttaminen on välttämätöntä. Hoitoainetta on kulunut, mutta en halua edes tietää, missä tukkani olisi, jos en olisi uinut erilaisissa hiustenhoitotuotteissa. Öljyt 5/5.

Nämä veijarit (jokainen "a bang for your buck!") ovat arvossa arvaamattomassa: Cameleo
Hopeashampoo, Yves Rocher Anti-breakage seerumi ja Gliss Fiber Therapy -hoitoainesuihke.

Nyt aion jatkaa matkaani mahdollisimman luonnonmukaisella hoitorutiinilla. Tulevat ajat tuovat mukanaan hyvän ekohoitoaineen ja jätettävän hoitoaineen etsimistä. Hiukseni eivät ihan vielä ole täysin kuivilla, mutta kyllä sieltä alkaa tulla tervettä kuontaloa. Olen pysytellyt pitkässä polkassa, koska toistaiseksi tukka ei venyneenä ole kovin kaunista. Mutta pitkän letin päivä koittaa vielä! Aionkin kokeilla miten pitkäksi saan tukan kasvamaan. En ole koskaan pitänyt niitä hirmuisen pitkänä, joten en edes tiedä mihin saakka hiukseni voivat kasvaa. Kattellaan! Värjäämätön hius on myös se ekologisin vaihtoehto, jos vaan oma sävy on sellainen jota jaksaa katsella. Mitä vähemmän tarvitsee hiustuotteita, sen parempi.

Onko sinulla hiusprojekti käynnissä? Vai oletko luonnonhiuksinen?

Ps. Näin paljon asiaa sitä saa hiuksista...