2017

Vuosi vaihtuu ihan just! Ajattelin, että voisinpa kirjoittaa muutaman ajatuksen kuluneesta vuodesta. Vuoden parhaita ja pahimpia, eli näistä tulen muistamaan kuluneen vuoden 2017.

Olen postannut yllättävän monta kokovartalokuvaa itsestäni. Ne ovat vaatineet erityistä rohkeutta. Mutta näemmä niistä on myös tykätty eniten. En tiedä, korreloiko mikään keskenään, mutta pistää miettimään. Entä jos kukaan muu ei näekään minua niin negatiivisesti kuin minä itse? Olisiko niin? 

Parhaat:

Laulun B-kurssitutkinto
Toukokuussa lauloin Musiikkitalon Black boxissa omia biisejä ihan huikean bändin kanssa. Kokemus oli ristiriitainen, mutta mahtava. Tajusin taas, että tätähän minä haluan tehdä. Mutta samalla koen niin valtavaa alemmuutta ja jännitystä, että ne vähän syövät. Mutta pala kerrallaan. Minä haluan tehdä omaa musiikkia, negistelyt saavat luvan jäädä huomiotta. Sain sitäpaitsi niin kivaa palautetta, että ammennan siitä vieläkin. 5/5, hei.

Mahtavat proggikset (mm. Myytin konsertit, koulun Laulaja ja säestäjä näyttämöllä sekä Global choir -kurssit.)
Vuoteen on mahtunut niin kivoja juttuja niin Myytin kuin koulunkin puolesta. Musiikki on parasta.

Reissut Lofooteille ja Dubliniin
Reissupostaukset tulossa, vähän viiveellä mutta kuitenkin. Hienoja elämyksiä molemmat matkat.

Ystävät
Tänä vuonna monet suhteet syvenivät ja samalla mukaan tuli uusia ystäviä. Oivalsin, että kun itsestään antaa, myös saa takaisin toiselta. Yllättävän simppeli resepti, mutta aika kauan sen hokaamiseen meni. Ja siitä vielä uskallukseen on oma matkansa. Että hei, minä voin luottaa näihin tyyppeihin elämässäni.

Isot kelat
Syksyllä olen oivaltanut itsestäni niin paljon. Se on ollut pelottavaa, raskasta ja uuvuttavaa. Mutta tärkeää.

Kreisihyvät kirppislöydöt
2017 oli kirppisvuosi! Tein aivan älyttömiä löytöjä.

Rohkaistuminen
Olen alkanut välittää pukeutumisesta taas ihan eri tavalla, ja kokeilla hieman rohkeammin juttuja. Innostuin esimerkiksi vaaleanpunaisesta jopa niin että värjäsin tukankin pinkiksi. Vuosi sitten en olisi uskaltanut. On ihanaa taas nauttia muodista ja itsensä ilmaisemisesta.

Paras musiikki:

Näet eniten kuuntelemani biisit tästä kuvasta. Kuuntelin vuonna 2017 todella paljon ruotsalaista folk-ja popmusiikkia, J.Karjalaista, Hozieria, Sufjania, Jennie Abrahamssonia, Paavoharjua, The Smithsiä ja näköjään The Weekndiä.

Parhaat kosmetiikkatuotteet:

2017 oli punaisen huulipunan vuosi. Lisäksi innostuin vihdoin hohdetuotteista, ja olenkin pannuttanut Essencen hohdepuuteripalettia ihan huolella. Ihonhoidossa kaikenlaiset hohdetta tuovat tuotteet olivat kova sana. Kulmakarvatkin saivat aika paljon aikaa. Olen kuluneena vuonna käyttänyt ennätyksellisen vähän meikkivoidetta, sillä jostain syystä se on ahdistanut. Kertoo siitä, että olen ihan sinut ihoni kanssa. Parhaita tuotteita olivat ainakin nämä:

Lush Santa Baby
Mac Russian red
Supermood Youth Glo -seerumi ja kuorinta
I <3 Makeup Tint my brows
Meet Matt(e) Hughes, Trustworthy
Essence Light up your face -hohdepaletti
Hermés Un Jardin -tuoksut

Lukemisen ilo
Olen pystynyt lukemaan kirjoja! Toki elämäntyyli on mitä on, joten ihan tolkutonta vauhtia en vielä ehdi lukea. Mutta silti! Vuoteen on mahtunut ihan mahtavia romaaneja, ja lukeminen tuottaa minulle valtaisaa mielihyvää. Nyt joululomalla olen tuhonnut Harry Potteria, ja voi että, pitkästä aikaa. Ihana lukea ja upota mielikuvitusmaailmaan.


Pahimmat:

Nämä ovat vissiin vähiten tykkäyksiä saaneet kuvat Instagramissa. No voi, tykkään jokaisesta silti. #worstnine

Isot kelat 
Niin no, kulunut syksy on ollut rankka. Olen tajunnut, että matopurkkeja on, mutta se uskallanko avata niitä on toinen juttu. Tuntuu vaan, että ne pursuavat auki omia aikojaan, vaikka tekisin mitä.

Kesän depistelyt
Kesällä ja syksyn alussa itseinho oli huipussaan ja ahdistavaa. Muitakin juttuja oli siinä sivussa. Ei jatkoon.

Syksyn sekamuotoinen
Syksyllä alakuloisuus vaihtui ylivireisyyteen. Ja taas takaisin. Vuoristorata sopii kuvaamaan olotilaa.

Politiikka
No kamoon. Kaikki on perseestä.

Kaiken kaikkiaan tulen muistamaan vuoden 2017 hyvänä vuotena. Ihan oikeasti. Olen nauranut todella paljon. Olen kokenut valtavaa lämpöä ja rakkautta. Tasapainon hetkiä. Toivoa siitä, että kyllä se siitä. Jumala on ollut hyvä.

Hyvää alkavaa vuotta 2018! Tulevaisuudesta en osaa sanoa mitään. Keväällä minua odottaa valtava työsarka gradun, töiden, päättöharjoittelun ja levyprojektin takia. Mutta yritän silti paeta tänne blogin puolelle, sillä tästä saa kuitenkin energiaa. Suunnittelen lisää kehopositiivisia juttuja, sekä muutenkin mielenterveyshöpinää. Ne tuntuvat just nyt hyviltä aiheilta. Mutta älkää peljätkö, en unohda huulipunaa. Toivottavasti jaksatte roikkua perässä. Ilman lukijoita tämä olisi vähän mälsää. <3

Haluan päättää vuoden 2017 ehdottomasti eniten kuuntelemaani kappaleeseen: Esbjörn Hazeliuksen "Nu löser solen sitt blonda hår." Kappale saa vielä kymmenien kuuntelukertojen jälkeenkin aikaan kylmät väreet ja todella herkistyneen mielen. Koen, että se kertoo jotenkin minusta tässä elämäntilanteessa. Että hyvät asiat odottavat, ja maa alkaa vihertää. Toivoa on.

"Hon drömmer bland stjärnor som tusenfalt, förstora det levandes gåta."

I love Santa Baby

Joku ehkä muistaa, kun hehkutin Lushin Santa Baby -huulipunaa männävuosina? En ole muuttanut mielipidettäni, se on yksi parhaista punaisista huulipunista evö. Tästä voit lukea silloisen mielipiteeni: KLIK!

Minulle kävi kuitenkin köpelösti, ja hukkasin SB:n. Vaan onneksi Lush toi sen takaisin jouluksi. Tänä vuonna puna ilmestyi myyntiin myös pakkauksettomana. Ihan superkova juttu, sillä pakkaukset ahdistavat. Hieman toki ihmettelin, että mitenkäs tällaista värinappia kannattaa manöveerata, mutta yllättävän helppoa se on! Minulla oli ylimääräinen peltinen shampoorasia (Lushilta, tietty!), ja puna sujahtaa sinne mukavasti. Lisäksi mukana tarvitsee olla erillinen sivellin, mutta sellainen minulla on joka tapauksessa aina.

Nappi näyttää hauskasti vesivärinapilta, ja tuoksu on ehtaa Santa Babya, eli mausteinen ja kokismainen. Pigmenttiä löytyy hurjasti, eli tällä saa aikaan ihan kreisit punahuulet. Yes pliiz. Pakkaukseton puna on samaa tavaraa kuin puikkoon pakattu.

INCI: Reilun kaupan sheavoi (Butyrospermum parkii), Candelillavaha (Euphorbia cerifera), Safloriöljy (Carthamus tinctorius), Reilun kaupan luomukaakaovoi (Theobroma cacao), Luomurisiiniöljy (Ricinus communis), Luomuruusunmarjaöljy (Rosa canina), Synthetic Fluorphlogopite, Auringonkukkavaha (Helianthus annuus), Cupuacuvoi (Theobroma grandiflorum), Glyseroliin uutettu taateli ja kirsikka (Prunus cerasus; Phoenix dactylifera), Glyseroliin uutettu kanelitanko ja mandariini (Cinnamomum zeylanicum, Citrus nobilis), Titaanidioksidi, Makuaine, Porkkanaöljy (Daucus carota sativa), Limeöljy (Citrus aurantifolia), Anisöljy (Illicium verum), Mustapippuriöljy (Piper nigrum), Benzoin Resinoid (Styrax tonkinensis pierre), Cetearyl Alcohol, Polyvinylpyrrolidone (PVP), *Citral, *Limonene, CI 73360, CI 45380:2, CI 19140:1


*esiintyy luonnostaan eteerisissä öljyissä.

Hintaa kiinteällä Santa Baby -huulivärillä on 7,95. Se on erittäin kilpailukykyinen hinta näin hyvästä punasta. Tuote on cruelty free ja vegaaninen! Ja pysyy huulilla jopa liiankin hyvin. Rakastan, rakastan, rakastan.

Luukku 24: Jotain punaista

Ah, joulu! Tervetuloa! Rauha, lepo, rakkaiden seura ja kaunis tunnelma. Olen jouluihminen henkeen ja vereen, joten tätä aikaa on taas odotettu koko vuosi. Kosmetiikkabloggaajien joulukalenterin yhteisestä luukusta löytyy jotain punaista. Käy kurkkaamassa, mitä muut plikat ovat keksineet.

Itse pitäydyin konventionaalisessa "punaiset huulet ja punainen mekko" -ajatuksessa. Ujutin mukaan myös pari (epäonnistunutta) kissakuvaa. Miau! Näiden kuvien myötä haluan toivottaa ihan jokaiselle siellä ruudun toisella puolella mitä ihaninta, suloisinta ja siunatuinta joulua.

Kaikki luukut löydät täältä:

1.12 KIDULT

2.12 Kultainen Kynsilakka

3.12 Beauty Highlights

4.12 Keyword: Love ja In this Light

5.12 HennaV

6.12 Wasting Lifestyle ja Ria G

7.12 Shopaholic Mom Life ja The domino effect

8.12 Dioriina

9.12 Neiti Minttukihara

10.12 Mizz Annie

11.12 Blinger shimmer ja Divine

12.12 Nena Sofia's Nails

13.12 The Queen of Glitter

14.12 Smoky Eye Candy sekä MissAria

15.12 hannamaria

16.12 Huulipunamania

17.12 The Diary of a Shopaholic

18.12 Hanna Julia ja Charming Nails

19.12 Mennen ja tullen

20.12 Maria Glow ja Elina K

21.12 My Personal Galaxy ja Jenni Janas

22.12 Strokes of Color

23.12 Better nail day

24.12 Yhteinen luukku!

Kissa ei ollut kuvaustuulella. En kiduttanut häntä tämän enempää, älkää huoliko. Joulurauha kuuluu myös hänelle. 

Olkaa rauhassa, syökää hyvin ja nauttikaa. Ja jos joulu ahdistaa, muista, että kohta se on taas ohi. 

Joulun kunniaksi haluan jakaa kanssanne muutama vuosi sitten tekemäni joululaulun, Siinä sä oot. Teksti resonoi minussa vieläkin kovasti. Siinä tiivistyy se, mikä minulle joulussa on tärkeintä.

Ps. Arvonta on päättynyt ja voittaja arvottu. Tällä kertaa nakki napsahti nimimerkille Laurakatarooma, ja seuraavalle kommentille: "Lempi joululauluni on just nyt Tarja Turusen O Tannenbaum. (Luukutan sitä levyä, jossa se on eli From Ghost and Spirits jatkuvasti.) Jaaaa miksikö? On hyvä ja piristävä versio kuluneesta joululaulusta. Tolla levyllä on muitakin hyviä ja tekis mieli sanoa kaikki levyn kappaleet. Tuo levy on vaan niin hyvä ja iskee mun sieluun." Kiitos kaikista vastauksista. Hauskaa kuulla, mitä muut kuuntelevat. 

Kosmetiikkabloggaajien joulukalenteri luukku 19: Pieni joulunpunainen arvonta

Kosmetiikkabloggaajien joulukalenterin luukku 19 aukeaa meikän tontilla! Eilisen luukun löydät Hannan ja Tainan blogeista:  Hanna Julia ja Charming Nails. Joulu on jo ovella - onpas jännittävää. Itse en ole vielä päässyt joulutunnelmaan, mutta tänään minulla alkoi loma, joten ehkäpä se fiilis seuraa perässä kun pääsen kotiin leipomaan ja vaan olemaan.

Ajattelin, että olisi kiva arpoa jotain pientä ja punaista teidän lukijoiden kesken. Siispä pistetään käyntiin pieni joulunpunainen arvonta! Palkinto sisältää Lushin kiinteän Santa Baby -huulikuorinnan, Dr. PawPaw'n värillisen huulivoiteen sekä PS:n kangasnaamion.

Arvonnan säännöt ovat seuraavat:

1. Kerro, mikä on lempijoululaulusi ja miksi. (Tämä on minusta hirvittävän mielenkiintoista!)

2. Jokainen osallistuja saa yhden arvan. Lisäarvan saat, kun seuraat minua Bloggerissa tai Bloglovinissa. Yhden lisäarvan saat vielä seuraamalla minua Instagramissa (@fannilaurella) . Yhteensä voit siis saada kolme arpaa. Kerro kommenteissa, montako arpaa sinulla on ja millä nimimerkillä minua seuraat. 

3. Arvontaan voi osallistua 24.12 klo 05.00 saakka, eli kipinkapin osallistumaan. Julkistan voittajan jouluaattona. 

4. Postitan palkinnon vain Suomeen.

Huomenna kalenterin luukku aukeaa taas kahdessa osoitteessa: Marian (Maria Glow) ja Elinan (Elina K.) blogeissa. Kurkatkaas siis huomenna sinne.

Iloista jouluviikkoa. Muistakaa myös, että turha stressi ei paranna joulua. Kaappeja ei tarvitse kuurata, ellet tosiaan aio viettää jouluasi siellä. Hähää.

Puhdas iho punaisella savella

Halusin pitkästä aikaa ostaa kasvosaippuan, sillä kuten sanoin aiemmin, jätteen vähentäminen on ollut viime aikoina haaveissa. Pieni (saippua)pala kerrallaan, mutta kuitenkin! (Nerokas lohkaisu, tiedän.) I Love Me -messuilla oli tilaisuus päästä hipelöimään Signe Seebidin tuotteita, ja heillä olikin sopivasti kasvoille tarkoitettu saippua messutarjouksessa.

Punaisen saven saippua on luonnollisista ainesosista käsin tehty saippua. Punainen savi puhdistaa ja kuorii ihoa, ja sopii hyvin herkälle tai akneiholle. Saippuassa on myös greipin eteeristä öljyä, jota käytetään mm. PMS-oireiden helpottamiseen. Ainesosat ovat yksinkertaiset: Oliiviöljy, kookosrasva, palmurasva, rapsiöljy, risiiniöljy, vaaleanpunaisen greipin eteerinen öljy, Australian punainen savi. Saippua on valmistettu niin, ettei massaa kuumenneta yli 70 asteeseen, eli hoitavat ainesosat säilyvät parhaiten.

Saippua on yllättänyt minut positiivisesti. Vaikka olen käyttänyt paljon kasvosaippuoita, pelkään aina, että saippua vain kuivattaa liikaa tai jättää iholle nahkean kalvon. Punaisen saven saippua ei tehnyt kumpaakaan. Sen sijaan se puhdistaa ihon hellävaraisesti mutta tehokkaasti. Se putsaa kevyen meikin hyvin, mutta vahvan pakkelin kanssa kaksoispuhdistus on tietysti parempi idea. Iho jää pehmeäksi, terveen väriseksi ja hyvällä tavalla himmeäksi. Iho ei ole kuiva tai kiristelevä, vaikka kasvoja ei ehtisi rasvata välittömästi. En ole huomannut erityistä mustapäiden vähenemistä, mutta iho on pysynyt hyvänä. Saippua liukuu iholla mukavasti, ja tuntuu todella riittoisalta. Käytän sitä suihkussa myös rintakehän ja yläselän pesemiseen. Tuoksu on mieto ja miellyttävä, luonnollinen.

Suosittelen tätä vegaanista saippuaa joka iikalle, varsinkin kaikille sekaihoisille tovereilleni. Hintakin on mukava: kahdeksan euroa. Pala on varmasti riittoisa, joten sillä putsaa itseään pitkään. Peukku jälleen, Signe!

#metoo

Kukaan somessa aikaansa viettävä ei taatusti ole välttynyt #metoo-kampanjalta. Se on herättänyt paljon tunteita ja keskustelua, puolesta ja vastaan. Itse olen ollut samaan aikaan onnellinen ja kauhuissani. Onnellinen siitä, että asiasta vihdoin puhutaan ja ihmiset tulevat esiin. Kauhuissani, sillä kun huomaa, että melkeinpä kaikki naiset ympärillä ovat laittaneet tämän statuspäivityksen, tajuaa millaisessa maailmassa elän. Hienointa tässä kampanjassa on ollut se, ettei kenenkään tarvitse sen enempää avata, mitä heille on tehty. Että oli kyseessä sitten raiskaus, härskit kommentit tai kouriminen, ovat ne kaikki kokemuksia seksuaalisesta häirinnästä tai väkivallasta. Eräässä blogissa kuitenkin sanottiin, että tässähän väheksytään vakavan seksuaalisen väkivallan uhreiksi joutuneita. Että lievät teot eivät ole niin pahoja. Ja että miespolot, eihän tässä kohta uskalla kukaan edes puhua ja pussata. Koko kirjoitus oli riemudioottimaisuudessaan sellainen, että olin ihan raivona monta päivää. Onneksi kommenttikenttä täyttyi hyvistä vasta-argumenteista. Siunatut sjw:t, oikeasti. Että joku jaksaa käydä taistelua. Raivoani ei lainkaan vähentänyt Teuvo Hakkaraisen kommentti; hän sanoi seksuaalisen ahdistelun olevan "hömppää." Excuse me fuckface? Tiesin, että se on tyhmä ja vastenmielinen, mutta että noin tyhmä ja vastenmielinen? (Kunnianloukkaussyytettä odotellessa...)

Itse en osallistunut kampanjaan. Koska ensin ajattelin, etten ole kokenut mitään. Että kaikki se "lievä" kuuluu naisen elämään. Että se olisi jotenkin vääjäämätöntä. Tajusin kuitenkin keskusteluja seuratessani, että ei hemmetti. Ei se ole mikään vääjäämättömyys tai luonnonlaki, että minun rajojani rikotaan. Ja että kappas, todellakin #metoo. Että minuahan on hävettänyt vuosia. Minähän olen oman itseni kanssa todella rikki, osittain näiden "lievien" kokemusten takia. Ja minä pelkään! Siksi tuo yllä mainitsemani blogikirjoitus satutti. Koska kuka voi sanoa toiselle, etteivät sinun kokemuksesi ole valideja? Eihän sinun kuulu kokea mielipahaa, kipua tai pelkoa. Minua ei ole raiskattu, mutta minua on kourittu, häiriköity ja objektifioitu. Kaikki sellainenkin tuntuu, ja saa tuntua, pahalta. Kaikki sellainen aiheuttaa pelkoa.

Kuva: 11thprincipleconsent.org

Olin seitsemänvuotias ekaluokkalainen, kun luokkakaverini alkoi kouria rintojani. Pienet rinnanalut, joista ei todellakaan olisi pitänyt riittää edes kiinniotettavaa, joutuivat pojan kohteeksi. Päivittäin. En enää muista, sanoiko hän jotain käydessään minuun käsiksi. Sen muistan, etten koskaan kertonut tästä kenellekään. Minua hävetti, vaikka en edes osannut nimetä, miksi. Oloni oli likainen ja iljettävä. En koskaan kertonut vanhemmilleni, enkä edes ystävilleni. Koskaan. Kerran muistan, että sain tarpeekseni. Poika oli juuri käynyt kiinni koko luokan edessä, ja huusin, että tapan hänet jos hän vielä koskee. Opettaja kuuli vain tämän, ja nuhteli minua. Että eihän noin voi sanoa. Mutta muistaakseni puristelu loppui. Mitäkö opin tästä? Että kukaan ei puolusta minua ja että rintani ovat kamalat ja niitä kuuluu hävetä. Häpesin niitä kun ne alkoivat kasvaa ja häpeän niitä vieläkin. Toki syitä on muitakin, mutta tämä on ensimmäinen negatiivinen kokemus omista rinnoistani. Olin seitsemän, ihan lapsi.

Ulkomaanmatkoilla olen usein kokenut olevani ihan eri tavalla "huomion keskipiste." Nuorempana olin jopa imarreltu, että vau minuthan huomataan. Mutta tosiasiassa ei ole ollenkaan hienoa, että 17-vuotiasta tyttöä tullaan iskemään joka kadunkulmassa. Italia ja Ranska olivat ihan horroria. Vaalea nuori nainen oli vissiin aivan vapaata riistaa kaikenlaisille ehdotteluille. "Bella bella, come home with me! Pretty lady, wow, I love you!" Usein jouduin valehtelemaan, että minulla on jo poikaystävä. Intiassa minua tuijotettiin ja kosketeltiin aivan avoimesti ja jatkuvasti. Yleensä kosketus rajoittui käsivarsiini tai hiuksiini, mutta oli yhtäkaikki ahdistavaa. Lisäksi minulle teroitettiin ennen matkaa monta kertaa, ettet sitten katso silmiin tai hymyile. Sen virheen kun teki, huomasi heti, miksi minua oli varoiteltu. Äijät parveilivat ympärilläni ja mittailivat minua kuin palkintolehmää. Ja sitä varmasti heille edustinkin. "You are strong! You make a good wife." Olisi tehnyt mieli sanoa, että olen muuten riittävän vahva vetämään jokaista teistä pataan niin kovaa, ettette koske enää kehenkään ikinä. Mutta se olisi kai ollut liioittelua ja tiukkapipoisuutta. Myös tapa, jolla miehet ottivat minusta kuvia pyytämättä oli ahdistava. Joten olin hiljaa ja yritin ottaa huumorilla. Japanissa kuusikymppinen mies yritti saada minua, 18-vuotiasta, mukaansa juomaan sakea poreammeeseen. Hän oli kuulemma hyvä rakastaja,  lisäksi hänellä oli korkea asema. Oli talvi, olimme jakamassa ystävieni kanssa sarjakuvia joulukylässä, ja olin pukeutunut paksuun villatakkiin ja pipoon. (Mainitsen siksi, että vaikka aina muuta väitetään, ei sillä naisen pukeutumisella ole karvan vertaa väliä. Ihan sama oli päällä sitten bikinit tai burka, aina joku äijä tunkee reviirille...) Lisäksi käppänä ylsi minua juuri ja juuri olkapäähän. En suostunut, mutta hän ei tahtonut jättää minua rauhaan. Jäädyin täysin. Hän intti ja intti. Lopulta ystäväni tuli paikalle, ja mies lähti.

Olen joutunut keksimään itselleni taustatarinan, jossa minulla on poikaystävä, joka joko nyrkkeilee tai pelaa jenkkifutista. Tämä poikaystävä on tosi mustasukkainen ja että hän onkin kohta tulossa tähän. Yleensä tarinassa käy jossain kohtaa ilmi, että kaveri on aika skrode. Valitettavasti tarina on usein ainoa tapa päästä eroon itsepintaisista seuralaisista. Testattu on. Jossain vaiheessa suhtauduin lähinnä huumorilla siihen, että usein afrikkalaistaustaiset miehet kokevat asiakseen tunkeutua seuraani hakemaan seksiseuraa hyvinkin läpinäkyvästi. Mutta nyt minua on alkanut ärsyttää. Haluan kulkea kadulla rauhassa, ilman että joku alkaa ehdotella. Haluan myös olla rauhassa ilman että minun täytyy turvautua tuohon tarinaani. Sehän on ihan absurdia, että joudun valehtelemaan. Että pelkkä "ei kiitos" ei vaan riitä. Ja että joudun pelkäämään. Viimeksi jouduin pelkäämään itsenäisyyspäivänä, aamubussissa.

Suostuin kerran tanssimaan erään miehen kanssa, kun hän oli inttänyt aikansa. (Olen tajunnut, ettei minun olisi tarvinnut suostua, mutten halunnut loukata. Kyseessä oli täysin vieras äijä - mitä väliä silläkin olisi muka ollut?) Mies oli minua joka suuntaan metrin isompi. Alkuun tanssimme valssia ihan normaalisti, mutta kun erehdyin sanomaan, etten oikein osaa näitä paritansseja, hän veti minut ihan kiinni itseensä ja pakotti reitensä jalkoväliini kuiskaten "minä opetan." Yritin vetäytyä kohteliaasti irti, mutten päässyt. Hän puristi minut kiinni itseensä ja yritti pitää katsekontaktia. Käänsin pääni pois ja odotin vain, että kappale loppuisi. Tunnen vieläkin sen reiden ja vatsan itseäni vasten. En sanonut tästä mitään ystävilleni, joiden kanssa olin lähtenyt ulos. Mainitsin vain, että olipa ahdistavaa. Minua nimittäin hävetti, olinhan itse suostunut tanssimaan.

Kuva: politicsandprogress.files.wordpress.com

Tästä minun on kaikkein vaikeinta edes mainita: seurakuntaskene on ihan oma villi läntensä. Kun olin nuori, seurakunnan vanhemmat miehet puhuivat nuorille tytöille heidän seksuaalisesta puhtaudestaan, ja kuinka tärkeää se on. Jälkikäteen olen tajunnut miten iljettävää se oli. Jo silloin minua hävetti ja olo oli kiusallinen. Ihmekös tuo. Aikuisten miesten ei tule puhua nuorille tytöille neitsyyden hienoudesta, vaikka heillä olisi kuinka hyvä hengellinen motiivi taustalla. Ylipäätään seurakunnassa oli ihan ok saarnata, että vastuu on naisella. Että ei saa pukeutua niin tai näin, kun miehet ovat visuaalisia olentoja. (Otettiin jopa esille se Raamatunpaikka, jossa puhutaan, että sille joka viettelee yhdenkin näistä pienistä tulisi laittaa se kuuluisa myllynkivi kaulaan. Tämä Matteuksen evankeliumin paikka tosin tuskin viittaa 14-vuotiaan tytön hameenhelman pituuteen, mutta mistäs minä tiedän.) Että maailma on paha paikka ja jos sinut raiskataan, se on sinun oma syysi, jos kerran pukeuduit viettelevästi. Ylipäätään, miksi kaikki seksistä puhuminen keskittyi aina naisen puhtauteen? Neitsyydellä suorastaan hekumoitiin. Eikö seksiin ja seksuaalisuuteen liittyisi niin paljon muutakin? Nyttemmin olen kokenut muun muassa erään miehen itsepintaisia lähentelyitä, joissa hän tulee väkisin halaamaan minua, eikä päästä irti. Hän myös haluaa "rukoilla puolestani" ja nappaakin minut väkisin syleilyynsä. Eikö hän muka huomaa, että jähmetyn täysin joka kerta? Lisäksi hän tuijottaa minua herkeämättä, aivan avoimesti. Kaikki tämä tapahtuu hengellisen veljeyden varjolla. Mutta koen siinä olevan sävyjä, jotka eivät mene tuon veljeyden piikkiin. En ole sanonut hänelle tästä suoraan, mutta ystäväni rohkaisemana seuraavalla kerralla aion. Ja jos asia jatkuu, aion viedä sen pastorilleni. Seurakunta on paikka, jossa pitää saada olla turvassa. Jossa voi kokea olevansa vapaa.

On ihan älytöntä, että häpeän sitä, että joku toinen on toiminut väärin. Miksi minun kuuluu hävetä? Jo riittää. En halua elää maailmassa, jossa minua loukataan ja joudun vielä kantamaan häpeää siitä. Häpeä niille kenelle se kuuluu! Minä en ala piilottaa itseäni peläten että joku mies saa muuten väärän viestin. On aika opetella lukemaan viestejä, miehet. On aika opetella tajuamaan, että ainoastaan kyllä on kyllä. Että minuun saa koskea ainoastaan kun annan luvan. Että minä olen muutakin kuin tissit ja vagina. Että minulla on muutakin annettavaa kuin ruumiini.

Moni on pohtinut, että voiko naista enää kehua ollenkaan? Voi ja tuleekin kehua, tietenkin. Kaikki tykkäävät kuulla kivoja asioita itsestään, ei tässä ole siitä kyse! Mutta onko sinun mielestäsi kehu sanoa naiselle, miten panisit häntä joka reikään? Ai ei? Sitä minäkin. Minua ei ollenkaan haittaa, kun miespuoliset ystäväni kehuvat minua kauniiksi, sehän tuntuu todella kivalta. Sen sijaan minusta ei tunnu kivalta, kun vieraat äijät tulevat kertomaan minulle, että he haluavat minua, tai että minulla on hyvä perse. Se ei tunnu kenestäkään kivalta. Jotkut ovat myös pelänneet, että eihän tässä saa enää koskea tai halata. Normaalissa kanssakäymisessä tapahtuva normaali kosketus ei haittaa ainakaan minua. Tietenkin minä ja ystäväni koskemme ja halaamme toisiamme. Mutta normaaliin kosketukseen ei kuulu perseen puristelu, käden hivuttaminen alaselälle (voi jos saisin euron aina kun näin käy! Olisin rikas...), väkisin halaaminen, niskani hiveleminen bussissa tai se että tulee selkään kiinni seisomaan kun minä istun. Nämä kaikki ovat monen mielestä lieviä ja mitättömiä juttuja. Minustakin olivat, kunnes tajusin, että hei, ne saavat oloni kurjaksi pitkäksi aikaa. Miksi minun siis pitäisi vain hyväksyä ne?

Kuva: jezebel.com

Tästä jutusta tuli pitkä kuin nälkävuosi. Ehkä myös hieman poukkoileva. Koin kuitenkin, että minunkin on pakko avata sanainen arkkuni. En halua enää olla hiljaa muiden tai itseni kokemasta ahdistelusta. Olen todella iloinen, että päitä on alkanut tippua ja niin monia tapauksia on noussut pinnalle (mm. Harvey Weinstein, Tomi Metsäketo, Näyttelijöidenliiton ja STT:n teettämä kysely jne..). Mielestäni kaikki nämä ihmisperseet pitää saada kiinni ja tuomita. Ai olenko jotenkin jyrkkä? Voi olla, mutten jaksa enää olla korrekti ja myötäillä. Ennen kaikkea, en jaksa enää hävetä. Olen niin kyllästynyt, etten enää halua olla vaiti. Maailman naiset ovat itkeneet riittävän pitkään. Nyt riittää. Ei enää.

Jos haluat ilahduttaa itseäsi lukemalla muiden tarinoita, klikkaa itsesi tänne: #memyös. Allekirjoita myös sivulla oleva vetoomus. Jos haluat jakaa oman kokemuksesi, voit tehdä sen alla. Ja jos sinua alkaa kyllästyttää aiheen rummutus, kannattaa sinun kysyä itseltäsi se kuuluisa "Miksi?" Miksi sinua kyllästyttää tärkeästä aiheesta puhuminen? Ja miksi niin moni kokee oikeudekseen haukkua paremman maailman puolesta toimivia femakoiksi, uhriutujiksi, tiukkapipoiksi tai kukkahattutädeiksi? Tästä saisin ihan oman jutun aikaan, joten antaa olla. Riittää tältä päivältä.

Kiitos jos jaksoit lukea. Ja kiitos, jos olet jakanut somessa #metoo. Kiitos rohkeudesta. Tehdään maailmasta parempi paikka elää. Paikka, jossa jokainen voi olla vapaa ja rauhassa. 

Ihana, kamala, lemppari, inhokki

Monissa blogeissa on kiertäntyt tällainen haaste, jossa saa ihanasti polarisoida asioita vastakkain. Lusikkani upposi tähänkin soppaan, koska tykkään tällaisista kovasti.

Kamalin ruoka Kuten olen aiemminkin maininnut, syön melkein kaikkea paitsi kinkkukiusausta. Myös suklaakiisseli -tai puuro ovat kammottavia alkulimoja.

Herkkuruoka No ainakin sushi, ramen, sienikeitto, monenlainen intialainen sekä graavilohi. Graavilohta voisin syödä kilon ihan pelkilteen. Jokin siinä koostumuksessa on äärettömän tyydyttävää.

Kahviherkku, jolle sanon ei No huh, minäkö kieltäytyisin paakkelsseista? NEVER. En yksinkertaisesti keksi mitään kahviherkkua, jolle sanoisin ei. Syön mitä vaan ainakin yhden palan. Jos maku ei ole maailman paras, en vaan santsaa. Ihan simppeliä!!! No okei, ne Gifflar-pullat eivät uppoa. Maistuvat teolliselta hiivalta.

Kahviherkku, jolle sanon kyllä Tuore, mehevä korvapuusti, tuoreet munkit (Vanhan Rauman Kaffebarin munkit ovat ebin!), perunaleivos, cookiet, piimäkakku, runebergin torttu, mokkapalat... Olen perinteisten leivonnaisten ystävä, ja tuntuu, että vuosi vuodelta makuni muuttuu mummomaisemmaksi.

Telkkariohjelma, jota en katso Tosi-tv, osastoa adjektiivi + ammattikunta. Kaikki mahdolliset huutokauppakeisarit, varastojen etsijät, pontikankeittäjät ja seksiä saarella -ohjelmat saavat vatsan sekaisin. Ei kiitos. Myös kaikki, missä on Jaakko Saariluoma, Janne Kataja, Jaajo, Hjallis tai Aku Hirviniemi on ehdoton nounou.

Telkkariohjelma, jota katson Tässähän kävi niin onnettomasti, että viime aikojen lempparit, eli Isä Brown ja hänen laumansa sekä Noin viikon uutiset päättyivät. Onneksi minulle jäi Pitääkö olla huolissaan (Miika Nousiainen<3). Myös Unbreakable Kimmy Schmidt on maininnan arvoinen. Minulla ei oikein ole mitään katsottavaa just nyt. Mutta brittiläinen epookkidraama uppoaa yleensä aina. Saa suositella! Joululomalla aion katsoa Game of Thronesin viimeisimmän kauden.

Inhokkisää Olen siitä erikoinen, etten oikein inhoa mitään säätä. Suhmura ei ole suosikkini, mutten sitäkään inhoa. Sellainen 40:n asteen seksihelle ei myöskään ole ihan lemppari.

Lempisää Kirpeä aurinkoinen syyskeli, tai sumu tai pakkanen ja lumisade. Myös ukonilma on ihana! Ja sade! Sääilmiöt ovat aina kivoja.

Kamalin musiikki Ankea suomimusa! Kaikenmaailman arttuwiskarit, lauritähkät, tauskit, dannyt jne. Vanha Suomi-iskelmä on sangen asiallista, mutta 80-90 -luvulla alkoi alamäki. Niin ja Yö. Hyi. Popeda, Mamba, Dingo. En myöskään välitä tusinapopista tai hevistä. Suhtaudun musiikkiin aika intohimoisesti (jos ei kukaan ole koskaan pannut merkille!) joten inhoan palavasti aika monenlaista.

Paras musiikki Mutta kuten inho, on rakkauskin palavaa. Parasta musiikkia on se, joka saa aikaan kylmät väreet, elämästä elokuvallista, sanoittaa tunteita, tukee tunteiden käsittelemistä ja yksinkertaisesti tuntuu hyvältä. Just nyt parasta on mm. Hozier, hyvä joulumusa, The Gloaming ja tietty omat biisit. Jos muuten haluat kuunnella mitä minä kuuntelen, klikkaa tiesi Spotify-tililleni. Siellä on paljon soittolistoja. (Suosittelen eritoten Hidas joulu- sekä 17 -listoja!) KLIK.

Kamalin aika vuorokaudesta Iltapäivät ovat tuskaa. Kolmesta viiteen tuntuu, että veri vähenee ja maailma kaatuu.

Ja se paras aika Aikainen aamu ja myöhäinen ilta. Näitä kahta on ehkä hiukan hankala yhdistää, joten nautin jommasta kummasta kohtuudella.

Tästä menetän hermot Hitaat kävelijät, etuilijat, asiat jotka eivät toimi, mekkala, minäminäminäminä-ihmiset. Ainakin.

Tästä rauhoitun Kehtäävä kissa, höyryävä teekuppi, hyvä kirja, ratikkamatkat, kynttilät, Opamox (höhö), vinyylilevyn rahina, villasukat.

Mun huonoin mieliala Raskasmielisyys. Se on taas iskenyt viime aikoina aika usein. Silloin katoaa kaikki toivo ja usko. Silloin levy jumittuu ja alan toistella itsevihaisia mantroja, jotka ovat kammottavia. Ei jatkoon.

Paras mieliala Hmm, luova! Olen tosin usein aika ärtyinen kun minulla on luova prosessi käynnissä. Myös innostuneena olen mielestäni ihan mainio. Tai kun olen juhlatuulella. Mutta ehkäpä kaikkein paras mieliala on se, kun tietää voivansa vaan olla rennosti. Tai kun saa olla kotona, laittaa ruokaa, siivoilla, lueskella, kutsua vieraita. Siitä tulen aina hyvälle mielelle.

Kodin turhake Huoneeni kokolattiamatto! En oikein tiedä, onko meillä mitään turhakkeita. Roinaa kyllä ihan suremattomasti, mutta kaikki käytössä.

Paras tavara Kaikki kiva vanha ja vähän vinksahtanut rojuni! Mutta myös tietokone ja vedenkeitin pääsevät sijoille.

Vaate, jota en suostu laittamaan päälleni Ihoa nuoleva trikoo, poolot, bootcut-farkut, nahkahousut.


Vaatteet, joissa viihdyn Vähän boheemit, vähän professorit. Mukavat, mutta skarpit. Tai sitten jokin liehuva mekko ja maiharit. Toki myös kotivaatteet, eli raidalliset yöpöksyt ja kauhtunut t-paita. Niin ja ne villasukat!

Haju, jota en kestä Peseytymättömän ihmisen eltaantunut lemu. Sellainen rasvainen ja vähän eritteinen, kyllä te tiedätte. Pekoninkäry on myös ällö.

Paras tuoksu Kodin tuoksu, vanhat kirjat, kynttilät, puu, metsä, kissa, kaikki ihanat hajuvedet, jotkut miehet, pakkanen, ruoka uunissa, pulla, joulu.

Kamalin luonteenpiirre ihmisellä Minäminäminäminäminäminä. Mainitsin jo aikaisemmin, mutta argh. Myös inttäminen, empatiakyvyn puute, ahneus ja tietämättömyys. (Siis sellainen, ettei edes kiinnosta ottaa selvää asioista, tietynlainen "ihan sama" -asenne.)

Mukavin luonteenpiirre ihmisellä Empatia, huumori, tiedonjano.

Semmoisia tällä kertaa! Nappaa omaan blogiisi jos et ole jo tehnyt!

Tuliko uusia juttuja? 

Marianne-piparkakut

Jouluna on ihan parasta leipoa. Rakastan eritysesti piparkakkujen parissa pakertamista. Perinteinen on paras, mutta jo vuosien ajan mukana on kulkenut myös hieman modernimpi piparkakku. Nimittäin Mariannella kyllästetty sellainen! Ja näiden piparien väkertäminen on niin helppoa, että jos pitää keksiä jotain pikaisesti, turvaudun näihin.

Tarvitset vain paketin piparkakkutaikinaa, pussin Marianne-rouhetta ja kaulimen. Kannattaa varata myös pieni pöläys jauhoja, niin ei taikina tartu pöytään. Sulatettuasi taikinan kaulit sen joukkoon suuren osan Marianne-rouheesta. Saat itse päättää miten paljon Mariannen makua haluat. Itse haluan tietysti paljon. Kauli taikina sellaiseksi puolipaksuksi; ei liian ohkaiseksi. Mutta makuasioita. Leikkaa taikinasta tankoja ja ripottele niiden päälle vielä rouhetta. Paista uunissa 200 asteessa n. 7 minuuttia.

Helppoa ja aikast hyvääkin! Voit nauttia piparit vaikka tämän kappaleen (Kraja - Vi ska ställa till en roligen dans) tahtiin:

Mikä on sinun suosikkijoululeivonnaisesi? 

Ps. Tämä on ideoiden kierrättämistä, sillä olen jakanut saman reseptin joskus ennenkin. Vaan ei anneta sen häiritä, siitähän nyt on aikaa..!

Marraskuun loppuneet

Marraskuun loppuneiden aika! Pakko sanoa, että tämä vetää hiljaiseksi jälleen. Marraskuun saldo oli aikast hyvä, olen tyytyväinen että sain pitkään nurkissa pyörineitä purkkeja tyhjättyä.  

Hiukset (2kpl):

Evo -Salty Dog* suolasuihke oli ihan ok. Se ei herättänyt erityisiä tunteita. Tuskin ostaisin uudestaan. 

Sunsilk kuivashampoo oli hätäostos. Turhaakin turhempi, ja kesti satunnaisessa käytössä vain vajaan kuukauden. En osta uudestaan. 

Kasvot (3 kpl):

Supermood Youth Glo - seerumi* oli kultaa. Tätä tuotetta ostan lisää heti kun rahatilanne sallii. 

Lumene Clear it Up! -kuoriva naamaputsari oli ihan ok. Käytin suihkussa myös rintakehän putsaamiseen. Raikas tuoksu, mutta hiukan pistävä. Tätä ei enää myydä. 

Biotherm Biosource-kasvovesi oli jättiurakka. Avasin puolen litran lekan tammikuussa, ja se ei tuntunut tyhjenevän millään. Ihan pätevää tavaraa, muttei hintansa arvoista. Sisälsi alkoholia, mutta varsinkin nyt kun hormonit ovat sekaisin, se passasi oikein hyvin. En ostaisi uudestaan, varsinkaan kun on L'Orealin omistama.

Kädet (4 kpl):

Iluma by Image Skincare Intense lightening handcream* on tullut joskus miitin kylkiäisenä. Löysin purkinpohjat käsilaukusta ja käytin loppuun. Ihan hyvä tuoksu, muuten en osaa sanoa mitään. Tuo vaalentavuus hiukan hämmentää. En ostaisi.

Burt's Bees Thoroughly therapeutic* -käsivoide oli joskus mielestäni maailman ihanin. Jokin on muuttunut, sillä nyt tämä oli ihan kamalaa. Voiteen koostumus oli vetistä, mutta iholle hierottaessa muuttui tahmaiseksi jankiksi. Kädet jäivät ällöttävän mähmäisiksi. Loppua kohden haju muuttui kammottavaksi, joten roskiin vaan vaikka tuotetta on vielä jäljellä. Olisin halunnut tykätä. En osta uudelleen. 

Loccitane Shea-käsivoide on kultaa. En ihmettele, että tämä on kulttituote. Teho ja tuoksu just mun makuun! Ostan varmasti uudelleen. 

Locobase Repair -voide oli ikivanha. Ostin sen joskus verille menneille kynsinauhoille. Muistaakseni se toimi ihan hyvin. Paksua apteekkirasvaa, eipä tule enää käytettyä tällaisia kun hoidan hommat mieluummin luonnonöljyillä. Ehkä ostaisin, ehkä en. 

Kuorinnat ja naamiot (4 kpl):

Signe Seebid Mansikka Vanilja -kasvonaamio* oli oikein miellyttävä tuttavuus. Jauheesta sekoitettiin naamio lisäämällä siihen vähän nestettä. Pidin kovasti tällaisesta kokkailusta. Iho jäi napakaksi ja kivan sävyiseksi. Ostaisin itse. 

Ziaja Sensitive -entsyymikuorinta oli lopulta aika turha, sillä on olemassa paljon tehokkaampia ja muutenkin miellyttävämpiä kuorintoja. En ostaisi uudestaan. 

Queen Helene Mint Julep - kuorinta oli superhyvä. Tuoksu oli aivan törkeän ihana, jostain syystä nostalginen. Lisäksi se oli tehokasta tavaraa. Kovin usein en tällä kuorinnalla uskaltanut kuoria juurikin sen karheuden takia. Mutta lopputulos oli kuorinnan jälkeen aina sileä ja siivo. Ostaisin uudestaan. 

Bernard Cassiere Hemp Bamboo mask* oli ihan kiva kosteuttava naamio. Se kihelmöi hiukan, mikä minun mielessäni lisää tehokkuuden tuntua. En ole näiden kosteuttavien naamioiden kohderyhmää, joten en osaa sanoa sen kummempaa. En ehkä ostaisi itse.

Kroppa ja tassut (3 kpl):

Yves Rocher Tradition De Hammam - suihkuöljy oli taivaallista. Iho jäi ihanan tuntuiseksi, ja se tuoksu! Ihan kuin Spaissari-dödö ysärillä. Nam. Ostan uudestaan. 

Lemon & Soda -käsisaippua. Näitä saippuoita on voinut bongailla monista blogeista. Söpö saippua oli ihan jees. Sitruunainen tuoksu oli aika mieto ja mitäänsanomaton. Saippua oli tosi lirua, ja se sotki altaan. Ärsyttävää. En osta uudestaan, ainakaan tässä tuoksussa.

Organic Shop Mango & Sugar -vartalokuorinta oli ihana! Tuoksu ja teho molemmat priimaa. Ostan uudestaan.

Meikit (3 kpl):

Yves Rocher Mansikka-huulirasva oli ihan kiva, hieman sävyttävä huulivoide. Se oli hautautunut vaatehuoneeseen kenkien alle, joten en enää ota käyttöön. Taitaa olla vuosia vanhakin jo. Tuoksu kivan lapsekas. Ostaisin ehkä uudestaan.

Lush Tunteiden hehku -irtopuuteri* on ihan HG-kamaa! Rakastin tämän puuterin jättämää jälkeä. Kuulas ja vähän glowy, mutta kuitenkin matta. Ostan lisää itse.

L'Oreal Brow Artist -kulmageeli*. Koska yritän boikotoida Lorkkua, en avaa tätä enempää. (You gotta fight the powers that be!) En ostaisi itse.

Tuoksut (2 kpl):

Yves Rocher Neroli -edp oli ihana tuoksu. Pullo kuitenkin tippui, korkki irtosi ja sisältö valui maahan. Harmittaa. Pehmeä, uniikki, kotoisa ja mihin vaan sopiva tuoksu. Ostanen uudestaan. 

This Works! Deep Sleep Pillow spray oli erikoinen tuote. Laventelintuoksuista nestettä suihkutettiin tyynylle paremman unen toivossa. Tuoksu oli dunkkuinen, eikä unikaan tullut. En ostaisi itse. 

Marraskuun saldo oli kokonaista 23 tuotetta. Se on kaksi enemmän kuin viime kuussa. Lisäksi suuri osa oli ihan laillisen kokoisia. Hyvä minä!

Tervetuloa joulukuu! Ihanaa että olet täällä. Tänään luvassa Lauluyhtye Myytin loppuunmyyty konsertti. Jännittää hirveästi! Saatte ehkä kuultavaa myöhemmin. Hih.