Mansikkasuukko!

Lähtökohtaisesti en saisi mennä käymään Lushilla ollenkaan. En, vaikka vannoisin oman hautani kautta olla ostamatta mitään. Ja niinhän siinä pääsi käymään, että junaa odotellessani "piipahdin" kurkkaamaan mitä American cream -hoitoaine maksoikaan (niin siis, tiedon olisin saanut netistä ja täten välttänyt houkutukset. En ole logiikan ystävä, kuten ehkä tiedätte.) Myyjällä oli ihanan pinkit huulet, ja kysäisin, mikä huulipuna on kyseessä. Hän taisi aavistaa asiakkaan äkkiä heränneen ostohalun, sillä kaksi minuuttia myöhemmin kävelin ulos liikkeestä Strawberry Bombshellin kanssa. Oho ja hupsista ja sillä lailla.

Perustelen ostokseni: minulla ei ole juurikaan pinkkejä huulituotteita. Pinkki freesaa ja sopii kevääseen. Strawberry Bombshell on kevyt ja kosteuttava, ja antaa just sopivasti sävyä. Se pysyy huulilla hyvin ja kuluu nätisti. Se on cruelty free, vegaaninen ja koostuu kilteistä ainesosista. Miten muka olisin voinut jättää sen hyllyyn? Kerro, oi oraakkeli!

Poiminta Lushin sivuilta: "Kalaharin meloniöljy ja ekstraneitsytkookosöly pehmentävät ja agavesiirappi ja kandelillalvaha luovat erinomaisen pohjan pigmentille. Ripaus piparminttua stimuloimaan huulia ja mainitsimmehan jo ne ihanat tuoreet mansikat?" Rakastan mansikoita! Punassa on ihan kiva tuoksu (ei ehkä niin fresh kuin olisin toivonut, mutta koska se on mieto, ei haittaa..) ja pehmeä koostumus.

Pistetään vielä inci niistä tykkääville:

reilun kaupan sheavoi, Kalaharin meloniöljy, kandelillavaha, luomucastoröljy, luomuillipevoi, extra neitsyt kookosöljy, auringonkukkavaha, cupuacuvoi, glyseriini, Capryl/Carpric Triglyceride, makuaine, synteettinen fluorogophiitti, luomuagavesiirappi, tuoreet mansikat, sisilialainen mandariini, piparminttuöljy, ylang ylang öljy, Cetearyl Alcohol, Polyvinylpyrrolidone (PVP)Benzyl Benzoate, Citral, Limonene, titaanidioksidi, Colour 77491Colour 45410:2

esiintyy luonnostaan eteerisissä öljyissä.

Olen yllättynyt makuaineesta, sillä itse en maista tuotteessa mitään makua. Voi toki olla, että punan pinta on vielä vähän kova. Odottelen. 

Punan hinta on noin kympin. Hae se jo! 

25 asiaa minusta

Blogeissa on kiertänyt haaste, jossa bloggaaja kertoo itsestään 25 randomia faktaa. Koska tykkään puhua itsestäni, ajattelin tarttua haasteeseen. (Kuvituksena random-otoksia. Kolme ekaa ovat mahdollisia promokuvaehdokkaita!)

1.Olen syönyt varmaankin vuoden ajan, tai jopa kauemmin, saman aamiaisen lähestulkoon joka aamu. Se sisältää smoothien, pari kananmunaa ja kahvia. Smoothien olen aiemmin tehnyt jugurttiin, mutta nyt siirryin piimään sen edullisemman hinnan ja alhaisemman kalorimäärän vuoksi. Lisäksi surruttelen joukkoon jäisiä mustikoita ja puolukoita (joskus jotain muitakin marjoja, marjajauheita tai tyrnimehua) sekä banaanin. Tummapaahtoista kahvia vähintään kaksi kuppia, lorauksella kevytmaitoa.

2. Jos haluan hemmotella itseäni, ostan kukkia. Lemppareitani ovat tulppaanit, neilikat, harsokukka, gerberat ja krysanteemit. Olen myös alkanut hankkia ruukkukukkia, sillä ne kestävät pidempään.

3. Olen nopeasti kiihtyvää sorttia. Mutta yhtä nopsaan rauhoitun ja unohdan, miksi edes kiihdyin. Poliittiset keskustelut kanssani voivat muuttua äkkiä aika rumiksi. Olen provosoituja ja kiihkoilija. Minua ärsyttää, että saatan tuomita ihmisen täysin tämän poliittisten näkemysten vuoksi. Tämä on ehdottomasti suurimpia kipupisteitäni.

4. Minussa asuu pula-ajan lapsi, vaikken ole pula-aikaa edes elänyt. Käytettyjä jugurttipurkkeja en sentään vielä pese uusiokäytön toivossa. En haluaisi ostaa uutta, jos vanha on edes etäisesti käyttökelpoinen. Olen pikkuhiljaa päässyt eroon tästä. Jos lakanassa on reikiä, sen voi heittää pois. Tai käyttää rätteinä ensin, tietenkin.

5. Samaan hengenvetoon: olen pahimman luokan hamstraaja. Tykkään kosmetiikasta (oho, ylläri!), kirjoista, ikoneista, peltipurkeista, astioista, postikorteista, koruista, kengistä, huiveista ja ja ja... Hukun tavaraan. Se on vähän noloa.

6. Minulla on vahva tuoksumuisti.

7. Värit vaikuttavat minuun todella voimakkaasti. Oikeat värivalinnat saavat minut viihtymään. Väärät taas saavat oloni ahdistuneeksi. Eniten tämä korostuu Musiikkitalossa: Siban torni on väreiltään tummanharmaa ja kirkkaan kylmän punainen. Yhdistelmä on tosi ahdistava, enkä oikein enää halua mennä Musiikkitaloon tämän vuoksi.

8. Tykkään täytetyistä eläimistä ja säilötyistä elimistä. Kaikki morbidi ja vähän ällö kiehtoo, on aina kiehtonut.

9. Olen jouluihminen.

10. Kirjotan runoja pöytälaatikkoon ja haaveilen niiden julkaisemisesta kirjaksi joskus.

11. Unelmoin ulkomailla asumisesta jossain vaiheessa. Erityisesti Iso-Britannia, Irlanti, Ruotsi ja New York kiehtovat. Klisee, tiedän.

12. Haluaisin olla lahjakkaampi kuvataiteissa. Jos aikaa olisi, haluaisin maalata enemmän.

13. Innostun paljon ja nopeasti.

14. Samanaikaisesti olen ämpyilijä. Se on korostunut sairastamisen aikana.

15. Sisustusmakuni on kuulemma eksentrinen. Tällä hetkellä mummolatyyli puhuttelee vahvasti. En voisi koskaan elää kliinisen valkoisessa kodissa, jossa tavaroilla ei ole merkitystä.

16. Rakastan Muumeja.

17. Rakastan vielä enemmän kissoja. Minulla on hirveä kissakuume.

18. Pukeutumistyylini on aika sekava. En ole oikein osannut päättää jotain tiettyä tyyliä, johon haluaisin pukeutua, joten pukeudun joka päivä fiiliksen mukaan. Joskus se on boho, joskus poikamainen, joskus tyttömäinen, joskus akateeminen, joskus vähän new wave -gootti... Mutta melkein aina on oltava huulipunaa.

19. Nauraminen on minulle tärkeää, ja naurankin todella paljon.

20. Haluaisin elää terveellisemmin ja liikkua enemmän, mutta motivaatiota on vaikea pitää yllä. Läskiä pitäisi saada palamaan. (Tosin, aina kun olen laihtunut, on se johtunut siitä, että pyöräilen, syön enemmän kasviksia ja vähennän herkkuja. Aika simppeliä.)

21. Olen vähitellen innostunut lukemisesta uudestaan. Keskittymiskyky on parantunut huimasti. Kirjaan katoaminen on yksi parhaista jutuista, mitä tiedän. Ja kirjastot ovat ihania!

22. Vaikka olen uskossa, inhoan tuputtamista. Uskon, että aidot keskustelut, rakkaus ja inhimillisyys ovat tärkeämpiä kuin huutaminen, pakonomainen käännyttäminen, traktaattien jakaminen ja tuomitseminen. Puhun uskostani harvakseltaan, oikeastaan vain jos se tulee esille. En enää koe tarvetta ujuttaa sitä jokaiseen keskusteluun. Se ei silti tarkoita, että häpeäisin sitä ja etteikö se olisi elämäni keskus ja kaiken lävistävä voima. Tykkään kutsua itseäni huonoksi kristityksi.

23. Otan ihan liikaa selfieitä.

24. Minulla on yhäkin pari pehmolelua.

25. Olen äärettömän perhekeskeinen. Minä ihan oikeasti viihdyn vanhempieni ja veljieni seurassa. Niin, asun toisen pikkuveljeni kanssa, joten pakkohan sitä on.

Semmoista tänään. Oliko joukossa ylläreitä? 

Ankeusvaroitus: mitä kylppäristä löytyy?

En tiedä teistä, mutta minä rakastan tirkistelyä. Enkä nyt tarkoita mitään etäistä ja satunnaista kurkkimista, vaan ihan todellista kyyläämistä toisten ikkunoista sisään heidän koteihinsa. Tai ihmisten veskinkaappien availua. Olen joskus kiikaroinut talojen ikkunoista sisään (lapsena, ja ehkä kerran aikuisenakin, kunnes kämppikseni sai minut kiinni.) Katson tosi usein kavereiden peilikaappeihin, tosin tapa on vähentynyt huomattavasti, mutta tarve on jäänyt. Olen aina pitänyt tunnelmallisena katsoa valaistuihin ikkunoihin kun ulkona on pimeää. Elin pitkään harhassa, että kaikkihan niin tekevät. Eivät kuulemma, todellakaan. Älkää soittako poliisia. Mutta uskon, että jonkinlainen tirkistelyntarve on yleisinhimillinen ominaisuus. Miksi muuten kukaan lukisi blogeja tai sisustuslehtiä? Ja tekemäni tutkimuksen perusteella blogien suosituimpia juttuja ovat ns. Kuukauden loppuneet -postaukset. Ne ovat käytännössä kurkkaus toisen ihmisen roskikseen. Ja mikä olisikaan jännempää? 

Koska en ole jaksanut koskaan tehdä juttua loppuneista purnukoista, koska en saa ikinä mitään loppumaan, ajattelin päästää teidät käymään ankeassa kylppärissäni. Juttu on 100 % realistinen, en ole siivonnut enkä järkkäillyt mitään. Peili on likainen ja seinissä roiskeita. Tervetuloa 70-luvulle ja pursuileviin kaappeihin! Kerrottakoon, että tavaramäärä kylppärissä on vain jäävuoren huippu. 

Aluksi pientä yleiskuvaa kaapin ja hyllyn sisällöstä. Kylppärimme on tosiaankin straight from the seventies turkooseine kaakeleineen ja metallisine kalusteineen. Kalusteet ovat ihan nätit, mutta kaipaisivat uutta maalikerrosta. Aion maalata ne jossain mutkassa, vielä en ole saanut aikaan. Ihan kaikkia tuotteita en käytä päivittäin tai edes viikoittain, mutta onhan niiden silti oltava helposti saatavilla... Huomatkaa rakas pumpulipupuni. Se on niin ihana.

Puhdistusvermeet ja niiden kaverit. Juuri nyt pesen nassun luotetulla Burt's beesin appelsiiniöljyllä (best evö, menossa neljäs tuubi!) ja Biorén Deep pore charcoal cleanserilla. Siitä ei ole vielä sanottavaa, ehkä myöhemmin. Kasvoveden virkaa toimittaa Biothermin Biosource, joka on ihan ok. Iso pönikkä kestänee tovin. Kun haluan kirkastaa ihoa, käytän Freedomin Glycolic radiant toneria, joka ilmeisesti on dupe Pixin Glowtonicille. En ole Pixiä koklannut, joten en tiedä mihin verrata, mutta ihan ok tuo on. Ok. Kuvassa hengailevat seerumit (Supermood ja Bio Effect, Supermoodista juttua myöhemmin.) sekä silmänympärysvoide, Originsin Ginzing. Lumenen kasvonaamio ja Cutrinin hiusöljy vanhoja tuttuja. Avonin primerisuihke ja Signe Seebidin kasvonaamiojauhekin siellä.

Niitä näitä. Pari jätettävää hoitoainetta, Bonacure Moisture Kick (mones meneillään) ja Klippoteketin hopeahoitsikka. Wellan Enrich kosteuttava muotovaahto, ihana. Freemanin naamaputsari, Yves Rocherin silmänpoistaja sekä Sosarin turvenaamio. Takana näkyy paria sorttia mustapäälappuja.

Joe Blascon Youth Activator pitääkin ottaa käyttöön useammin. Resultimen kuorinta ja naamio vetelevät viimeisiään. Phytomerin ruusuöljyseerumi on ihana. Ziajan kuorintanaamio vanha tuttu. Pilttipurkissa on kookosöljyä. Hammaslankaa, Lushin päänaamio, Lumenen Arctic aqua -geelivoide tissien rasvaamiseen, Nivean peltipurkki silmille ja Elizabeth Ardenin Visible Difference -kosteusvoide naamalle.

Ei hyi moi, suuvesi on levinnyt pitkin pieliä, huomasin vasta kun latasin kuvan tähän. Cameleon kuivashampoo on perushyvä, Evon muotoilusuihkeet (tyvikohottaja ja suolasuihke) ihania, Tigin muotoiluvoide helmi ja Biozellin Texturizing spray uusi tuttavuus. 

Tilaa on myös kaapin päällä. Lisää suuvettä, jalkakylpysuola, nenäkannu, Syossin ikivanha muotovaahto, taas suuvettä tulehtuneelle viisurille, Cutrinin hopeanaamio, Cutrinin hiuslakka sekä Schwarzkopfin Colour refresh -vaahto.

Vielä suihkuhylly. Meillä on kylpyamme, parasta. Kauhea läjä tavaraa. Suuri osa suihkusaippuoista on puolikkaita tai pieniä liruja, koska eihän nyt yhtä vaan voi käyttää kerrallaan, eihän? 

Tästä tulikin ajateltua pidempi postaus. Kiinnostaako vai eikö? Olenko ainoa kyylä?

Loppukaneetiksi, kyyläämisestä puheenollen, ystäväni pihalla kuvattu video. Olin menossa häntä tapaamaan, joten ajattelin kertoa olevani perillä. Stalker alert!

Hymy palaa kasvoille

Me kuljemme kaikki kuin sumussa täällä, tiesi Leinon Eiska. Omassa elämässäni se on pitänyt paikkansa aivan liian pitkään. Nyt kuitenkin alkaa tuntua, että unihiekka pyyhkiytyy vähitellen silmistä. Lisääntyvä valo on varmasti yksi tekijä, mutta veikkaanpa, että tervehtymisprosessini on päässyt hyvään vaiheeseen. Ketipinor lopetettiin marraskuun lopulla. Vieroitusoireet kestivät pari viikkoa, mutta niiden jälkeen olen kokenut ison harppauksen eteenpäin. Se tuntuu ihmeelliseltä. Jaksan nousta aamuisin sängystä, pestä pyykkiä, tehdä ruokaa, siivota, leipoa, mennä kouluun. Unentarve on vähentynyt. Jaksan lukea kirjoja, mikä tuntuu uskomattoman ihanalta. Jaksan hymyillä ja jutustella. Sain palautetta eräältä opettajaltani, että olenkin puheliaampi kuin hän ensin luuli. Niin olen. Alan olla se sama Fanni, joka innostuu, pölöttää, nauraa ja heittäytyy keskusteluihin ja tilanteisiin. Se Fanni, joka on luova. Niin luova, että olisi kiva saada joku off-nappula. Jopa gradun tuottaminen eteenpäin alkaa tuntua hyvältä. Hitaasti ja haparoiden, mutta sekin on liikettä eteenpäin.

Keskeneräisyyden hyväksyminen ja sen rakastaminen. Elämässä ei ole olemassa jotain patenttiratkaisua siihe miten se kuuluisi elää. Minä olen elänyt nyt näin, ja minun on hyväksyttävä se. Rakastettava sitä, että olen ollut rikki. Rakastettava lääkkeiden takia muuttunutta kroppaani. Rakastettava mieltäni ja sieluani. Rakastettava kaikkea sitä, mitä minä olen. Kipuineni ja ärsyttävyyksineni. Minua on rakastettu niin paljon. Miksen siis rakastaisi itse itseäni. Muutenhan melkeinpä annan sen rakkauden valua hukkaan. Miksen voisi olla itselleni armollinen? Jumala on niin äärettömän armollinen, enkä usko, että Hän haluaa minun ruoskivan itseäni. Hellitä vähän. Keitä teetä. Punaa huulet, tai älä punaa. Muista syödä. Osta kukkia. Tapaa ystäviä. Silitä kissoja. Nuku. Naura. Nauti elämästä. Kokoa ympärillesi yhteisö, jossa koet olosi hyväksi ja jota voit palvella. Älä ole niin ankara. Sinä kelpaat. Sinä riität. Sinulla on niin paljon annettavaa. Sinä olet äärettömän kaunis, sisältä ja ulkoa.

En oikein tiedä, olenko puuhaillut mitään sen merkittävämpää viime aikoina. Muistan hymyilleeni. (Todisteena kivoista hetkistä iso läjä satunnaisia otoksia omasta naamasta ja niistä näistä. En pyydä anteeksi.)

Kasvohoito minuutissa

Kaikkea ne keksivätkin! Blogeja yhtään seuraaville tuskin on jäänyt vieraaksi Lumenen (suht-)uutuusnaamio, Glow revival 60 seconds facial, jota hehkutetaan vähän kaikkialla. Ja miksei hehkutettaisi, sillä on se melkoisen pätevä. Kasvonaamiot ovat mahtavia, sillä ne putsaavat ja kirkastavat. Aina ei kuitenkaan ole aikaa odotella yli 10 minuuttia. Modernin city-ihmisen on saatava tuloksia äkkiä.

Naamio lupaa kuoria, kirkastaa ja jättää ihon pehmeäksi ja puhtaaksi. Se tekee sen minkä lupaa. Ei se toki räjäytä epäpuhtauksia pois, mutta tekee huokoset hieman pienemmän oloisiksi, freesaa ihon sävyä ja kirkastaa. Lisäksi hoitotuotteet humahtavat ihoon helposti. Käytänkin sitä aamuisin, varsinkin jos en aio erityisemmin meikata. Ainakin iho näyttää vähän siivommalta.

Naamio kihelmöi hieman, mutta sehän vaan luo vaikutelman tehokkuudesta. Itseäni se ei häiritse, varsinkin kun naamio on iholla vain hetkisen. Joskus pidän sitä kauemminkin, mutta en ole huomannut erityistä eroa minuutin ja viiden minuutin välillä. Tuotteet tuoksu muistuttaa Lumenen turvenaamiosta. Ei todellakaan suosikkini, muttei nyt mikään superkarseakaan. Naamion joukossa on pieniä kuorivia partikkeleita. Siinä ei ole parabeeneja tai formaldehydin vapauttajia. (Ei aavistustakaan jälkimmäisen merkityksestä, enkä jaksa edes googlata nyt. T. Laiska -90...)

Kaikenkaikkiaan, tosi jees naamio! Hintakin on jees. Kaikki on jees!

Joko 60 seconds facial on tuttu? 

Kesä Italiassa

Lushin shampoopalat ovat kultaa. Uskaltauduin kokeilemaan uutta versiota, sillä sen väitettiin sopivan vaaleille kutreille kuin nakutettu. Kyseessä on Montalbano, joka sisältää sitruunaöljyä, oliiviöljyä ja rosmariinia. Italian makuja siis!

Montalbano putsaa päänahan moitteettomasti, ja tukka jää ilmavaksi. Alkuun tukka tuntuu hieman narskuvalta (ei lempparitunteeni varsinkaan nyt, kun hiukset ovat kuivaakin kuivempia...) mutta tunne väistyy nopeasti, ja jäljelle jää puhdistettu, kiiltävä ja pehmeä pää. Sitruunan luonnolliset hedelmähapot sulkevat hiussuomuja, mikä tarkoittaa sitä, että hiuksista tulee kiiltävämmät. Shampoo puhdistaa päänahan, muttei vie mukanaan sen omia öljyjä. Lisäksi sitruuna kirkastaa vaaleaa hiusta hieman, mikä on plussaa minun kirjoissani. Shampoon tuoksu on Lushin tuotteeksi yllättävän mieto. Se on vienon sitruksinen ja yrttinen. Jos siis pelkäät Lushmaista tuoksuöveriä, jota minä kyllä rakastan, mutta tiedän, että kaikki eivät, kokeile tätä! Montalbano sopii kaikille hiustyypeille.

Ainesosat:
sodium lauryl sulfate, vihreä oliivi (Olea europaea), sisilialainen sitruunaöljy (Citrus limonum), tuore sitruunamehu (Citrus limonum), tuore sitruunankuori (Citrus limonum), karkkipore, sitruunankuori (Citrus limonum), tuore sitruunaviipale (Citrus limonum), rosmariini absolute (Rosmarinus officinalis), luomusitruunamyrttiöljy (Backhousia citriodora), *citral, *geraniol, *limonene, hajuste (parfum), keikarinkukkauute (Gardenia jasminoides) 

Hintaa Lushin shampoopaloilla on 13,50 euroa. Se on käypä hinta toimivasta ja riittoisasta shampoosta. Yksi palahan kestää kauan.

No johan sinäkin olet kokeillut Lushin palashampoita?

Venäjänpuna

Koska naisella ei voi koskaan olla liian monta punaista (okei, minkä tahansa väristä...) huulipunaa, kävin MACin tiskillä hivelemässä vaihtoehtoja. Olen pitkään halunnut ostaa joko Ruby Woon tai Russian redin, ja tällä kertaa päädyinkin sitten jälkimmäiseen. Se on pieni palkinto siitä, että olen jaksanut ikäviä fyysisiä vaivoja useita viikkoja. (Niille ei näy vieläkään loppua, muttei siitä sen enempää. Jalat on tallella ja pää pelittää, kaikki muu on melkeinpä ekstraa. Palaan ehkä asiaan jos oma diagnoosini on oikea.)

Epäröin ensin hieman, sillä olin jotenkin ajatellut, että selkeästi lämpimään taittava punainen olisi ainoa hyvä vaihtoehto. Mutta eihän kumpikaan mainitsemistani sävyistä ole loppupeleissä kovin lämminsävyinen. Ja silti, Russian red sopii naamaani kuin nakutettu. Se ei todellakaan ole liian kylmä, vaikka MAC itse väittää sen olevan bluish red. Se on sopivan kirkas, samalla neutraali, samalla femme fatale. Kuten hyvä punainen huulipuna, se saa ihoni hehkumaan ja ilmeen pirteäksi. Rakkauteni punaista huulipunaa kohtaan vain yltyy. Ja mikä parasta: puna on matta, muttei liian kuiva. Ruby Woohan on retro matte, eli hieman kuivempi. Russian red liukuu huulille moitteettomasti, pysyy kuin tauti, muttei kuivata. Primeri alla on tietenkin aina hyvä ratkaisu, mutta ilmankin pärjää mainiosti.

Koska mutkat matkassa ovat kivoja, sairastuin heti punan ostettuani kunnon räkätautiin, joten haaveilemani punaisten huulten pelastamat arkiaamut siirtyivät hieman. Mutta kun ne koittivat, ai jai. Jokaisella naisella pitäisi olla punainen huulipuna. En keksi parempaa meikkituotetta, paitsi tietty värillinen kulmageeli. Näillä kahdella pelaan itse, enkä juuri muuta kaipaakaan. Sisarueni, hanki jo se punainen huulipuna. Et tule katumaan!

(Voisin itseasiassa tehdä vähän kartoitusta omistaistani punaisista sävyistä, jos siitä jollekin olisi apua!)