Alkanut vuosi ei ole kohdellut minua ihan silkkihansikkain. Tai ainakaan tämä viikko.
Jos vaikka pyörä varastettaisiin. Tietokone alkaa hajoilla omia aikojaan. Tavarat tippuu, ruokaa menee paidan sisään, silmälasit jää kotiin, kännykkä alkaa olla entinen. Ihokin kiukuttelee. Dave Lindholmin sanoin: kaikki menee seinään. Niin, hupaisana vihoviimeisenä naulana, tikkuna, tai potkuna munille istuin tänään sporassa lämpöiseen kusenlämmittämään penkkiin.
...Ensimmäisen maailman ongelmia, ai kuinnii?
Silloin, kun tuntuu, että kaikki on minua vastaan, huomaa ystävien ja perheen merkityksen. Kuinka pari ihan tavallista koti-iltaa huippunaisten kanssa saavatkin huulipielet ainakin vähän ylemmäs. Ja lopulta, elämä on aika jees. Häsäilyistä ja väsäilyistä huolimatta. Kaik pruukaa järjestyä, väittävät.
Jos vaikka pyörä varastettaisiin. Tietokone alkaa hajoilla omia aikojaan. Tavarat tippuu, ruokaa menee paidan sisään, silmälasit jää kotiin, kännykkä alkaa olla entinen. Ihokin kiukuttelee. Dave Lindholmin sanoin: kaikki menee seinään. Niin, hupaisana vihoviimeisenä naulana, tikkuna, tai potkuna munille istuin tänään sporassa lämpöiseen kusenlämmittämään penkkiin.
...Ensimmäisen maailman ongelmia, ai kuinnii?
Silloin, kun tuntuu, että kaikki on minua vastaan, huomaa ystävien ja perheen merkityksen. Kuinka pari ihan tavallista koti-iltaa huippunaisten kanssa saavatkin huulipielet ainakin vähän ylemmäs. Ja lopulta, elämä on aika jees. Häsäilyistä ja väsäilyistä huolimatta. Kaik pruukaa järjestyä, väittävät.
Ei se piirakkakaan ihan onnistunut. Mutta niin käy joskus.
No, jos vaikka päivän biisi: jos In between the days ei piristä, niin ei sen ehkä kuulukaan. The Cure ja verraton kasariestetiikka.
Ei se siitä.
Ps. Otsikko on tietenkin taattua Chandler Bingiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiva kun kävit!