Kyllä elämä on hassua. Kun pääsee yhtäälle, kaipaa toisaalle. Koskahan voi olla tyytyväinen preesensiin, ei futuuriin, tai varjelkoon, imperfektiin (tai pluskvamperfektiin, pahimpaan kaikista.)
Niinkuin nyt: tässä minä halajan Helsinkiin, ja jopa ahdas ja kuuma asunto alkaa mielessä muuttua auvon ihmemaaksi.
Sitähän se on juu. Mutta ehkä tämä ikävä johtuu vienosti siitä, että kaikki tavarani ovat Helsingissä. Kaikki järkevät vaatteet, kaikki järkevät korut, laukut, kirjat, pitkähuilu, kitara, nuotit, kaikki. Kas, kuinka materialistinen olenkaan.
Ihanat ihmiseni. Etenkin ihanat ihmiseni!
Tältä Hemulista tuntui, kun postimerkit katosivat, aivan varmasti.
Mutta mutta. Elämä jatkuu, Intia odottaa, ihana musipuukämppis siellä, ja Helsinkikin varmaan pysyy paikoillaan.
Niinkuin nyt: tässä minä halajan Helsinkiin, ja jopa ahdas ja kuuma asunto alkaa mielessä muuttua auvon ihmemaaksi.
Sitähän se on juu. Mutta ehkä tämä ikävä johtuu vienosti siitä, että kaikki tavarani ovat Helsingissä. Kaikki järkevät vaatteet, kaikki järkevät korut, laukut, kirjat, pitkähuilu, kitara, nuotit, kaikki. Kas, kuinka materialistinen olenkaan.
Korut ja hajuvedet, miksi olettekaan niin kaukana!
Armaat laukkuni (tai osa teistä), en ole teitä sydämessäni hyljännyt!
Ihanat kuvani.
Ihanat ihmiseni. Etenkin ihanat ihmiseni!
Tältä Hemulista tuntui, kun postimerkit katosivat, aivan varmasti.
Mutta mutta. Elämä jatkuu, Intia odottaa, ihana musipuukämppis siellä, ja Helsinkikin varmaan pysyy paikoillaan.
Mutta silti, voi haikeus.
Fanni mikä on musipuukämppis? Uusi puulajike? Anyhow, jos täältä kaipaat muualle... No sitten alan mykkäkoulua!
VastaaPoista:D Musipuu on hellittelynimi. Tai puulajike.
VastaaPoistaEn mä sieltä ala kaivata pois! Siellä mulla on ehkä enemmän vaatteita.