Charms, you angels

Päätin listata elämäni naisia, jotka ovat upeita muusikoita, taiteilijoita, kauniita, rohkeita, tyylikkäitä. 

Joni Mitchell, upea, aina. 

Kate Bushia olen hehkuttanut ennenkin.

Mahalia Jackson antaa minulle toivoa. Iso, musta, matalaääninen nainen, eli kaikkea, mikä ei joskus (tai nytkään, sen puoleen) ollut lainkaan siistiä tai vänkää, ja silti nainen menestyi, tekemällä kaiken tinkimättömästi. 

No okei, okei, Hildegard Von Bingen on taas näitä vähän randomeita juttuja, mutta nainen teki hienoja sävellyksiä, oli edistyksellinen ja mystikko. Hyviä juttuja paketissa, siis. (Valokuvia en löytänyt)

Tove Jansson, jonka kasvojenkin näkeminen lohduttaa. 

Tori Amos ei ehkä enää ole samassa terässä kuin 90-luvulla, mutta Tori on aina upea, varsinkin livenä, hih! 

Elizabeth Bennet on ihana nainen, joka saa lopulta maailman ihanimman miehen. 

"Perhaps Mr.Collins has a cousin." 

Björk on vaan niin ihastuttavan omituinen.

Larin Paraske edustaa yleisesti sitä Kalevalaista naistyyppiä, joka on niin uskomattoman kaunis, vahva ja ihailtava. (Kanteletar, yhtäältä ja kahtaalta asiaan liittymätön kirja, on muuten maailman hienoin runokokoelma.

Hassua tai synkkää loppuviikkoa, miten vaan!

Dude, they're people, not objects!

Olen kai tullut mummoksi, kun ajattelen, ettei miehiä enää tehdä kuin ennen. (Tai sitten, kuten Frendien Rachel sanoo, niitä tehdään, pitää vain odottaa muutama vuosikymmen..)

Perustelen argumenttini. Katsokaa nyt näitä!

Tauno

Cary

James

Robert

Mr.Darcy.. eiku Colin. Äh... Mr.Darcy. COLIN.

Mutta kun asiaa pohdin, tulin siihen tulokseen, että osataan sitä nykyäänkin:

Alexander

Ryan

Joseph

Adrien

Ja koska omaa look-a-likeaan pitää välillä hehkuttaa, niin ah, mieshän vaan paranee vanhetessaan:

Samuli

Kevättä odotellessa.

Nih!

Lauren Bacall (mikä huikea nainen!) sen sanoi: 

"You can't start worrying about what's going to happen. You get spastic enough worrying about what's happening now."

Kuva: hpvf.com

Ja maassa rauha

No ei maassa ole rauhaa, mutta itse olen onneksi aika rauhallinen. Talvi on ihana, ja musiikki on verratonta. Kuuntelin tänään Lumen Valon "Maria"-albumia, ja ensimmäisen kappaleen (Victorian "Ne timeas, Maria") kolme ensimmäistä tahtia sai minussa aikaan suunnattomia mielihyvän väristyksiä.

Muita hyviä juttuja juuri nyt ovat:

- Luovuus on aina jees

- Kirjat (Noidan rippi, kirja joka kuulostaa ihan Danielle Steelin romantiikkanovellilta, mutta onkin aika syväluotaava ihmiskuvaus ja sijoittuu sinne noitavainojen aikaan, miten ei voi olla tykkäämättä?)

- Hildegard Von Bingen

- Kahvi (no se ei koskaan lakannut olemasta tosi hyvä juttu!)

- Intiaanit

- Lumi

- Nukkumatti

- Lauluäänen mahdollisuudet

- Kalsarit

- Kalevala

- Kaverit

- Flyygelihetket 

- Jonkun muun tekemät pannukakut

- Brunssit kivojen ihmisten seurassa (TinTin Tangoa suosittelen pelkästään jo Tintti-julisteiden takia!)

Taistelen nyt musiikkilinkin kanssa, laittaako jotain ylevää, vai jotain vielä ylevämpää. Ehkä ylevöitsenkin kunnolla!

Tällä hetkellä hienoin versio hienosta hienosta hienosta teoksesta, ja nörttipisteet on taas meikän himassa. Tajunnanräjäyttävää melismointia.

Ja sitten jotain aivan muuta. Hih.

Iloa viikonloppuun!

Kesähaaveita

Kävin tänään erään ystäväni kanssa kahvilla, ja puhe kääntyi kesään. Mieleni täyttivät kesähaaveet! Lämpimät valoisat illat, paljaat varpaat, kukkaseppeleet, jäätelö, puut, ruoho, meri!

Kuvat: navire.net, helloemmalewis.blogspot, taistoisousbeau.com, imgfave.com, livefdpretty, favim.com, loput ihan omasta kotialbumista

"Minä juon nyt kahvia"

Harri Holkeri sen sanoi. Ja Harrin jalanjäljissä minäkin juon nyt kahvia. Sain joululahjaksi kahvinkeittimen, ja onpa kerrassaan ihanaa keittää itselleen aamuisin au lait. Aloin juoda kahvia vasta kesällä, ja sen minkä olen vuosissa menettänyt yritän nyt parhaani mukaan kiriä kiinni. Kahvi on ihanaa. Siis silloin kun se on tehty laadukkaista pavuista, on riittävän vahvaa ja siinä on kuumaa maitoa. Ei aamukahvin vertaa.

Pidän minä yhä teestäkin. Mutta paikka kaikelle: aamutee ei tunnu enää miltään. Iltapäivätee sen sijaan on yksi nerokkaimmista konsepteista koskaan, heti sen aamukahvin jälkeen.

Koska olen vasta untuvikko, etsin uusia laatuja innolla ja kokeilevalla mielialalla. Kahviharrasteeni kun alkoi laadukkaiden tuotteiden seurassa (Cafetoria roastery Lohjalta, muuten. Suosittelen!) ei minulle oikein maistu nuo Kulta Katriinat, joten himoni käy kalliiksi. Hyvää kahvia saa siis lähettää minulle, kiitos jo etukäteen.

Hankintalistalla on vielä espressopannu, pressopannu ja jauhin. Kotibaristahan vaahdottaa maidon ihan käsipelilläkin, mutta baristakoulutus, se vasta olisi jotain. Ehkä jossain mutkassa. Tosin Suomessa siihen menee vain päivä, kun ulkomailla kuulemma on ihan pitkiä koulutuksiakin. Ooh ja aah.

Mennään siis nyt ihan oikeasti kahville, lupaan kysellä kahvilatyöntekijöiltä vaivaannuttavan paljon kysymyksiä ja arvostella maitovaahtoa.

Siinä sitä on! Aamukahvia. Elämä hymyää.

Paras aiheeseen liittyvä kipale koskaan, Frankie-boy sen jo tiesi.

Ps. Maailma on täynnä ihania kahvipaahtimoita, ja teen jossain vaiheessa ekskursion, tieteen nimissä tietenkin. Otan suosituksia vastaan.

Kuvat: eatdrinkandbetracy

Books, it didn't hurt this time

Olin lapsena ja teininä melkoinen lukutoukka. Kun muut lukivat Baby sitters clubia, fiilistelin itse natsihistoriikkeja ja aikuisten kirjoja (en sellaisia aikuisten kirjoja!) Teininä luin fantasiaa, niin kuin jokainen teini maailmassa. Luin kaikkea muutakin, kuten kaiken Beatles-kirjallisuuden, mitä käsiini sain. Lukiossa luin yhden kesän aikana 40 kotimaista kirjaa johonkin kilpailuun. Se on aika paljon. Kyseisenä kesänä satuin vielä matkustamaan kuukauden ulkomailla, joten matkalaukkuni oli täynnä kirjoja. Joten Italiasta muistan, että luin kirjoja, joista en muista enää mitään. Time well spent.

Nyttemmin olen jostain syystä lukenut huomattavasti vähemmän ja se harmittaa, sillä aina kun otan kirjan käteen, huomaan, kuinka mahtavaa lukeminen on. Paljon mahtavampaa kuin vaikkapa sosiaalinen elämä. (Okei okei, ei ole, mutta joskus muinoin valintani oli kirja, ei ystävät.) Olen tullut vähän krantuksi. Jos en pidä kirjasta, tai koe erityistä pakotetta lukea sitä, lopetan lukemisen. Enhän minä katso telkkaristakaan mitään turhaa (Öö?)

Kirjoihin muodostaa joskus niin vahvan tunnesiteen, että niiden loppuminen tuntuu kauhealta. Luin juuri Haruki Murakamin "Sputnik-rakastettuni"-romaanin, ja kiukuttaa, kun se loppui. Taisi olla hyvä kirja, siis. Olen aikaisemmin lukenut Murakamin kirjan "Kafka rannalla", joka on ehdottomasti yksi parhaita kirjoja koskaan. Sputnik liikkuu vähän samanlaisissa tunnelmissa. On paljon tukahdutettuja tunteita, unia, outoja käänteitä, sanomatta jääviä asioita ja ihastuttavaa kummallisuutta; koskaan ei voi olla ihan varma, mitä tässä oikeasti tapahtuu, ja jos tässä tapahtuu, onko se todellisuutta vai jotain metatodellisuutta. Murakami luo nerokkaita henkilöhahmoja, joihin kiintyy. Kirjoissa leijuu jatkuvasti kaipuu ja lievä surumielisyys, vaikka niissä onkin lakonista huumoria. Täytyy tutustua kirjailijan muihinkin teoksiin. Norweigian woodistahan tehtiin elokuvakin.

Nyt yritän napata itseäni niskasta kiinni, ja aloittaa Bo Carpelanin "Lapsuus"-romaanin. Carpelanin poismeno kirvoitti minussa kyyneleen jos toisenkin. Rakastan hänen runojaan, joten lienee aika lukea romaanikin.

Haaveilen suuresta kirjastohuoneesta, jossa olisi lattiasta kattoon kirjahyllyjä, takka, ja upottava nojatuoli, jossa lukea. Ei telkkaria! Rikhardinkadun kirjasto Helsingissä on niin kaunis, että tein päätöksen asioida tästä lähtien vain siellä, vaikka Pasilan kirjasto onkin naapurissani. Kyllä estetiikka on puoli ruokaa lukemisessakin.

Nyt kirpparikierrokselle, eli ärtymään ihmisten suhteettomuudesta; "mitä, nyppyinen villapaita 5 euroa! Pitäkää tunkkinne!" Hauskaa päivää!

Kuva: Flickr.com