Itsenäisyyspäivää vietetään meidän pikkutaloudessamme hyvin rauhallisesti. Aamulla neiti muusikko teki pakollisen keikan, mutta siitä eteenpäin elämä on ollut yhtä Sibeliusta, sokeria ja New Super Mario Bros:ia. Luukku numero kuusi ja itsepäisyyden tunnelmapalat. Laiskat, uniset ja höpsöt palat. Hyvä Suomi!
Uunissa paistui juureksia. Omnomruokaa.
Pesin tukan, ja pidin sitä kolme päivää leteillä. Tänä aamuna minua tervehti itsenäisen itsepäinen jew-fro.
Ah, löysin Marimekon Jokapoikapaidan kirpputorilta femmalla. Ensin yritin poseerata vakavan muotibloggarimaisesti (fail!!) kunnes tajusin, että pitäähän maailman nähdä tämä aistikas yhdistelmä: Jokapoikapaita, sloggit ja villasukat; matchy matchy! Kaikki niin made in Finland.
Punnitse ja säästä vastaa tämän illan sokerihumalasta: Candy Bros.:in nougat, sekä suklaalla kuorrutetut kirsikat ja mangot, nam. Nam on myös uusi Trendi.
Hyvää itsenäisyyspäivän iltaa, suomalaiset ja muutkin. Herkän patrioottiseen tunnelmaan meidät vie verraton M.A.Numminen kappaleellaan "Joulupukki puree ja lyö." Nauttikaa.
No, tämä nyt ei ole kovin jouluinen juttu, mutta menköön. (Laiska ilmoittautuu!)
Olen mielenkiinnolla seurannut MTV3:n lähettämää Suomen Kaunein Koti -ohjelmaa. On tosi siistiä päästä kurkkimaan toisten taloihin. Ja tokihan on hauskaa myös arvostella, ei siinä. On nastaa, muten erilaisia makuja ihmisillä on. Suurimmaksi osaksi kodit ovat olleet ihania, tavalla tai toisella. Eivät todellakaan minun tyyliäni (eli tyylittömiä) mutta mielenkiintoisia ja hauskoja.
Oma lehmäkin on minulla ojassa: vanhempani osallistuivat kyseiseen ohjelmaan, ja voi sitä jännäystä. Maanantaina sai katsella itseään ja kotiaan ihan telkkarista. Koti näytti hyvältä, tietenkin. Jatkoon eivät pisteet riittäneet, mutta kokemus oli kiva.
Mutta virheenhän minä tein ja luin nettikeskusteluita. Hassua, miten asiantuntevia ihmisiä vauva.fi -sivusto on täynnä. Ja miten ilkeä onkaan keskustelukulttuuri. Kaikista kodeista oli melkein poikkeuksetta vain pahoja asioita sanottavana, jotkut kommentit menivät ihan henkilökohtaisuuksiin ("olipas punakka pariskunta!" "Hyi kun ruma!") ja mitä vielä. Meidän koti oli kuulemma "persoonaton" kun on niin valkoinen. Ja eteisen lattia on "teennäinen." Miten lattia voi olla teennäinen? Totta kai se on tehty, eihän se itsestään siihen kasva. Mikä kelpaisi? Maalattia? "Talvella paleltaa, mut ei ole teennäinen."
Eikä siinä mitään. Kun menee telkkariin, asettaa itsensä arvosteltavaksi. Mutta nämä nettikommentoijat, joiden mielestä mikään ei koskaan ole hyvin, voisivat vaikka hankkia sen kuuluisan elämän. Tuli paha mieli monien ohjelmassa mukana olleiden puolesta. Uskon, että kotien omistajat ovat laittaneet sydämensä koteihinsa, ja innoissaan osallistuneet ohjelmaan. Varmastikin osa kodeista on sisustettu isolla rahalla. Voin kuitenkin sanoa, että meidän kotia ei ole. Aika nitkutellen on menty, kuulkaas. Kaikki on vanhaa romua. Sattumalta vanhempani vaan ovat ammattilaisia, jotka osaavat kunnostaa tuota romua. Ei se, että on sisustettu kauniisti, ja pohdittu asioita loppuun saakka, tarkoita että rahaa on. Ja vaikka olisikin, so not? Älytöntä ininää.
Eikä mikään viiden minuutin pätkä näytä mistään kodista sitä, mikä siitä tekee sen kodin. Asukkaita, henkeä, ääniä ja tuoksuja. Ja kukapa nettikommentaattori tietäisi, mistä se teennäinen lattia on. Tai että talon "rakenteellinen muutos," eli se lisäosa, on tosiaan 100 vuotta vanha. Kauhea, kun otan henkilökohtaisesti.
Minä pidän kodistani. Toki olen todella puolueellinen, tietenkin olen. Pidän kodistani, koska sillä on kiva sisältö. Kalusteista viis. Meidän kotiin mahtuu ääntä, elämää, ruokaa, naurua ja vieraita. Joskus tapellaan, joskus ei. Plus meidän kissat on ihania.
Ja koska tämä on joulukalenteri: meillä on kaunis joulu. Sitä ajatusta säestämään Sofia Karlsson ja "Jul, jul, strålande jul."
Tänään haluan vain jakaa yhden maailman kauneimmista joululauluista. "One small Child" on meikän ehdottomia suosikkeja koskaan - etenkin First Call -lauluyhtyeen esittämänä. Muut versiot eivät vaan vedä sille vertoja. Lauluyhtyeen levy "An Evening in December" on minulle muutenkin tosi nostalginen albumi, siitä tulee mieleen lapsuuden joulut. Se taitaa olla ensimmäisiä kosketuksiani lauluyhtyemusiikkiin.
Joulumusiikki on ihanaa. Aloitan sen kuuntelemisen salaa jo loka-marraskuussa. Kun joulukuu koittaa, alan luukuttaa toden teolla. Ehkä vähän pakkomielteisesti, ja jopa läheisiä häiritsevästi. Joulumusiikki for the win!
Rauman Pyhän Ristin kirkko jouluaaton aattona 2012.
Makuni on tosi nörtti ja omavanhurskaan vakava. En välitä niinkään tontuista, mutta latina ja kuoroestetiikka uppoavat. Inhoan huonoja sovituksia ja turhanpäiväisiä jinglejä. Enemmän minua koskettaa hartaus. Olen niin mummo.
Jos sinua alkaa kiehtoa, ja mikseipä alkaisi, kannattaa katsastaa Spotify-soittolistani. KLIK. Varoitus: sisältää kaunista ja hidasta musaa. Kartutan listaa jatkuvasti, sillä hyvää joulumusiikkia on niin paljon. Onneksi enemmän kuin huonoa. Ja on siellä muutama iloinenkin kappale.
Päivän kappale on Sibeliuksen aivan liian aliarvostettu "Joululaulu."
Rakastan saunomista. Varsinkin purevina pakkasiltoina on ihanaa heittää löylyä kiukaalle ja nauttia lämmöstä. Vanhempani ovat rakentaneet maailman parhaan saunan, ja yleensä kotona käydessäni sauna lämpiää. Mistään ei tule yhtä puhdas olo.
Oikeaoppinen sauna on luonnollisesti puulämmitteinen ja siellä ollaan hiljaa hämärässä. En tiedä mitään ahdistavampaa, kuin uimahallien kelmeästi valaistut, sähkölämmitteiset yleissaunat. Vasta ei haittaa ollenkaan. Eikä Erittäin Hieno Suomalainen Shampoo.
Jouluna on ihana saunoa kynttilöiden valossa, ajan kanssa ja kuunnella, kun nurkissa ulvoo tuuli.
Koska saunominen on valtavan rauhoittavaa ja arjen murheiden unohtamista, on mitä sopivin kappale toiseen luukkuun "Arkihuolesi kaikki heitä." Luonnollisesti Rajattoman esittämänä.
Hyvää ensimmäistä adventtia, kuomat! Joulukalenterin eka luukku aukeaa blogin puolella nyt.
Joulukuu on vuoden paras kuukausi. Suhtaudun jouluun ja sen odottamiseen asiaankuuluvalla vakavuudella, ja nautin suunnattomasti jouluisesta puuhailusta ja väkertämisestä. On ihanaa kuunnella hyvää musiikkia (siitä myöhemmin!), laittaa ruokaa (myöskin!), paketoida lahjoja ja nauttia rakkaimpiensa seurasta. Oi, ihana joulukuu.
Ensimmäiseksi vinkkaan ihan mahtavasta aplikaatiosta iPhonelle ja iPadille; Naxoksen "Musical Advent Calendar." Se on ilmainen, hauska ja uskoisin, että aika sivistävä joulukalenteri. Suosittelen lataamaan tuon iTuotteellesi heti. Hauska juttu: kalenteria ei voi huijata. Malttamattomana luonteena halusin avata heti monta luukkua, muttei se onnistunutkaan. Hups.
Tästä se alkaa - vuoden viimeinen kuukausi! Päivän musiikkikappale on Yo-Yo Man ja Alison Kraussin versio Wexford Carolista.
"Good people on this Christmas time: consider well and bear in mind what our good God for us has done by sending His beloved Son."
Eiku nääs sellasta asiaa, että huolimatta tiliä uhkaavasta nollasta, käväisin Kannelmäen Kaareen avattussa Punnitse ja Säästä -myymälässä. Teehyllyt (kyllä, hyllyt!) saivat meikäläisen ihan sekaisin. Itsehillintä, muiden hengen hedelmien ohella, oli koetuksella. Ei, en minä tarvitse teehyllyyni täytettä. Mutta kun materia on kivaa ja tee on hyvää ja ne oli niin nättejä ne paketitkin. Sorruin. Anteeksi!
Clipperin takuuvarma chai ja Higher Living:in Kanelitee saavat lämmittää kaamoksen lannistamaa mieltä. Molemmat on nam. Enkä pode syyllisyyttä, koska teetä on mukavaa juottaa vieraille.
