sunnuntai 23. joulukuuta 2012

Joulu kotona

Meillä laskeudutaan jouluun yllättävän kiireettömästi. Piparit paistuvat, musiikki on hyvää ja lahjat on paketoitu. Luminen maa loistaa auringossa. Olo on rauhallinen.






Joten mitäpä sitä jaarittelemaan, menen paistamaan lanttulaatikkoa ja kaivan Ihmeellinen on elämä -elokuvan esiin.

Toivotan hyvää joulua, jälleen latinaksi, koska se on siistimpää. Lauluyhtye Myytti, mukana myös allekirjoittanut, vetäisee päivän musapalan!

Natale hilare et Annum Faustum!

keskiviikko 19. joulukuuta 2012

Moipamoi, huulivoi


Korresin huulivoi: erinomainen tuote, on. Mango tuoksuu ihanalle,Villiruusu antaa väriä. Kosteuttaa, pehmentää, tuntuu kivalta huulilla. Mietin, kehtaanko ostaa kolmannenkin purnukan. Blistex saa jatkaa eläkepäiviään minun puolestani. 

Seuraavaksi tsekkaan Korresilta hajuvedet. Olivat pikanuuhkaisulla mainioita.

Joulu lähestyy!

tiistai 18. joulukuuta 2012

Joulusta

Joulu on tavattoman kiva juhla. Se on niin harras. Luen jouluevankeliumin. Laulan seimen lapsesta, joka syntyy aina vaan ja uudestaan. Ostan älyttömän määrän lahjoja. "Hiljennyn" "joulun sanoman" äärelle. (Todellisuudessa katseeni etsii sitä suklaarasiaa.)

Ja se perimmäinen syy koko joululle, se "sanoma", on ihan hukassa. Jeesus syntyi, ja kaikesta tästä on tullut vain jotain, mitä puhun suullani enkä ajattele sydämelläni. Jeesus syntyi, ok ok. Jeesus syntyi, ja siellä oli se tähti. Jeesus syntyi, ja minusta tulee kestämättömän harras. Jeesus syntyi, ja puhun tapahtumasta kuin puhuisin minkä tahansa lapsen syntymästä. Hienoa, kaunista, ihmeellistäkin. Mutta se on vain lapsi. Maailmaan syntyy päivittäin 490 000 lasta. Miksi yksi olisi erityinen?

Mutta ei se ollut vain lapsi. Jeesus ei syntynyt vain, jotta jälkipolvet saisivat kauniin tarinan kerrottavaksi. Jeesus ei syntynyt vain syntymisen takia.

Jeesus syntyi, koska olen koulukiusattu. Koulukiusaaja. Musta. Valkoinen. Jotain siltä väliltä. Iso. Pieni. Ihastunut väärään mieheen. Ihastunut vääriin asioihin. Homo. Hetero. Jotain siltä väliltä. Rikas. Keskiluokkainen. Köyhä. Toinen nainen. Pettäjä. Petetty. Suosittu. Nobody. Hyväksikäytetty. Hyväksikäyttäjä. Suomalainen. Pakistanilainen. Romani. Pornoriippuvainen. Alkoholisti. Perheenäiti. Hyvä ihminen. Paha ihminen. Kristitty. Muslimi. Ateisti. Yksin. Peloissani. Epätietoinen. Epätoivoinen.

Jeesus syntyi, koska minä en jaksa. Jeesus syntyi, koska minä en pystykään tähän yksin. Jeesus syntyi kantamaan minun ihmisyyteni, kaikkinensa. Jeesus syntyi, koska minä olen. Jeesus syntyi, koska rakastaa minua niin paljon, etten pysty edes käsittämään sitä.


Jeesus syntyi ristiä varten. Joulun sanoma on risti ja siinä ilmestyvä Jumalan armo minua kohtaan.

Pistää hiljaiseksi.

lauantai 15. joulukuuta 2012

Onnellisuus.

Onnellisuutta on ainakin kielioppisääntöjen rikkominen. Piste otsikossa? Hähää, äikänopet!

Onnellisuutta on tämä väsymys, ja tieto siitä, että kohta helpottaa.


Onnellisuutta on hyvä huulipuna. (Vanha tuttu, vanha kunnon Macin "Chili")


Onnellisuutta on lämmin villapaita.


Onnellisuutta on lupa juoda kaakaota aamulla. 


Onnellisuutta on Trivial Pursuit hyvässä seurassa, jopa silloin kun häviää. (Suurempaa onnellisuutta on toki murskaava tuplavoitto, tietenkin!)


Onnellisuutta on sopiva ripaus lapsenmielisyyttä. Simo-Oskari Tanelin vierailu Musiikkitalossa oli oikein onnistunut. Kyllähän nalleja tulee ulkoiluttaa.

Onnellisuutta on tämä joulunalusaika.


Onnellisuutta on kynttilät ja kukat.

Onnellisuutta on oma jouluinen Spotify-soittolista. Ole hyvä, hidasta joulua.

Onnellisuutta on elämä itsessään, niin lipevää kuin se onkin. Mä oon lempee ja juustonen, niin kuin Mikko Kuustonen.

Ja hei, luonnollisesti onnellisuutta on Mikko Kuustonen.


keskiviikko 12. joulukuuta 2012

Lumen Valo ja Mysterium


Lauluyhtye Lumen Valon joulukonsertti Uspenskin katedraalissa oli, jälleen kerran, henkeäsalpaava. Vanha musiikki tuo ainakin minulle joulun (ja uuden vuoden, pääsiäisen, synttärit, kesän... No, tajuat varmaan...) ja Lumen Valoa parempaa vanhan vokaalimusiikin taitajaa en juuri keksi. Hilliard Ensemble, ehkä.

Ohjelmisto oli ilotulitteita ja räjähdyksiä, alusta encoreen. Erityinen huomio O magnum mysteriumeihin: La Roccan, Lauridsenin ja Gabrielin. Gabrieli on ikisuosikkini, ja kauniisti se soikin. Joukossa oli myös Piae Cantionesia, jee! Tällä kertaa "Salve, flos et decor", josta muuten tein itse arrin tänä syksynä. Iloitsin myös Sidoroffista, Komulaisesta ja Brittenistä. Ohjelmiston jokainen kappale oli kuin minulle valittu, ja liikutuin. Useaan otteeseen.

Lumen Valon sointi on aivan mieletön. Varsinkin miehet olivat tänään kovassa vedossa. Laulu oli puhdasta ja hivelevää. "Wexford Carol", jossa tulikasteensa koki yhtyeen uusi baritoni, Valter Maasalo, oli viehättävä ja keveä. Koska se on yksi lempparibriteistäni, oli ihan pakko tykätä. Miehet lauloivat "In natali Dominin", ja riisuttu harmonia toimi kuin häkä.

Jo konsertin alussa tuntui, kun joku olisi käärinyt minut huopaan ja tuuditellut koomaan. Laulajien intensiteetti oli sitä luokkaa, ettei yleisö uskaltanut hengittää, ennen kuin laulajat hengittivät. Lumen Valo on taitava esiintyjä, hallittu ja hillitty. Jos, ja kun, musiikki on hyvää, ei tarvita muuta. Tietenkin itse katedraali oli hengästyttävän kaunis, ja valomies osasi asiansa, mutta tämä ryhmä olisi hyvä vaikka perunakellarissa. Voisinkin säilöä vähäsen Lumen Valoa itselleni perunakappaan, ottaisin esille iltaisin ja menisin sen säestyksellä nukkumaan.

Niin ja encore, "Bogoroditse Dyevo" oli niin täynnä tunnetta ja rakkautta, että hiljaiseksi veti. Koko konsertti oli yhtä pyhyyden läsnäoloa, joka tuntui keuhkoissa ja selkärangassa.

Konsertteja on vielä muutama tulossa, suosittelen kokosydämisesti! Kuuntele, jos et usko!

Ps. Anteeksi ylisanaisuuteni ja adjektiivien liikakäyttö, olen vain aika riemuissani.

maanantai 10. joulukuuta 2012

Oi, Antony


Joskus käy näinkin: ensin vihaa jotain artistia, kunnes viha muuttuu rakkaudeksi. Antony & The Johnsons on näitä tapauksia.

En pidä Antonyn vibraatosta, en äänestä. En tuosta älyttömästä ulinasta ja koko henkilöhahmosta noin yleensäkään.

Mutta silti kuuntelin. Ja kuuntelin. Kunnes jotain aukesi. Miehellä on verta vuotava sydän. Yhtyeen äänimaailma on taianomainen. Soitinsovitukset. Melodiat. Voi, äärimmäinen kauneus.

Välillä epäilen silti, pidänkö Antonyn äänestä. En ihan ymmärrä miestä (tai naista), enkä ole tutustunut tämän historiaan tai harrastuksiin. Mutta joskus rakkaus on sitä, että antaa olla, hyväksyy toisen erilaisuuden ja ottaa vastaan kaiken kauniin, mitä rakastajalla on tarjota.

Joten jos tapaat minut unelias hymy kasvoillani, leijumassa talvisessa maisemassa, on tässä ainakin yksi syy.








Hyvää alkavaa viikkoa, ollaan lempeitä!

Ps. Hähää, linkki erikseen joka rivillä. 

perjantai 7. joulukuuta 2012

Pretty in pink

En ole mikään vaaleanpunaisen ystävä, mutta tämä on ollut aika pinkki päivä.


Rakeinen mutta marjainen! Paita Marimekkoa, mainostan erikseen, Marimekkoa. Kello mummulta peritty, vyö isän entinen, hame kirpparilta. Naamakin on vähän entinen ja otsatukka viipottaa missä lie.  


Batiste on parasta kuivashampoota! Ties kuinka mones pullo menossa. Korresin villiruusu-huulivoi on ihana, aikeeni on hamstrata vähän muitakin värejä. Korres jee!


Olen juonut Clipperin rakkausteetä ihan älyttömästi. Tokkopa olen normaalia lemmekkäämpi, mutta ainakin tee rauhoittaa ja maistuu hyvältä. 


Päivän musiikkikappale on ihana, kasari ja nostalginen. Katsottiin lapsena Jetsonit-elokuvaa tosi usein, ja tämä biisi kosketti aina. Voi, lapsuus, voi suuret tunteet! 

Rakkautta viikonloppuun!

Ps. Jos vierailet täällä, älä epäröi jättää jälkeä itsestäsi!