Harmittaa.

Niin. Vituttaa. Harmittaa. Anteeksi nyt, otsikko on raflaava, mutta kun. Tänään on ilmastolakko. Tänään halutaan kiinnittää huomiota siihen valtavaan pattitilanteeseen, jossa maapallo ihmisen takia on. Koska nyt faktat tiskiin: maailma palaa ja hukkuu skeidaan. Syy on meidän.

Jengi vaan sikailee. "Ei minun tekemisilläni ole väliä, piipertäkää te vihervassarit vaan, minä syön kilon pihvin ja vedän maasturia tyhjäkäynnillä." Kun ei tunnu mahtuvan sinne kaaliin, että ei ole jotain erillisilmastoa, on vain tämä yksi. On vain tämä yksi maailma, jossa me kaikki elämme. "Mutta kun Kiina" no entäs jos huolehdittaisiin tämä oma tontti? Kaikki on päin persettä, mutta silti yllättävän moni tuntuu elävän siinä harhassa, että Suomessa homma menee hyvin. EI MENE. Ja se, että aika iso saastuttaja vaikka siellä Kiinassa on myös Suomi, joka tilaa eettisesti kestämätöntä halpapaskaa jostain hemmetin Wish.comista.

MINÄMINÄMINÄ. Lopettakaa. Yksilö voi vaikuttaa, etenkin ruokavaliollaan. Se on suurin yksittäinen keino. Juu, se voi tuntua epämukavalta. "Mutta kun juustoa on oltava." No onko oltava päivittäin? Ei kai kukaan ole juustoa täysin kieltämässä. Mutta edes reilu vähentäminen. Olisi kivaa, ettei muutamien ihmisten tarvitsisi kokea niin valtavaa painetta ja taakoittavaa vastuuta, että tässä täytyy muidenkin puolesta vetää kaikki minimiin. Koska niin se tuntuu olevan. Ja se on hemmetin epäreilua. Ei maapallo koe sympatiaa kun joku itkee juuston perään. (Siis, itse itken. Mutta silti on ollut pakko vaan yrittää lopettaa kertakaikkiaan, koska en pysty elämään itseni kanssa.)

Kaikki tavara, jota ihmiset ympärillä vaan haalivat. Uutta, uutta, uutta. Lisää, lisää, lisää. On boksia ja LE-mallistoja, kaikki on saatava. Eikä ketään tunnu kiinnostavan, että maailma hukkuu. On pakko saada aina uutta tavaraa. Vaikka rakastan kosmebloggaajayhteisöä, minua samalla hirvittää se millaisen kuvan me annamme muulle maailmalle kuluttamisesta. Että on ihan ok hankkia aina tuhat uutta tuotetta, kerran kuukaudessa. Onkin normi omistaa satoja huulipunia tai luomiväripaletteja. On normi ja ok tukea multikansallisia hirviöyrityksiä, jotka omalta osaltaan vaikuttavat esimerkiksi Amatsonin paloon, Syyrian aavikoittumiseen, ihmisoikeusongelmiin, eläinkokeisiin, you name it. Ei se ole normaalia eikä se ole hyvä. Sitä ei voi selittää yhtään millään paremmaksi. Ja tämä syyttävä sormi kohdistuu myös minuun. Olen elänyt todella älytöntä kulutusjuhlaa. Vaan nyt se saa luvan loppua. Ahdistun joka kerta, kun avaan meikkilaatikon. Koska kyllä, vieläkin minulla on hitto vie laatikko. 

Eniten hirvittää silti, että niin monet päättäjät pitävät päätään anuksessaan, ja luulevat että tämä kaikki ei ole todellisuutta. Mutta kun tämä kaikki on totisinta totta. Poliittisen koneiston totaalinen tahtotilan puute hirvittää. Rikas eliitti varmasti selviää. Kyllä se yksi prosentti, joka omistaa kaiken, selviää tästä. Mutta kun maapallolla elää muutama muukin. Ja se syyttävä sormi kohdistetaan aina vain yksilöön, vaikka vielä suurempi merkitys on poliittisilla päätöksillä. Okei, jengi on äänestänyt pieleen, koska niin kauan kun päätöksiä tekevät keskustalaiset sedät, mikään ei muutu. Koska kyllä meidän on saatava autoilla ja syödä jauhelihaa. Sitä kansa haluaa.

Ja sitten vielä, vähän irrallisena mutta samaan hikeen: kaikki tavara, johon minä hukun kauhistuttaa. Kaikki se omaisuus, jota olen vuosien varrella kerryttänyt, ja josta nyt en pysty luopumaan vaikka samalla haluaisin. Se, että mietin vieläkin "entäs jos joskus" sen sijaan, että toteaisin, että tuskinpa enää koskaan. Se, että minua nolottaa että olen ostanut uuden vaatteen. Minua nolottaa menneisyyteni sikailu niin paljon, että yöunet menevät. En pysty antamaan armoa, en itselleni enkä muille. Tämä on niin järkyttävää, että oksettaa. Minusta on tullut armoton, nihkeä akka.

Vituttaa niin, ettei veri kierrä.

Jos tämä järkyttää, niin semmosta se on. Pahoittelen, sekavaa kiukuttelua, ahdistuneisuutta, syyllistämistä, mahdollista mielipahaa. Mutta samalla mietin Greta T:n osuvia sanoja:

“But I don’t want your hope. I don’t want you to be hopeful. I want you to panic. I want you to feel the fear I feel every day. I want you to act. I want you to act as you would in a crisis. I want you to act as if the house is on fire, because it is.”

Huomenna taas uusi päivä ja juttua jostain friggin huulipunasta. Kaikki tämä tuntuu vaan niin merkityksettömältä. Ehkä huomenna koen toivoa ja armollisuutta, mutta antakaa minun nyt purkaa sydäntäni. Oikeasti, lopulta uskon armoon, toivoon ja rakkauteen.

EDIT 29.12.2019: Vaihdoin otsikon lempeämpään. Kiroileminen ei ole ominta minua ja se yksi v-sana ahdisti kovin. Siksi muutos. Mutta sentimentin takana seison. 

Heinä-elokuun loppuneet -19

Jälleen kaksi kuukautta yhden hinnalla. Luulin taas ettei mitään tyhjene, vaan väärässäpä olin. Kesäisin arvioiminen on hankalampaa, kun asutan kahta kaupunkia, joissa omat purkkinsa. Jatkossa en välttämättä tule hankkimaan hirveästi erillisiä tuotteita Helsinkiin ja Raumalle, vaan roudaan niitä mukanani ees taas. Katsellaan, kestänkö tätä vai luovutanko heti kärkeen. Hetkeen tätä ongelmaa ei vielä tule olemaan, sillä Raumalla ainakin pesuaineita tulee riittämään vielä kuukausiksi. Tässä joukossa on muuten taas myös pari tuotetta, jotka eivät suinkaan ole tyhjentyneitä, mutta joutuivat leikkurin alle "syystä että." Pahoittelen pimeitä kuvia. Se ainoa päivä kun jaksan ja ehdin ottaa kuvia, onkin vissiin maailmanhistorian pimein. Lisäksi muuttokaaos ehkäisee hyviä kuvausoloja tehokkaasti.

Garnier Respons - Honey Treasures Extra caring lotion: Vaikka inhoan L'Orealia, en voi olla rakastamatta Garnierin Respons -tuotteita. Tämä vartalovoide tosin ei ollut ihan nappisuoritus. Se tuntui iholla aika niljaiselta eikä imeydyttyään tuntunut lainkaan kosteuttavalta. Tuoksukin alkoi tökkiä. Hiustuotteissa tämä "hunajainen" tuoksu on ihana (ja nostalginen) mutta vartalorasvassa liian ätälä. En osta uudestaan.

Hérmes - Un Jardin Sur le Nil: Otin kesäprojektiksi saada edes yhden tuoksun tyhjäksi. En sinänsä lesoile, koska tällainen 7,5 ml:n pullo tyhjenee kyllä äkkiä, kun sen päättää tyhjentää. Tämä tuoksuhan on klassikko, eikä syyttä. Tosi miellyttävä, raikas ja kaikkiin tilanteisiin sopiva. En ihmettele, että niin monet rakastavat. Oma suursuosikkini Jardin-sarjasta tämä ei kuitenkaan ole. (Un Jardin Apres la Mousson, se on se suursuosikkini, muuten.) En osta uudestaan.

Zence by Indiska - Bombay soft Hand cream: Heräteostos alennusmyynneistä, kun niitä vielä kolusin. Mutta mikä ettei, ihan miellyttävä käsirasva päiväkäyttöön. Tuoksui mukavalta vaniljalta (eli ei turhan makealta) ja imeytyi nopsaan. Kosteutti sopivasti. En usko että näitä enää edes myydään.

The Body Shop - Shea Nourishing whipped-lotion: Tämä voide sen sijaan oli ihana viimeiseen pisaraan saakka. Just sopivan kosteuttava normaalille iholle sekä levittyi ja imeytyi hyvin. Ja se tuoksu! Shea-sarjan tuoksu on TBS:n parhaimmistoa! Pumppupullo ei tosin tälle koostumukselle ole se paras ratkaisu, sillä tuotetta jää pullon pohjalle aika paljon, eikä sitä pysty sieltä kaapimaan. Sääli. Ostan uudestaan.

Mizon -  Good Night White Sleeping Mask: K-Beautya tässä. Tämä yönaamio tuli kosmebloggaajien boksivaihtareissa. En lämmennyt, sori. Iho tuntui aamulla kyllä ihan kivalta, mutta tuoksu oli tosi kemikaalinen ja tuntuma iholla outo. Silikoninen, sanoisinko. Lisäksi tuotteen nimessä seisova "white" hiukan arveluttaa, vaikkei kyseessä olekaan vaalentava tuote. Silti, sjw ja special snowflake täällä. En ostaisi.

Nivea Creme: Klassikko tämäkin, ja jälleen, en ihmettele. Tykkään kovasti. Käytän silmänympärysvoiteena ja satunnaisesti kosteutan tällä koko nassun. Iho tykkää, joten miksipä ei. Eihän tämä ole luonnollista nähnytkään, mutta pakkaus miellyttää: ei palaakaan muovia. Ohut metallinen rasia menee metallinkierrätykseen. Ostin jo uudestaan.

Dior - Life Glow Mask (näyte): Mukava kirkastava naamio, mutta tällainen luksuskosmetiikka ei ole minun juttuni. En ostaisi täysikokoista.

Inkuto - Mustasaippua: Tehokasta tavaraa, jopa liiankin. Suosittelen ehdottomasti etenkin rasvaisuudesta ja näppylöistä kärsiville! Tuntui iholla kihelmöivältä ja saattoi jopa kirvellä, mikä johtuu varmasti siitä, että ihoni on tätä nykyä herkempi kuin luulen sen olevan. En siis usko itse ostavani tätä enää uudestaan, mutta suosittelen silti.

Nesti Dante - Amorino "Lily charm" -saippua: Oikein ihku palasaippua. Tuoksu oli suloinen ja pesi kädet hyvin. Ostan uudestaan, tai siis, laatikossa on vielä pari Nesti Dantea ja niiden kulumiseen menee taatusti hetki, ja sen jälkeen ostan uudestaan.

Cameleo - Dry Shampoo: Oikein pätevä kuivashampoo. Olen siirtynyt itsetehtyyn (KLIK), joten en usko tätä enää ostavani. Ellei tule hätä jne.

Guerlain - Abeille Royale Face Treatment Oil (saatu): Öh, no jaa. Panttasin tätä vuosia ja odotin vau-efektiä. Sen sijaan sain mitäs ihmettä -efektin. Tämä öljy ei kosteuttanut, oli toooodella vetistä, levittyi huonosti ja oli vaan täysin underwhelming. Miksi ostaisin kalliin ihoöljyn, josta puolet on täyteaineita, kun saan halvalla ihan sitä ihtiään? Sitäpä minäkin. Brändi maksaa, mutta tässä kohtaa en halua maksaa brändistä.

Korres - Wild Rose foundation (saatu): Oikein kiva, kosteuttava meikkivoide! Sävy oli sellainen kesäkäyttöön sopiva, ainoa vaan, etten käytä nykyään kesäisin meikkivoidetta juuri lainkaan. Mutta ajatuksena tämä Korresin meikkivoide oli oikein kiva. Aika paksua, mutta asettui iholle nätisti. Ei vajunut huokosiin ja pysyi suht nättinä koko päivän. Aika peittävä, minun makuuni liiankin. Mutta tosiaan, minun makuuni tavallinen BB-voidekin on liian peittävä, ha. En ostaisi itse.

ACO - BB Cream: Tämä BB ei sen sijaan ollut lainkaan liian peittävä, vaan just sopivan ohut. Tasoitti ihon sävyä ja teki siitä tosi dewyn. Ostanen uudestaan.

Avon - MagiX compact smoothing primer (saatu): Tätä primeria olisi vielä ollut jäljellä, mutta yäk silikonia ja yäk miten ronkittu tuo pannu oli. En ymmärrä miksi pohjustaja pitää pakata tällaiseen puuterirasiaan. Enkä käytä primereita enää koskaan (viimeksi yli vuosi sitten, oikeasti) joten roskiin vaan. En vaan voi sietää näitä silikonipommeja iholla. Tuntuu että naama tukehtuu sinne alle. En ostaisi itse.

Inika - Pure Primer (saatu): Ks. ylempi rant.

NYX - Lip primer: Okei, huulipunanpohjustajat kyllä tajuan. Mattapunan alle on kiva pistää jotain, etenkin jos kyseessä on nestemäinen puna. Tämä oli ihan kelpo kaveri, mutta katosi ja löytyessään jäi sitten käyttämättä. Ja ikääkin alkaa olla. Joten heihei. En osta uudestaan.

Sleek - i-Divine Palette, Del Mar Vol.II: Tämä luomiväripaletti ei suinkaan tyhjentynyt, mutta joskus elämässä pitää ottaa siipeensä, jotta ymmärtäisi kuka oikeasti on. Minä en ole värikkäiden luomivärien käyttäjä. Aina minä kuvittelen että voisin olla, vaan en ole. Se on nyt hyväksyttävä. Tämä paletti oli epätasainen yksilö. Joukossa oli pari ihan mukavaa sävyä, mutta suuri osa oli heikkopigmenttisiä.  Ja olihan nappien pinta jo kopottunut. Joten siinäkin mielessä, ei huono ajatus päästää häntä tuskistaan. En osta uudestaan.

Lumene -Raspberry Miracle Lip Sorbet, sävy 14 Aamun raikkaus: Nämä Lumenen kiiltokynät olivat ihania! Minulla on käytössä vielä yksi nude, joka on paras nude kiiltopuna evö. Tämä oranssi oli oikein nätti, mutta oranssi puna näyttää minun naamallani tosi dunkkuiselta. Yritin vielä tänä kesänä käyttää tätä, ja vaikka tässä ei ollut mitään vikaa an sich, en vaan pystynyt oranssiin väriin. Ja olihan tämä seniorisarjaa. Näitä ei enää myydä, sääli.

Essence - Dip Eyeliner Waterproof: Tykkäsin tästä kuin hullu puurosta silloin kun tykkäsin nestemäisestä rajauksesta. Näitä taisikin mennä monta pullollista. Tämä viimeinen on kuitenkin lojunut onnettomana jo kauan, enkä vaan ole enää käyttänyt. Aina kun olen kokeillut, on kokeilu päätynyt naamapesun kautta lähtöruutuun. En vaan osaa enää. Enkä enää tykkää dramaattisesta lopputuloksesta. Joten sua kohti Herrani, sua kohti vain. Jos joskus muutan mieleni, ostan uudestaan.

Zuii - Organic Solo Eyeshadow, sävt Purple Ice: Tämän olen jostain saanut, joskus. Ihan nätti sävy, mutta ei minua sitten yhtään. Hohtava valkoinen, joka shiftaa liilaan toi mieleen lapsuuden, mutta ei silti imarrellut. Ja jälleen, ikämiessarjassa oltiin. En ostaisi tätä sävyä. Zuiin muille luomiväreille olen periaatteen tasolla avoin.

Huhhuh! Lähestyvä muuttoo pistää miettimään valintojaan ja omaisuuttaan ihan uudella tavalla. Syyskuun hommana on käyttää raivokkaasti puolityhjiä (minulle lasi on aina puoliksi tyhjä) purtiloita tyhjäksi asti. En halua roudata tippoja eestaas.

Onko joukossa tuttuja juttuja? Jaksoitko edes lukea loppuun? Av, yv, vapautan? 

Edinburgh

Niin että on nyt sitten käyty Skotlannissa. Viivyimme Edinburghissa tätini kanssa vain kaksi kokonaista päivää, joten kyseessä oli aika nopea pyrähdys. Jonkinlaisen kuvan kaupungista kuitenkin sain. Tässä muutama ajatus:

1. Edinburghin keskusta on aika pieni ja kaikkialle pääsee jalkapatikalla. Tosi mukavaa, mielestäni. Kävellessä asiat näkee aivan eri tavalla ja ehtii pysähdellä ihmettelemään.

2. Arkkitehtuuri vanhassa kaupungissa on tosi viehättävää. Pidin erityisesti kapeista kujista, joissa varmasti leijailee kymmenien prostituoitujen haamuja. Viktoriaaninen kauhutunnelma on jotenkin vahvaa. Talot ovat tosi harmaita, teollisuuskaupunki kun on kyseessä. Ja se vaan lisää tuota goottiatmosfääriä. Huikein mesta oli Greyfrias's Kirkyard -hautuumaa. AH. Siellä olisi voinut vaellella kauemminkin!

3. Jeskamandeera Harry Potter -huuma on viety kaupungissa äärimmilleen. Siis, J.K eI oLE sKotLaNniSTa, mutta koska HP:t on kirjoitettu kaupungissa, on koko franchise tietty vedetty omiin nimiin. Oli kauppaa (Museum of Context se paras ja kiiltävin!) ja ties mitä kierrosta ja näytelmää. Jopa lentokentällä oli jos jonkin sortin putiikkia. Eritysen ärsyttävää siksi, että tuntui että kaikki tavara keskittyi vain niihin leffoihin, jotka ovat aivan perseestä.

4. Princes Street on "the" shoppailukatu, mutta hyviä putiikkeja löytyy vanhasta kaupungistakin. Esimerkiksi Cockburn Streetillä (tirsk) on hauskoja hipsterikauppoja.

Tunnock's teacakes, voimorjes mitä herkkua. 

5. National Galleryssa (The Mound, Edinburgh, EH2 2EL) on ilmainen siipi, joka on täynnä upeaa taidetta. Suosittelen lämpimästi! Taisin ottaa eniten kuvia täältä. Koska taidemuseot best.

6. Maistoin haggista ja black puddingia. Petyin, koska maistuivat tosi tavallisilta.

Juu, vetelin liha-aamiaisen. Reissussa en aina jaksa miettiä ihan joka siirtoa. Nämä siirrot kyllä kostautui, olen vieläkin turvonnut ja huonovointinen. 

7. Kohtasin kaksi pöllöä. Oli koskettavaa ja jotenkin järisyttävää katsoa huuhkajaa silmiin ja silittää sitä.

Lintunaisella lintukorvikset ja itkuinen ilme.

8. En hirveästi shoppaillut, koska ei tehnyt mieli eikä käsimatkatavaraan hirveästi mahtunutkaan. (SASin 8 kiloa on vitsi. Jussayin.) Jotain kuitenkin tarttui mukaan. Arlandan lentokentältä Movesgood-merkin haalari, joka on ekologista ja eettistä muotia. Ihana pellava-viskoosihaalari on täydellinen vaate moneen menoon. Kuva kokonaisuudesta ylempänä. Aion jatkossa bongailla tätä merkkiä, vaikuttivat ihanilta.

Lushilta minun piti ostaa tuoksu, mutta lopulta tuli sellainen olo, että ääh, onhan minulla noita tuoksuja. Jäi siis ostamatta. Joten ostin Jumping Juniper -shampoopalan ja Big-hoitoainepalan. Superdrugista hain uuden puuterin, just sitä mitä olen käyttänyt ennenkin. Cuttea Shark -teemyymälästä (26 Victoria St) ostettiin Earl Grey Blue Flower -teetä.

Ja vaikka vannoin, etten astu jalallanikaan Primarkiin, toisin kävi. Ostin vakosamettisen takin, jollaisesta olen haaveillut jonkin aikaa. Mutta nolottaa aivan hitokseen tämä. ANTEEKSI. Tämä on ensimmäinen pikamuotiostos pitkiin aikoihin, mutta noloa silti, kun aina paasaan. 

9. Ja jotta ei menisi liian positiiviseksi, kerrottakoon, että hostelli jossa yövyimme oli aivan kamala. Safestay Hostel ei saa suosituksia meikältä. Sadan punnan (per yö) huoneelta olisi voinut olettaa vähän enemmän kuin kerrossänkyä, haisevaa vessaa, pyyhkeiden puutetta ja wifiä joka ei toimi. Lisäksi lisähintainen aamupala oli farssi. BUU. Olen ollut hostelleissa Intiassa saakka, ja tämä oli silti surkein kokemus. Sijainti tosin oli hyvä, ihan keskellä kaikkea. 

Scottish monument

Joten kaiken kaikkiaan, en ihastunut ikihyviksi, mutta samalla tiedostan, että oma reissufiilis oli vähän hukassa. Paremmalla tuulella Edinburgh olisi varmasti ollut ihastuttava. Skotlanti kiehtoo kyllä muuten, etenkin sen pohjoiset saaret. 

Oletko koskaan käynyt Edinburghissa? Mitä tykkäsit? 

DIY: Maailman helpoin kasvovesi (zero waste, luonnollinen)

Niin! Ettäs tiedätte! Kun aloin kiinnostua zero waste -ajattelusta ja low impact -elämäntavasta, alkoivat kosmetiikkatottumuksetkin mennä uusiksi. Olen ruvennut kyseenalaistamaan kymmenien purkkien ja purnukoiden tarpeellisuuden. Alkaako ihoni voida huonommin, jos en läträä sille kymmentä eri tuotetta aamuin illoin? Toki minä olen etuoikeutettu siinä mielessä, ettei ihoni ole atooppinen tai muuten vaan superkuiva, minulla ei ole aknea tai muita sen suurempia iho-ongelmia. Minulla on sekaiho, johon tulee epäpuhtauksia ja joka joskus kuivuu, mutta siinäpä se. Joten, pärjäisinkö vähän vähemmällä? Vastaus on ollut kyllä. Todellakin pärjään. Tämä anti 10 step on ehkä ihan oman postauksensa aihe, mutta en suoraan sanoen jaksa kirjoittaa aiheesta joten menköön tässä kyljessä.

Yksi kokeilu on ollut itsetehty kasvovesi. Olin suoraan sanoen melko penseä, koska olin tottunut kaupasta ostettuihin kasvovesiin, ja niissä luonnonkosmetiikan kasvovesissäkin saattoi olla ainesosia todella monia. Mutta nyt olen saanut todeta, että turhaanpa nihkeilin, sillä tämä kasvovesi on just hyvä ja just toimiva. Ja näin helposti se syntyy:

1 osa raakaa omenasiiderietikkaa (käytän luomua, pästoroimatonta ja suodattamatonta etikkaa, jossa on mukana "äiti." Esim. Foodin, Beutelsbacher, ja Bragg's -merkeillä on tätä sorttia!)
2 osaa vettä
Lisäksi halutessa: 2-3 tippaa eteeristä öljyä (teepuu, laventeli, petitgrain... Mitä ihosi tarvitseekaan!)

Sekoita aineet pullossa. Siinä se. Kasvovesi säilyy huoneenlämmössä, mutta ei ikuisesti. Oma pulloni on suht pieni, ja holvailen kasvovettä myös rintakehälle ja selkään, ilman tunnontuskia. Ravistan pulloa ennen suihkuttamista iholle, sillä etikan "äiti" sakkaantuu pullo pohjalle. Käytän kasvovettä aina kasvojen pesemisen jälkeen. Itse tykkään suihkuttaa kasvoveden iholle, niin ei tarvitse käyttää vanulappuja. Myös käsien kautta levittäminen toimii mainiosti.

Pro tip: älä käytä piparmintun eteeristä öljyä suihkepullossa. Toistan: älä käytä piparmintun eteeristä öljyä suihkepullossa. Älä! Viilentävä efekti on vähän turhan täpäkkä, ja suihkun osuessa silmään tunne on aika hävelä. Minttuhan tekee iholle ihan hyvää, mutta ehkäpä lirautin testierään muutaman tipan liikaa.

Omenasiiderietikka on antibakteerista ja antiseptistä, se sisältää runsaasti erilaisia entsyymejä, ja tasapainottaa ihon pH-arvoa. Netistä löytyy runsaasti kokemuksia, joissa akneiho on saanut helpotusta omenasiiderietikasta. Hieman anekdoottista todistusaineistoa nyt tällä kertaa, heh.

Ihoni on pysynyt kirkkaana, puhtaana ja pehmeänä. Luulenpa, että paluuta kaupan kasvovesiin ei enää ole. Minua kiinnostaa kokeilla myös erilaisia itsetehtyjä uutoksia, esimerkiksi kamomillasta tai laventelista. Ruusuvettä tosin saatan hankkia jatkossakin, sillä se on kerrassaan parasta.

Miltäs kuulostaa? Taatusti cruelty free, zero waste, lisäaineeton, ekologinen, HALPA, toimiva.