Paluu jouluun

Tammikuukin kallistuu jälkimmäiselle puoliskolleen, mutta koska joulu on kiva, puhun vielä vähän joulusta. Sue me.

Tämä possukoriste ei löytynyt meiltä kotoa, vaan Myytin keikkapaikalta.
Olin vähällä varastaa tämän, mutta hillitsin itseni. Nyt aion kulkea maailman halki etsien vastaavaa. 

Joulu tuli ja joulu meni. Pyhät menivät unisissa tunnelmissa, nukuin melkeinpä koko joulupäivän ja tapanin. Olin niin väsynyt, että päätin nukkua just niin paljon kuin huvittaa. Välillä toki söin. Suklaata en saanut menemään alas aikaisempien vuosien tapaan, sillä viime aikoina minun ei ole enää tehnyt niin mieli makeaa. Mitä tämä on? Identiteettikriisi!

Tein ensimmäistä kertaa graavilohta. Oli herkullista, eli jää jouluvalikoimaan.

Joulu oli rauhallinen, hauska ja täynnä lämpöä. Perhejoulun parhaat puolet siis! Äiti oli laittanut kodin kauniiksi, ja ruoka oli hyvää. Lahjoja oli kuusen alla aivan älytön määrä! Minuakin lahjottiin oikein mukavasti, sain kivoja juttuja. Tarpeellisia, hauskoja ja kauniita. Erityismaininnan saavat uusi sauvasekoitin, Arabian Perinteitä kunnioittaen -purnukka ja Mine Güngörin kissakorvikset. Kiitos iskä, äiti, veljet ja käly (eli sisko, mutta selkeyden vuoksu tässä käly.)

Tässä kokokuvaa (tai siis boomerangia) joulumekostani.
Liehuke löytyi Indiskasta, kuten melkein kaikki muutkin vaatteeni. 

Sellainen kuvaryöppy. Joulu on juhlista jaloin, joten fiilistelen sitä aina mielelläni. Nyt kuitenkin katse eteenpäin!