Minun mielessäni on juhannus, ja juhla ja mittumaari

Juhannus oli tänä vuonna täynnä haikeutta. Viime kesän tapahtumat oikeastaan kulminoituivat juhannukseen, joka on melkein aina ollut juhla, jota on juhlittu mummun ja ukin kanssa. Elämä kuitenkin kulkee eteenpäin omia polkujaan, ja siihen on mukauduttava. Juhliin täytyy luoda uusia perinteitä ja muistoja.

Yksi odotti ruokailijoita kesäkeittiössä. Urvelo ei meinannut antaa minulle ollenkaan tilaa. 

 Tämänkin juhannuksen vietin kotona perheen parissa. Perjantaina söimme hyvin ja katsoimme leffoja, lauantaina hyppäsimme uuden paattimme kyytiin ja matkustimme saaren rantaan. Kahvi ei maistu missään niin hyvältä kuin pannulla kuukattuna ja saaressa. Heitin vihdoin talviturkkini, ja muistin, miksi rakastin vettä lapsena. En olisi malttanut nousta vedestä ollenkaan. Saariruoka maistui ihanalta, ja aurinko paistoi taukoamatta koko päivän. Kärähdin, koska olen idiootti. "Tämän päivän puna on huomisen bruna" totesin, mutta isä tyrmäsi: "Tai melanooma."

Kampaajalle, hus! 

Ruohosipulia suoraan rannasta. Mukulana napostelin näitä sellaisenaan. 

Savusiikaa, perunoita, silliä. Ah. 

Tällaisina päivinä Rauma on maailman ihanin paikka.

Juhannuksen virallinen kappale on Saarenmaan valssi, jota soittelin gramofonilla. (Ukki lauleskeli aina Saarenmaan valssia.)

Minä avaan syömmeni selälleen

ja annan päivän paistaa.

Minä tahdon kylpeä joka veen,

ja joka marjan maistaa.

Minun mielessäni on juhannus,

ja juhla ja mittumaari,

ja jos minä illoin itkenkin,

niin siellä on sateenkaari.

- Eino Leino -

Mitäs teikäläisen juhannukseen kuuluu?