I am really just like him

Juuri kun puhuin synkkyyteen vaipumisesta, päätinkin kaivaa oranssin huulipunan naftaliinista. Koska tuntui keväiseltä ja hetken ajan jopa keveältä. Lähdin viettämään iltaa kavereiden kanssa ja olo oli hetken aikaa melkein voittamaton. Joskus on tärkeää leijailla. Syytän melkein yksinomaa oranssia huulipunaa ja värikkäitä paperihelmiä. Nappasin muutaman kuvan sekuntia ennen kuin astuin ulos ovesta. Päätin nyt julkaista ne. Todisteeksi itselleni, että elämä saattaa kuitenkin voittaa. Keltaisia, loisteputkilamppuisia, mutta iloisia. Kamera tarkensi nenään, mutta olenkin aina ollut nenäkäs.

Huomionarvoista on, että aina minä meikkaan samalla kaavalla: silmissä rajaukset ja huulissa punaa. Lupaan pyhästi kokeilla jotain muuta, pian. Ideoita otetaan vastaan. Värikkäät kulmat? Smoky eye?

(Minulla menee myös hermo tämän Bloggerin kanssa - miksi se muokkaa minun kuviani? Lopeta, lopeta heti!)

Huulipunan virkaa toimittaa viimekeväinen Lumenen Rasberry miracle, sävy 09, Kesän odotus.

Päivän biisi on oma coverini Sufjan Stevensin "John Wayne Gacy jr." -kappaleesta. Laita kuulokkeet korville ja tunnustele. Kerro, mitä tykkäät.

Villiruusua iholla

No niin, pikkuoravat. Nyt alan vihdoin avata noita Korres-tuotteita. Aloitetaan ehdottomasti eniten käyttämästäni tuotteesta, nimittäin Wild rose 24-tunnin kosteuttavasta ja kirkastavasta voiteesta rasvoittuvalle- ja sekaiholle. Wild rose-tuotteet ovat Korresin "the sarja" ja ruusuisia tuotteita löytyy moneen lähtöön. Sarja on suunnattu yli 25-vuotiaalle iholle, eli olen ottanut pienen (liian pienen, itseasiassa! APUA!) varaslähdön, mutta lieneekö tuo niin vakavaa. Ainakin ihoni on pelkästään kiitellyt.

Voide on yllättävän runsasta ollakseen seka-ja rasvoittuvalle iholle tarkoitettu. Väitänkin, että superrasvaiselle, nuorelle iholle tämä tuote ei ole omiaan. Mutta kaikille meille, jotka tuskailevat sekä rasvaisuuden että kuivuuden kanssa, on tämä voide aika ässä. Se levittyy iholle miellyttävästi, on riittoisaa ja imeytyy ainakin minun ihooni nopsaan. Se sopii mainiosti meikin alle, eli meikkivoide ei lähde rullautumaan. Voiteessa on myös maissijauhoa, joka imee talia ja jättää iholle mattapinnan. En tiedä tuosta kirkastavasta vaikutuksesta, mutta voiteen jäljiltä iho on kauniin kuulas.

Voiteen vaikuttavia ainesosia ovat tietenkin villiruusuöljy, joka sisältää paljon c-vitamiinia, antioksidanttinen ja kirkastava maustekurkuma, valkopaju-uute sekä kosteuttava savanniruohouute. Voide on melko voimakkaan tuoksuinen, eli tuoksuherkille en tätä ensimmäisenä olisi suosittelemassa. Tuotteen incin löytää tästä: KLIK.

Ja kirsikkana kaakun päällä: tuote on pakattu todella kauniiseen ja painavaan lasipurkkiin. Yleensä pihistelen ja ostan tuubiin pakattuja rasvoja, tai korkeintaan muovipurkkeja. Lasi tuntuu jotenkin, no, ylelliseltä ja aikuiselta. Mielikuvamarkkinoinnin tehoa ei todellakaan kannata aliarvoida.

Päivän biisi on luonnollisesti ruusuiseen teemaan sopiva: ihkun Nick Caven ja Kylie Minoquen "Where the wild roses grow."

Tuote saatu blogin kautta

Näillä mennään

Viilankantolupa-blogin Petra haastoi esittelemään luottomeikkinsä Instagramissa. No, koska tämä oli niin mukava ajatus, ajattelin esitellä omaa naamaani Instan ulkopuolellakin. Koska tältähän minä näytän, jos meikkaan. Nykyisin vedän vaan aika usein paljaalla. (Tirsk.)

Siispä näillä mennään: kunnon kulmat, pikkaisen siipeä silmissä ja tummat huulet. Huulipunaa on oltava. Ja toki iho pitää pohjustaa tasaisemman väriseksi, terveisin Tilkkutäkki-90.

Kivasti nuo kuivat huulet kökkööntyy. Kamera oikein korostaa tätä!

Lempparipunani on aina vaan ihana Macin Diva. Nyt kuumottelen paria muuta tummaa Macin punaa: Sin, Cyber, Film noir tai jokaisen bloggarin ikisuosikki Heroine olisi saatava meikkipussiin. Kevät koittaa kaikille, mutta itse vellon mieluusti synkkyydessä, niin kosmeettisessa kuin henkisessäkin.

Mitä vitsiä, Blogger blurrasi tästä värit! No, antaa mennä.

Pohjalla hyväksi havaittu Lumenen CC, ripsissä Isadoran Buid-up mascara (vedenkestävä) ja kulmissa nyt sitä Rimmelin kulmavahaa, lineri Lumenelta. Huulet rajaan ihan Seppälän huultenrajauskynällä, sävyn nimi Tulip.

Päivän biisi on älyttömyyksiin ja hölmöilyyn sopiva Steve Winwoodin Valerie. Tätä meitsi bailaa aamuisin. Kertsin tuntee ehkä kaikki. Plus tuo video, tuulikone anyone?

Jos et muuten seuraa minua vielä Instagramissa, minut löytää sieltä nimellä @fannilaurella. Sekoilen antaumuksella, kivana bonarina kissoja. Ja hullu määrä selfieitä. Kantsii tsekata, koska mulla on mielenkiintoinen elämä.

Ai ei? No okei, ei sit.

Syrjähyppy

Olen ollut Lumenen kulmageelin uskollinen käyttäjä jo vuodesta 2008. Olen kuluttanut sitä tuubitolkulla, ja olen ollut tyytyväinen. Koska ruoho on harvemmin vihreää aidan toisella puolen, en ole kokenut tarvetta vaihtaa nuorempaan malliin. Liittomme on ollut onnellinen.

Viime aikoina markkinoille on kuitenkin putkahdellut uutuuksia. Ne ovat lupailleet kauniita asioita, ja olen huomannut pääni kääntyilevän. 

Ja pian väistämätön tapahtui: tein syrjähypyn. Kiikutin kassalle Rimmelin Brow this way -kulmavahan. Aluksi yhteiselomme oli suloista. Rimmel tarjosi minulle jotakin sellaista, mitä Lumene ei. Se antoi runsaasti enemmän väriä. Sen pieni harja taipui ennennäkemättömiin asentoihin. 

Pian aloin kuitenkin kaivata vanhaa kumppaniani. Rimmel olikin ärhäkkä: tavaraa tuli helposti sudittua kulmille aivan liikaa. Kulmakarvat klimppiintyivät toisiinsa, ja lopputulos oli koominen. Rimmel oli luotettavaan Lumeneen verrattuna täysin arvaamaton.

Ja tämä on lopputulema: miksi vaihtaa uudempaan malliin, kun vanha toimii? Jos se ei ole rikki, miksi edes korjata? Rimmel on kelpo kulmavaha, mutta Lumene on vaan parempi. Se tekee nätimpää jälkeä kuin vähän kömpelö Rimmel. 

Ja näin paljon saan tekstiä aikaan KULMAVAHASTA, kun akateeminen kirjoittaminen takkuaa. Jep.

Ne vähän terveellisemmät myslimuffinit

Morjesta pöytään! Onko siellä ketään? Yllättävä tauko venähti vähän pitemmäksi; ajatuksissa oli olla pyhät hiljaa, mutta sitten koittikin jo helmikuu, ja yhäkin kylätie oli hiljainen. Elämässä on turbulenssia, mutta se siitä! Joskus niinkin pienet asiat kuin hyvät aamut voivat piristää. Ja hyvän aamun aakkoset ovat K ja S, eli kaffe ja safka. Näin ollen, reseptiä olkaa niin hyvät: (terveelliset) myslimuffinit! 

Myslimuffinit (12 kpl)

3 dl täysjyvävehnäjauhoja

2 tl leivinjauhetta

                     2 dl mysliä (voit käyttää ihan mitä vain perusmysliä, tykötarpeilla tai ilman)

2 dl Luomuruokosokeria

1 tl vaniljasokeria

1 tl kardemummaa

1 dl rusinoita

2 luomumunaa

2 dl luomumaitoa

1 dl rypsiöljyä

Sekoita jauhot ja leivinjauhe keskenään kulhossa. Lisää mysli ja sokerit joukkoon. Lisää rusinat, sitten munat, maito ja öljy. Sekoita hyvin. Annostele taikina voidellulle muffinipellille. Paista 200-asteisessa uunissa noin 20 minuuttia. Anna muffinien jäähtyä about viisi minuuttia ennen kuin irrotat ne muffinipelliltä. Vinkki: jos haluat käyttää paperisia vuokia, muffinit kannattaa laittaa niihin vasta paistamisen jälkeen; muuten niistä tulee ruskeita ja rumia. 

 ------------------------

Nämä muffinit maistuvat ihan mihin vuorokaudenaikaan tahansa, mutta aamulla ne ovat erityisen juhlavia. God morgon, siis!