Phoebe's oatmeal-raisin cookies

Phoebe: Ok, um, we haven't known each other for that long a time, and, um, there are three things that you should know about me. One: My friends are the most important thing in my life. Two: I never lie. And three: I make the best oatmeal raisin cookies in the world.

Rachel: Ok, thanks Pheebs. [tastes cookie] Oh my God! Why have I never tasted these before?

Phoebe: Oh, I don't make them a lot because I don't think it's fair to the other cookies.

Parasta terapiaa tuntuu olevan ystävien kanssa vietetty aika. Tämän viikonlopun agenda onkin reissata muutaman huipputyypin kanssa Kallio-Kuninkalaan, Tuusulanjärven rantaan. Siis ihan Sibben naapuriin. Ohjelmassa on hengailua, idylliä ja ruokaa. Tätä juuri kaipaankin.

Myös jauhoterapia on yllättävän toimivaa. Siksipä yhdistin monta hyvää juttua, ja pyöräytin cookieita. Frendit-keittokirja riensi apuun (rehellisyyden nimissä se on lähinnä kuriositeetti, sillä mitat ovat kirjassa hiukan niin ja näin...) ja resepti oli, mitäs muuta, kuin Phoeben kaura-rusinacookiet. Siis ne, joilla Pheebs lohduttaa Rachelia, kun "crap wiesel" Paolo oli vähän uskoton.

Ja onhan näissä todellakin jotain lohdullista.

Phoeben Kaura-rusinacookiet

200 g huoneenlämmössä pehmennyttä voita
1,75 dl fariinisokeria
1,5 dl hienoasokeria
2 (tai 1 iso) kananmunaa
1 tl vaniljauutetta
1 tl vaniljasokeria
5 dl kaurahiutaleita
3 dl vehnäjauhoja
1 tl ruokasoodaa
1 tl suolaa
3,75 dl rusinoita

- Kuumenna uuni 190° asteeseen. Vaahdota sokerit ja voi vaaleaksi ja kuohkeaksi. Vatkaa kananmunat, vaniljauute ja -sokeri tasaisesti joukkoon.
- Sekoita keskenään kaurahiutaleet, jauhot, ruokasooda ja suola. Sekoita kuivat aineet taikinaan. Lisää joukkoon rusinat.
- Laske kukkurallisia lusikoita taikinaa pellille, tarpeeksi kauas toisistaan. Paista n. 12-15 minuuttia, kunnes cookiet ovat kullanruskeita. Jäähdytä. Nauti kaverien kanssa. Tai yksin sängyssä maidon kera.

Ensin ajattelin, etten varmana linkitä tätä kappaletta, mutta pakkohan minun on! The Rembrandts ja "I'll be there for you." Video on ihan tosi ihku.

Pärjäilkäähän ja kertokaa, jos satutte kokeilemaan tätä reseptiä.

Feministin kimaltavat käpälät

Alla oleva kuva kertoo paremmin kuin mikään sana, mitä nyt kuuluu:

KANDIPANIIKKI! Ahdistus! Johdatus feminismiin! Emansipaatio! Sorto! Patriarkaatti! Ja tietenkin suosikkini, fallosentrinen nainen. 

Kun mieli myllertää tuhannen asian ympärillä, kynsien lakkaaminen on todella rauhoittavaa. Se pakottaa keskittymään yhteen asiaan ja olemaan paikallaan. Vallankumouksellista! Kosmeettista zeniä! 

Tällä kertaa nakkisormiani koristaa Lumenen i-h-a-n-a Diamond top coat, 48 Timanttijää. Alla mintunvihreän ja merenturkoosin lemmenlapsi, Isadoran Wonder nail, 759 Atlantis.

Tämä feministihupakko tuijottaa kynsiään tyytyväisenä. Kauniit kynnet piristävät arkea. Kimalle on kivaa. Sitä paitsi, patriarkaatin valtarakenteille nostettu keskari näkyy paremmin kun se on kuorrutettu glitterillä.

Hellurei, semisti ahdistuneisiin tunnelmiin jäämme minä ja voimanaiseni Tori, joka laulaa nestemäisistä timanteista. Tuskinpa sentään kynsilakasta. 

Habit Rouge

Klassikkoparfyymeissä vaan on sitä jotakin. Kaikenmaailman julkkistuoksuflankerkausihedelmämarkallakymmenen -hajuvesien keskellä ne erottuvat edukseen. Ne on tehty ajatuksella ja taidolla.

Guerlain on mielestäni isoista tuoksutaloista uskottavimpia. Tuoksujen tarinat ovat kiehtovia, ja niissä on vanhan ajan eleganssia. Valikoima on ihan älytön. Muodostin keväällä lievän pakkomielteen Habit Rougeen, Mitsoukoon ja L'Heure Bleue:en (lausutaan löröplöö.)

Helsingin Stockmannin Guerlain-myyntipisteessä niitä on, odottamassa aarteenmetsästäjää. Intuitiolla päätin aloittaa Habit Rougesta. Ensisuihkaus ranteeseen, ja se oli menoa se. Kolmena päivänä kävin koklaamassa punanuttua (Habit Rouge tarkoittaa punaista metsästystakkia, fyi) ja visio vahvistui. Tältä minä haluan tuoksua. Totesin, että korkeasta hinnasta huolimatta tämä tuoksu on pakko saada. Lisäksi ihana kempparitäti vei sydämeni. Keskustelimme kolmena päivänä kiireettömästi parfyymeistä, tyylistä ja samalla elämästä noin yleensä. Olisipa kaikkialla tuollaista asiakaspalvelua!

Niin kaunis pullo - mutta mikä on tuo musta rengas korkissa? Miksi?

Habit Rouge on 1965 julkaistu, ensimmäinen miehille suunnattu itämainen tuoksu. Alkutuoksussa on sitruksia, basilikaa ja ruusupuuta. En yleensä ole kirpeyden perään, mutta HB:n kirpeydestä en tahdo saada tarpeekseni. Jumalaisessa sydäntuoksussa on kanelia, patsulia ja seetriä. Tunnin kuluttua iholle suihkauttamisesta tuoksu alkaa pehmetä, ja sen upea pohjatuoksu pääsee esille: vaniljaa, ambraa ja nahkaa. Käyn muutenkin kuumana nahkatuoksuihin, ja HB:ssa nahka dominoi vaniljan kanssa omalla ihollani juuri sopivasti. Iltaan mennessä jäljellä on ihanaa pehmeyttä; kuin oma iho, mutta parempi. Luulisin, että reformuloinnin kalmainen kosketus on koskettanut HB:akin, mutta upea se on silti.

Koska olen moderni, emansipoitunut nainen, en välitä siitä, että Habit Rouge on miesten tuoksu. HB on tosi maskuliininen, mutta kuitenkin niin feminiininen, että paras sana kuvaamaan sitä on androgyyni. Ei kuitenkaan androgyyni sellaisella olmimaisella tavalla; ajattele Tilda Swintonia tai Marlene Dietrichiä. Minä ajattelen nahkakantisia kirjoja, piipputupakkaa, punaisia huulia, sarvisankaisia silmälaseja, tweediä ja teetä. Brittiaristokraattia, joka on matkustellut ja tuonut mukanaan ison matka-arkullisen orientin ihmeitä.

Habit Rouge eau de parfum olisi varmaan elämys. Metsästän.

Voimakas kuin mikä, anteeksipyytelemätön ja ehkä vähän härski, mutta silti kohtelias ja hitsin charmantti. Ihan kuin minä. (Vitsi vitsi)

Löytyykö muita crossdressereitä? Klassikoiden kavereita?

Ps. Pakko kertoa ihanan parfyymileidin anekdootti elävästä elämästä: Rouva istui raitiovaunussa, ja hänen vieressään istuva vanhempi nainen oli huudahtanut ärtyneesti: "Tehän haisette aivan hajuvesikauppiaalta!" Tähän parfyymileidi: "Rouva hyvä, minä olen hajuvesikauppias!"

Aina yksi asia mielessä

Jouduin sunnuntaina pieneen leikkaukseen. Maanantaina isä haki minut Porista, ja koukkasimme apteekin kautta hakemaan minulle kipulääkkeitä. Luulin olevani aika pihalla (hei vaan, lääkitys) mutta kun astuin apteekin ovista sisään, näköni kirkastui. Unohdin kaiken muun ja juoksin sitä kohti: elf Cosmetics! Suomessa! Raumalla! Valtakadun apteekissa! WHAAT?

Sopotin farmaseutille jotain sekavaa ja lykkäsin reseptin ja kelakortin tämän kouraan. Samalla käteni jo hamusi edullista värikosmetiikkaa. Menin miltei paniikkiin, koska valinnanvaraa oli niin paljon. Tuskastuin, koska olin kuitenkin aika tuskissani. Ymmärsin, että nyt en kykene tekemään järkeviä päätöksiä.

Jotain tarttui liimaisiin näppeihini: Eyeliner & shadow stick (sävy Basic/Brown) sekä Healthy Glow Bronzer (sävy 2401 Sun kissed) 

En ole jaksanut testailla, koska tokkuroissa meikkaaminen ei ole kivaa. Nopealla hipelöinnin perusteella voin sanoa, että ihan hyvältä vaikuttaa. Raporttia seuraa, pikimmiten.

Nyt en edes muista, mitä kaikkea olisi ollut tarjolla. Palaan rikospaikalle, pian. Tapaus kertoo minusta aika paljon: aivan sama, mitä tapahtuu, minä innostun kosmetiikasta suorastaan epäterveellisellä tavalla.