Salaisen kirpputorin aarteet

Minulla on salakirppis, jota varjelen kuin perintöposliineja. En ole koskaan lähtenyt sieltä tyhjin käsin, hinnat ja laatu ovat niin priimaa.

Käyttämätön paita, ehkä 90-luvulta? Eurolla. "Kun eihän tästä nyt voi enempää pyytää."

100% villaa, made in England, taas eurolla. Haloo hei. Myönnän, jos olisi ollut made in Poland, en olisi ehkä ostanut, mutta made in England. 

Ja vielä ihana ikoni, olisiko matkaversio? Valaiskaa joku tietäväisempi. Mukana hengailee kaapista löytämäni äidin vanha sormus. Tämän kevään juttu, sirot sormukset? 

Kirppikset on jees. Paitsi loosikirppikset ja UFF. 

Jos sinulla on mielessäsi joku erityisen hyvä kirpputori, kerro heti!! (Ellet ole härski pihtari niin kuin minä.)

Vapaaviikon onnenkantamoiset

Aivot narikkaan, auringonpaiste ja hengailu; siinä kolme tosi kovaa. Ainakin tällä viikolla.

Raumalla myönnän olevani laiska, enkä edes häpeä. Miksi pitäisi, häh? Ja tämä viikko on ollut niin rento onnenkantamoinen, että huomaan luovuudenkin palaavan pätkittäin.

Kivaa on esim. uusi kynsilakka, joka tosin on luokattoman laaduton. Sävynkin nimi on "Stupid frog."

Uusi Trendi ja kuppi kahvia.

Keltainen (Soilalta varastettu lainattu!) anorakki ja lapsuuden lempparilohkare.

Kirpputorien helmet.

Kirpputorien ihan oikeat helmet.

Hyvä kirja, vaikka päätinkin, etten lue enää tätä kolmatta osaa kun toinen alkoi ahdistaa. No jaa. Kyseessä siis Robert Holdstockin "Alkumetsä" -sarja. Tiedän, fantasianörtti.

Ja tietty kiva perhe ja kissa. Meillä on kivaa. Oon nukkunut ja katsonut leffoja. Australia oli aika tyhmä, mutta Intouchables oli puhdasta timangia. Kivaa!

 

  Aurinkotunnelmaan tuudittaa Ali Farka Tourén ja Toumani Diabetén "In the heart of the moon" -albumi. (Aurinkotunnelma - kuulevy. Tiedättehän...) Rakkautta korvillenne!

Urge for going

Kaipaan tien päälle. Ymmärrän, mistä Pelle Miljoona laulaa, kun hän juttelee kaupunkien huutavista valoista. Haluaisin nähdä enemmän, haistaa ja maistaa vieraita kaupunkeja, metsiä ja meriä.

Tämä teksti alkoi hyvin: Pelle Miljoona -sitaatti. Yeah. 

Venetsian pulut.

Tasaisin väliajoin (lue: aina) minut valtaa valtava kaiho tehdä Nuuskamuikkuset. Lähteä jonnekin ja kadota hetkeksi. 

Luin perjantaina isoa maailmankartastoa. Opin, että Texasissa on kaupunki, jonka nimi on Corpus Christi. Intiassa on vielä niin paljon nähtävää. Kanadassa on Saskatchewan laakso, joka on kuulemma keväisin uskomaton. Venäjän halki voisi matkustaa junalla. Ratsastaa Mongoliassa. Santiago de Compostela. Irlannissa maa syöksyy mereen. Tyyni valtameri. Kioton kirsikkapuut. Afrikka. Intiaanireservaatit. En tiedä mitään Lähi-Idästä, se pitäisi korjata. 

Grasse, France.

Punainen jättiläinen ja ihmeellinen Nousevan auringon maan juna.

Totoromaa!

Hagia Sofia

Klikkailen maanisesti Travellinkkiä, ja suustani purkautuu marinaa: kuemmääookäynymissään! 

Minun ei pitäisi lukea kartastoja. 

Otsikko vinkkaa jo päivän biisistä: Joni Mitchell ja "Urge for going" - "I get the urge for going but I never seem to go."

Vaadimme kevättä!

Huutomerkki otsikossa tarkoittaa, että olen tosissani! Tänään korkkasin Spotifyssa Summer, dude -soittolistani, ja ulkona tarvitsee aurinkolaseja. Kaiken logiikan mukaan kevään pitäisi olla käynnissä. Mutta silti on kylmä ja viima hytisyttää luihin saakka. HUHUU, KEVÄT!

Ja kuten talvella lupailinkin, alan nyt laulaa kevättä esiin. Kuuntele itse, jos et usko! Kalevalainen Kevät, olkaa hyvät. Yhtykää kertosäkeeseen, yhtykää lujaa.

Laulakaa lujaa, mutta muistakaa myös hiljentyä, onhan hiljainen viikko. Shh!

Fanni Laurella goes Musiikkitalon klubi (Feat. Uhrilehto)

Iik, mulla on keikka tulevana torstaina (21.3.2013)

Tulkaa kuulemaan, hei. Ei maksa mitään, toki saatan laittaa ahneuksissani hattuni lavan eteen. Myös ruokaa otetaan lahjoituksena (etenkin lakkahilloa.)

Paikka vanha kunnon Musiikkitalo, siellä klubilla. Ihan Hauen viekussa.

Fiilistele etukäteen vaikka tätä https://soundcloud.com/fanni-laurella ja unohda myöhemmin, sillä torstaina tehdään vähän jotain muuta. Mukana ihana pieni jousitrio, jonka nimesin osuvasti Uhrilehdoksi. Hähää.

Niin ja aloitetaan klo 21. Tasan.

Jee! Mua jännittää!

SisterSister

Olen melko todennäköisesti maailman paras sisko. Joka väittää muuta, saa turpaan koulun pihalla, ihan kuin ne idiootit jotka kiusasi mun veljiä.

Parhaan siskon palkinto kiinnitettiin viimeistään viime viikolla hohtelemaan uljaasti rintapielessäni, kun järjestin veikalleni syntymäpäiväkekkerit. Oli Räyhä-Ralf -elokuva ja limua, melkein-meksikolaista sabuskaa (vain melkein, koska Pueblo oli täpösen täynnä. Näin ollen maistelimme aitoja nepalin makuja.) ja kaikinpuolin mukava tunnelma. Koska mä osaan. Koska sisko järkkää.

Leffassa pitäisi käydä useamminkin. Sen tajuaa aina, kun istahtaa mukavalle penkille ja isolla ruudulla tapahtuu jotain kivaa. Eskapismia, nääs. Räyhä-Ralf oli erinomaisen hauska, ainakin jos ymmärtää jotain videopelien päälle, ja Veikkahan ymmärtää. 

Hyvä sisko huolehtii myös veikkansa hyvinvoinnista. Huomion arvoista on, että myös miehinen mies söi kasvisruokaa. 

Käppäilimme Helsingin illassa ja keskustelimme arkkitehtuurista ja videopeleistä. Niin kuin aina.

Tiedän mitä ajattelet: olisipa tuo minunkin siskoni. Tai edes miniä.

Laulu minulle: Antony And The Johnsons - You are my sister. Snif.

Valoa ja kalavaleita

Muutama tunnelmaotos kuluneelta viikolta. Sitten en enää puhu Kalevalasta, ainakaan hetkeen. (Sori kuomat, olen ollut yhden asian nainen!)

Hullu viikko takana, toinen edessä. Harjoittelu, Kalevala-yöjuoksut ja kaikki valo ja energia ovat ottaneet koville, ja nyt odotan sitä surullisen kuuluisaa "crash and burn" -moumenttia.

Mutta oli miten oli, mieletön viikko ja mieletön elämä ja mieletöntä kaikki muutenkin. Seuraavat kuvat mieletöntä kansallisromantiikkaa, koska vieläkin soi päässä Kalevalat ja runonjalat kutittelee varpaita.

Hei hoi, neuvostohauki! (Tajusin patsaan symbolisen merkityksen vasta näillä näppäimistöillä)

Kalevala-pose, keskiviikkona klo 23.59.

Perjantaina jo tässä, Hakasalmen huvila klo 10.15

Larin Paraske ja pari muutakin urheaa runonlaulajaa, noin klo 10.40.

Ja korvissa killuttelivat luonnonoikut heposet, tietenkin. (Kalevala Koru, mallin nimeä en tiedä, enkä ole löytänytkään...)

Ja koska elämän suuriin nautintoihin kuuluu uni puhtaissa lakanoissa, vetäydyn juurikin sinne runonjalkoineni ja valeriaanoineni. VIVA LA VIDA!

Niin ja päivän musiikkikappale, se on Myyttiä, vakaa ja vanhaa.