Kiellettyjä tunteita

Himo on aika paha, varsinkin kun se kohdistuu polkupyörään.

Mä haluun haluun haluun haluun tämän! Mielestäni tämä on myös ihan oikeutettua. En pyydä paljoa. Isi pliis.

Se on niin kaunis.

(Pelagon Brooklyn siis. Rakkautta ensisilmäyksellä jo yli vuosi sitten. Voi kaukorakkaus.)

Kuva: http://pelagobicycles.com/

Pimeetä touhua

Syksy on siksi kiva vuodenaika, että saa polttaa päreidensä lisäksi kynttilöitä. Miettikää nyt! Kynttilät on jees! Syksyisin saa ihan luvan kanssa (onpas muuten ärsyttävää tuo "ihanluvankanssamäansaitsentämän" -ajattelu. Höpsis. Tee asioita tai älä, ei siihen lupia kysellä) kökkiä pimeässä huoneessa, ainoastaan noin miljuunan kynttilän valossa ja kuunnella vaikka Hilliard Ensemblen Perotinus-levyä. Kuuntelin sen viidesti läpi, pelkästään tänään.

Mutta kynttilät. Ja hämärä, niin ympäristö kuin mielentilakin. Pasila on tosi jees kynttilänvalossa, suosittelen.

Ja miksei suitsukkeetkin. Pieni päänsärky on aina paikallaan.

Äiti osti kivan tarjottimen kirpparilta. Iskä sanoi, ettei välttämättä kannata pistää kynttilöitä sen päälle. En totellut. (Viiniä ei meillä juoda maun, vaan söpön pullon takia.)

Kuunnelkaa se Perotinus-levy! On se täydellinen.
Lopuksi jotain ihan sairasta (ja ihanaa!!!) 

Hehkuti hehkuti

En voi olla tarpeeksi korostamatta manteliöljyn ihanuutta. Ostin Intiasta pullon ilmastonvaihdoksen kuivattamaan päänahkaani.  Suomessa uskaltauduin kokeilemaan tuotetta koko päähän. Koska tukka tykkäsi, ajattelin pullon kehotuksesta hieroa tipan silmänympäryksiin. Koska silmänympärykset tykkäsivät, levitin öljyä naamaan. Ihoni on epäpuhtauksia villisti tuottava murheenkryyni, ja ajattelin, että öljy saattaa pahentaa tilannetta. Väärin. Iho tykkäsi.

Manteliöljy tekee ihosta niin pehmeän, ettei se enää vauvavuosien jälkeen ole ollut. Se imeytyy nopeasti. Se on puhdasta. Se tuoksuu hyvälle. Oi oi. Myös epäpuhtaudet ovat vähentyneet. (Eivät toki pelkästään öljyn voimasta, mutta uskon että se on osatekijä.)

Manteliöljy -  Ma armastan sind.

Hassu Intia

Ruoskin jo kait kuollutta aasia kun jaksan vielä porista Intiasta, mutta ikävä iski. Ikävään sekoittuu huvittuneisuutta, sillä tällaiselle poliittisesti korrektille ja suoraan sanoen tylsälle suomalaiselle Intia oli täynnänsä aivan päättömän kreisejä juttuja.

Jos söisi joulutorttua Mumbaissa. Hämmentävää.

Vaikkapa se liikenne. Oikeasti, mitä sitä turvavöillä kun ajetaan satasta mutkaisilla teillä. Lopulta aloin nauttia vauhdista ja vaarallisista tilanteista, tosin en itse ratin taakse Intiassa menisi.

Tapakulttuurista en paljoa osaa sanoa, mutta paikalliset eivät osaa jonottaa asiallisesti. Pahimpia olivat mummot, jotka sniikisti vaanivat tilaisuuttaan ja äkkiä sinkauttivat itsensä pahaa-aavistamattoman (ja niin kohteliaan että se oli ihan turhaa) turistin eteen postitoimistossa tai lippuluukulla. Kuulemma pitäisi mennä ihan kiinni edellä jonottavaan. Mutta siinähän pitäisi koskea toiseen! Ei kai satakuntalainen nyt, hyi.

Parasta, hauskinta ja ärsyttävintä oli kuitenkin kaikki se huomio, mitä ylleni sateli. Aivan poikkeuksetta minua tuijotettiin. Paparazzit ja innokkaat ihailijat olivat kimpussani, oikeasti. Kadulla kävellessä vastaantuleva ukko nappaa kamerakännykän esiin ja ottaa kuvan. Ihmiset halusivat kätellä. Olin ystävä, potentiaalinen vaimo, asiakas, ja kaikin puolin ihmeellinen. Pari kertaa jopa sisko ("Our sister is there! Hello!") Kokoani kommentoitiin, kuulemma olivat kehuja, mutta koska olo oli muutenkin kuin albiinoelefantilla, eivät tuntuneet kehuilta, eivät. ("You have big, strong arms!" "Do you work out?")

Paikallinen jätehuolto ei naurattanut. Paitsi kun roskikset olivat eläimen muotoisia. Hii! (Niissä lukee "use me". Nobody did.)

 

Typerää, ehkä tarpeellista, mutta typerää, on länsimainen hygieniahysteria. Käsidesiä kului, ja jatkuvasti oli pieni kauhu päällä, jos tuleekin kipeäksi. Come on.

Niin, Intiassa englanti on virallinen kieli. Harva (lue: ei kukaan) puhuu kuitenkaan hienoa brittiaksenttia, vaan aksentti on sitä ihtiään. Välillä tuskastutti, puhutaan samaa kieltä, mutta kukaan ei tajua toistaan. Lopulta paikallisten vapaa ote oli lopulta riemastuttavaa. Ei se ole niin vakavaa, jos en lausu kaikkea ihan pilkulleen. Painotuotteissa ja plakaateissa virheet olivat herkullisia.

Bongaa sana, joka on oikein. 

Pikku sanaleikki tässä.

Intiassa ei ilmeisesti ole mitään rajoituksia siinä, mitä mainoksissa saa väittää. Vauvaöljy auttaa lastasi kasvamaan. Shampoo, joka estää hiusten jäämisen harjaan. Kyllä kyllä. Kauneinta olivat poliittiset mainokset.

Oli se ihana maa. Surullinen. Hauska. Kaunis. Hillitön.

Loppuun mahdottoman hauska juttu: Hitler-lukko. Jotenkin surullista, mutta samalla juhlavaa oli kanniskella tätä avainta taskussa.

Intia taisi olla tällä erää tässä. Ehkä.

Permanenttitussi

Olen huulipunatyttö. Huulikiilto on toki helpompaa, mutta tahmeaa ja jotenkin turhan kevyttä. Joskus on silti kiva laittaa huuliin vain jotain ja unohtaa. Kiilto ei käy, yäk. Sen sijaan huulitussit ja -stainit ovat aivan loistavia, niistä tulee väriä, ne pysyvät mutta eivät vaadi jatkuvaa kyyläämistä. Ei huulipunaa hampaissa, eikä kiillon häivääkään.

Suomen markkinoillahan näitä staineja ei ole vielä pitkään ollutkaan, mutta muutama brändi on hypännyt kelkkaan mukaan. Olen kokeillut Max Factoria ja Lumenea. BLÄÄH. Sinänsä hyvät värit eivät pysyneet, toinen taisi kiiltää, ja molemmat tussit kuivuivat kahdessa kuukaudessa. Varsinkin Max Factor oli pettymysten pettymys.

Satuin ostamaan alemyynneistä Goshin version tussista, "kun halvalla sai", ja tämä on ensimmäinen stain joka tosiaan toimii! Väriä tulee ohuelti mutta silti riittävästi. Voin kerrostaa haluamani määrän. Tämä ei maistu täysin vastenmieliseltä. Väri on kirkas. Jee.

Siis jätkä pisti just tussia huuliin. (Photobooth on kaveri.)

Joo. Sävy on 003 Berry. En ole yleensä lämmennyt pinkeille, mutta nyt jotain on tapahtunut kun pinkki onkin aika jees. Tämä on kuitenkin enemmän marjaisa kuin barbie (on yksi sellainenkin muuten varastossa, ai että!)

Jos tuotetta taputtelee kevyesti vain huulten keskelle, näyttää lopputulos siltä kuin olisi käynyt vadelmapuskassa napostelemassa.

Nenävarjo

Ja kun ottaa järeät aseet käyttöön ja tussaa kuin lapsena värityskirjaa, saa lopputuloksesta aika näyttävän. Lapsena muuten väritin aina rajojen yli. Samaa vikaa vieläkin.

Ehkäpä siinä onkin syy, miksi nämä tussit vetoavat minuun! On se jotenkin lapsekasta sotkea tussia suuhun.