Intian eläimet valloittivat sydämeni. Kohtasimme ihania koiria (ja etenkin pentuja!), kissoja, apinoita, norsuja, haukkoja, vuohia ja lehmiä. Norsuihin minulla syntyi erityinen yhteys. Lajitoverien sympatiaa.
Sydäntä sattui, kun kehrääviin palleroihin ei kuulemma kannata koskea. Mutta ne oli niin suloisia!
Apinoista saimme monia upeita otoksia, ja ne taisivat mielellään poseeratakin.
Tsekkaa apina äärioikealla. Oho.
Mama! Tämä on ehkä lempparikuvani ikinä.
Lehmiä oli pikkukaupungeissa paljon.
Rakkaus. Norsut olivat lempeitä, isoja, suloisia ja lämpimiä. Tahdon oman lemmikiksi ja kulkuneuvoksi.
Hauska tarina: norsun hoitaja nappasi minua pehvasta kiinni, ja nosti kyseisen köntyksen selkään. Oli aika pelottavaa, kun norsu nousi seisomaan. Ei tuolla ole mitään, mistä pitää kiinni!
Juu, nam.
Suosikkilehmäni! Tämä heluna ei pitänyt minusta. Jouduin juoksemaan karkuun, kun se hermostui läsnäolooni ja alkoi tulla minua kohti uhkaavasti.
Bill Nighy!
Juu, NAM.
Mutanttivuohi biitsillä.
Jos olisin voinut, olisin tuonut kotiin ainakin 10 kissaa, 8 koiraa, muutaman haukan, ja norsun. Oma norsu toisi kivan säväyksen urbaaniin elämään. Pasilassa voisin säilyttää sitä pyöräsuojassa.
Huomenna värejä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiva kun kävit!