Tänä keväänä ja kesänä olen meikannut jopa hälyttävän vähän. Jostain syystä olo on raikkaampi kun naama on aika luonnontilassa. Nyt kesällä silmämeikki sulaa pois heti, ja olo on inhottava, kun meikki vaan leviää ja liukuu hikisenä. Nautin päivä päivältä enemmän siitä, että alan oppia katsomaan naamaani ilman meikkiä. Ja lisäksi tuntuu, että silmämeikin vähentäminen nuorentaa ilmettä. Se on hassu fiilinki! Silmäni ovat olleet todella turvonneet viime aikoina, ja tuntuu, että meikki vaan korostaa silmien pienuutta ja uupuneisuutta.
Älkää ymmärtäkö väärin! Meikkaaminen on yhäkin ihanaa, ja joka aamuinen minirutiini tuottaa minulle iloa. Minirutiini käsittää sävyttävän päivävoiteen, sipauksen puuteria, aurinkopuuteria poskille, higlighteria, kulmageeliä ja ehkä huulipunaa. Viime viikkoina olen käyttänyt aika paljon vain nudea kiiltokynää. Ja nyt mennään näin, koska se tuntuu just nyt parhaalta. Kriiseilin äidilleni, että olen surkea kosmebloggaaja, kun en oikein enää jaksa innostua meikkaamisesta. "Aika aikaa kutakin" sanoi äiti. Ja tottahan se on. Siksi olen ottanut jo tuonne otsikkoonkin rinnalle muita juttuja, joita haluan tuoda esille blogissani. Haluaisin kovasti ottaa teidät mukaan tähän uuteen reissuun, johon kuuluu uuden elämänilon etsiminen, kroppaan rakastumisen opettelu, ekoilu ja sekoilu. Ymmärrän, jos polkumme vievät eri suuntiin. Mutta tärkeintä minulle just nyt on olla rehellinen itselleni.
Mutta uskokaa minua kun sanon: huulipunaa en unohda, vaikka kuinka dementoituisin. Ja hajuvettä suihkautan ranteisiin vaikka pää irtoaisi. Koska jotain pysyvää pitää maailmassa olla.
Huumoria en halua myöskään unohtaa. Joten kerron loppuun loistavan, itse keksimäni vitsin.
Mikä on valtio Kaakkois-Aasiassa?
A) Vietmmm
B) Vietslurp
C) Vietnam
Heh heh. Yksi asia ei myöskään tunnu muuttuvan: olen urpo.
Miltä uudet tuulet tuntuvat?
Ps. Elä ja näe! Postasin kylkeen kokovartalokuvan, jossa mahamakkarat ovat grillivalmiit ja rintaliivit jääneet kaappiin. Ja tiedättekö, minä pidän näistä kuvista ihan todella. Tukkani näyttää ihanalta ja en tiedä, jotenkin vaan kuvat onnistuivat. Askel tämäkin!
Älkää ymmärtäkö väärin! Meikkaaminen on yhäkin ihanaa, ja joka aamuinen minirutiini tuottaa minulle iloa. Minirutiini käsittää sävyttävän päivävoiteen, sipauksen puuteria, aurinkopuuteria poskille, higlighteria, kulmageeliä ja ehkä huulipunaa. Viime viikkoina olen käyttänyt aika paljon vain nudea kiiltokynää. Ja nyt mennään näin, koska se tuntuu just nyt parhaalta. Kriiseilin äidilleni, että olen surkea kosmebloggaaja, kun en oikein enää jaksa innostua meikkaamisesta. "Aika aikaa kutakin" sanoi äiti. Ja tottahan se on. Siksi olen ottanut jo tuonne otsikkoonkin rinnalle muita juttuja, joita haluan tuoda esille blogissani. Haluaisin kovasti ottaa teidät mukaan tähän uuteen reissuun, johon kuuluu uuden elämänilon etsiminen, kroppaan rakastumisen opettelu, ekoilu ja sekoilu. Ymmärrän, jos polkumme vievät eri suuntiin. Mutta tärkeintä minulle just nyt on olla rehellinen itselleni.
Mutta uskokaa minua kun sanon: huulipunaa en unohda, vaikka kuinka dementoituisin. Ja hajuvettä suihkautan ranteisiin vaikka pää irtoaisi. Koska jotain pysyvää pitää maailmassa olla.
Huumoria en halua myöskään unohtaa. Joten kerron loppuun loistavan, itse keksimäni vitsin.
Mikä on valtio Kaakkois-Aasiassa?
A) Vietmmm
B) Vietslurp
C) Vietnam
Heh heh. Yksi asia ei myöskään tunnu muuttuvan: olen urpo.
Miltä uudet tuulet tuntuvat?
Ps. Elä ja näe! Postasin kylkeen kokovartalokuvan, jossa mahamakkarat ovat grillivalmiit ja rintaliivit jääneet kaappiin. Ja tiedättekö, minä pidän näistä kuvista ihan todella. Tukkani näyttää ihanalta ja en tiedä, jotenkin vaan kuvat onnistuivat. Askel tämäkin!