Minusta alkaa tuntua, että joka toinen postaus alkaa tauon venymisen ihmettelyllä. Ei ihmetellä, sillä suoraan sanottuna, suurin piirtein, sellaista elämä on. Tässä on tapahtunut monenmoista, kertaillaan.
Pitikin käydä näin! Täytin 27 vuotta. 27. Mitä täällä oikein tapahtuu? Olen jotenkin ihan shokissa. Mutta samaan aikaan olen todella kiitollinen. Tässä sitä ollaan. Elossa. Lisäksi vielä onnellisempana kuin aikoihin. Synkät ajatukset ovat loistaneet poissaolollaan. Vielä syksyllä kelat olivat äärettömän raskaita, mutta nyt ne ovat keventyneet huomattavasti. Oloni on outo, en ole tottunut tällaiseen. Mutta iloisena seuraan tilannetta. Hämmentyneenä siitä miten siunattu olen.
Toukokuu meni konsertteja ja gradua puuhastellessa. Sain olla osa hienoa Laulaja ja säestäjä näyttämöllä -kurssia, lauluyhtyeeni konsertoi, fiittasin kaverin tutkinnossa, gradun lukua opponoitiin, Myyttiä koulutettiin ja kuvattiin... Lisäksi ehdin kokeilla elämää pinkkihiuksisena. Käväisin kuun alussa Lofooteilla, siellä oli hienoa!
Olen viime aikoina saanut nauttia valtavasta materian määrästä. Voitin huhtikuussa kaksi blogiarvontaa. Viesti molemmista tuli kaiken lisäksi samana päivänä. Sain kivoja synttärilahjoja perheenjäseniltäni. Käytin pois Sokoksen lahjakortin, jonka sain Myytiltä: sain vihdoin Poola Katarynan Birdie-korvikset. Ostin pari kivaa vaatetta. Tilasin ekaa kertaa Colourpopia. Ostin pakon edessä uuden puhelimen (rikotin vanhan...) Sain edullisesti Sony Xperia XA:n. Ihan mainon oloinen, akku tosin ei kestä niin kauaa kuin toivoisin. MATERIALISMI, PARAS KAVERI.
Loppuun haluan jakaa vähän omaa ääntäni, koska hei mikspä ei. J.Karjalaisen 60-vee synttärin kunniaksi kyhäsin coverin kappaleesta "Vuokses sun." Kuuntelehan tästä: KLIK.
Tulevan ikävuoden suuri projekti on ehdottomasti itseni rakastaminen, hyväksyminen ja itseeni luottaminen. Hukkaan aikaa ankeilemalla itseni kanssa. Tulevana vuonna haluan seikkailla, sekoilla, toteuttaa itseäni, olla läsnä, edistää kivoja proggiksia, syventää tärkeitä ihmissuhteita, saada gradun valmiiksi ja päästä ulos koulusta. Ainakin. Mutta jos asiat ei mene niinkuin suunnittelen, haluan olla itselleni armollinen.
Semmoinen sepustus. Huh! Mitäs sinne kuuluu?
Aloitetaan isoimmasta: 2.5 minulla oli pop/jazz-laulun B-kurssitutkinto. Jännitti hirveästi, tietenkin. Omat kappaleet asettavat aina todella haavoittuvaiseksi. Kyseessä ei ole normikeikka, sillä täällä on tyyppejä jotka kuuntelevat vain minun laulutekniikkaani. Tuntui, että loppuun saakka oli kaikenlaista säätöä. (Mikä tietenkin on ihan luonnollista, minua ja säätämistä kun ei voi toisistaan erottaa...Kävelevä katastrofi tässä moi.) Mutta lopputulos oli vissistenkin ihan mainio. Sain ihanaa palautetta, niin yleisöltä kuin lautakunnaltakin. Arvosanaksi 5/5. Täytyy kai alkaa uskoa, että olen ihan hyvä siinä mitä teen. Vaikkei numeroarvio tietenkään ole mikään autuaaksitekevä asia. Olo on vieläkin aika outo. Mutta ihana.
Toukokuu meni konsertteja ja gradua puuhastellessa. Sain olla osa hienoa Laulaja ja säestäjä näyttämöllä -kurssia, lauluyhtyeeni konsertoi, fiittasin kaverin tutkinnossa, gradun lukua opponoitiin, Myyttiä koulutettiin ja kuvattiin... Lisäksi ehdin kokeilla elämää pinkkihiuksisena. Käväisin kuun alussa Lofooteilla, siellä oli hienoa!
Olen viime aikoina saanut nauttia valtavasta materian määrästä. Voitin huhtikuussa kaksi blogiarvontaa. Viesti molemmista tuli kaiken lisäksi samana päivänä. Sain kivoja synttärilahjoja perheenjäseniltäni. Käytin pois Sokoksen lahjakortin, jonka sain Myytiltä: sain vihdoin Poola Katarynan Birdie-korvikset. Ostin pari kivaa vaatetta. Tilasin ekaa kertaa Colourpopia. Ostin pakon edessä uuden puhelimen (rikotin vanhan...) Sain edullisesti Sony Xperia XA:n. Ihan mainon oloinen, akku tosin ei kestä niin kauaa kuin toivoisin. MATERIALISMI, PARAS KAVERI.
Loppuun haluan jakaa vähän omaa ääntäni, koska hei mikspä ei. J.Karjalaisen 60-vee synttärin kunniaksi kyhäsin coverin kappaleesta "Vuokses sun." Kuuntelehan tästä: KLIK.
 |
| Kuva: Lotta Ahlbeck |
Tulevan ikävuoden suuri projekti on ehdottomasti itseni rakastaminen, hyväksyminen ja itseeni luottaminen. Hukkaan aikaa ankeilemalla itseni kanssa. Tulevana vuonna haluan seikkailla, sekoilla, toteuttaa itseäni, olla läsnä, edistää kivoja proggiksia, syventää tärkeitä ihmissuhteita, saada gradun valmiiksi ja päästä ulos koulusta. Ainakin. Mutta jos asiat ei mene niinkuin suunnittelen, haluan olla itselleni armollinen.
Semmoinen sepustus. Huh! Mitäs sinne kuuluu?
