...Mutta minä se vaan loruilen.
Hola hola vaan kaikki, ja armorikasta uutta vuotta. Tauko venähti tahattoman ja tahallisen pitkäksi. Ei ole vaan huvittanut tai ollut mitään sanottavaa oikeastaan mistään. Maailmantuska, väsymys ja totaalinen kyllästyminen about kaikkeen iski päin kasvoja marraskuussa, ja alan vasta nyt toipua. Kyllästyminen näkyi eniten meikki- ja kosmetiikkamasiksen muodossa. Olen vetänyt melkein koko viime syksyn aika minimalistisella linjalla. Olen opetellut katsomaan nassuani ilman meikkiä ja kohtaamaan maailman nakunaamalla. Se on ollut yllättävän virkistävä kokemus. Suosittelen kaikille.
Blogin tulevaisuus on käynyt mielessä moneen otteeseen. Olen punninnut jaksanko koko hommaa, onko tässä mitään järkeä ja johtaako tämä mihinkään. Haaveilen blogini kasvamisesta vähän isommaksi, niin omahyväiseltä ja narsistiselta kuin se kuulostaakin. Hah. Isomman yleisön saavuttaminen olisi tosi hauskaa, sillä bloggaaminen kuitenkin on parhaimmillaan vuorovaikutteista. Keinot vaan ovat tällä mielikuvituksen määrällä vähissä. Lopulta kaikkein tärkeintä on, että on kivaa. Tätä lausetta saa lainata kaikin mokomin.
Kosmetiikkamasiksen aikana on alkanut tuntua hassulta kirjoittaa pelkästä kosmetiikasta. Haluaisin löytää sen saman innon, jolla kirjoittamisen aikoinaan aloitin. Suodatin on kuitenkin suurentunut ja kynnys kasvanut. Haluaisin tehdä laadukasta jälkeä, mutta samalla säilyttää spontaanin otteen. Jos minua haluttaisi kirjoittaa kirjoista ja musiikista tai teestä ja sympatiasta, kirjoittaisin.
Myös blogin nimi on alkanut arveluttaa. Keksin sen nopeasti ja aika ajattelematta kun blogini perustin. Nimi tuntuu todella pöljältä, mutten ole keksinyt parempaakaan. Omalla nimellä otsikoitu blogi ei ehkä ole minun juttuni, mutta sitten taas, sekin tuntuu paremmalta ajatukselta kuin Mennen ja tullen, josta tulee mieleen Mennen-aftershave. ("Palaan vähitellen" -lisä otsikosta katosi jo kauan sitten, vaikka viittaus Sibeliukseen on aina jees.) Pallottelen asiaa ja palaan sorvin ääreen jossain mutkassa. Olisikin ihan nasta kuulla mielipiteitäsi, rakas lukija. Ylipäätään on aina kiva saada kommentteja. Hihkun aina kun joku kommentoi.
Niin se tulevaisuus? Koska olen syksyn kakoista fiiliksistä huolimatta alkanut voida paremmin, alkaa jonkinlainen intokin löytyä. Olenkin tässä loman aikana suunnitellut esimerkiksi ekaa videotani. Älkää peljätkö, en ala vloggaamaan! Nonnulan Jonnalta sain mainion idean kuvata oma koti videolle. Ajattelin siis jossain mutkassa sen toteuttaa. Surkeita läppiä ja vaivaantunutta tuhinaa tulossa. Muutamat purnukatkin on arvioimatta. Olen alkanut pallotella ajatusta lifestylen määrän lisäämisestä ja vaikka asukuvista. Saas nähdä.
En ole muuten lukenut blogeja juurikaan, joten kaikkinainen kommentoiminenkin on jäänyt. Tyhmää! Lupaan skarpata, sillä bloggaaminen ja blogien lukeminen ovat kuitenkin niin iso ja ennen kaikkea kiva osa elämääni. Pinky swear! (Nyt onkin aimo läjä haltuun otettavaa... Älkää ihmetelkö jos kommenttitulva yllättää.)
Semmoinen oksennus. Kiitos ja anteeksi.
Ps. Blogi on myös oiva paikka paeta uhkaavaa gradua.
Pps. Minut löytää Instagramista nimimerkillä fannilaurella.
Hola hola vaan kaikki, ja armorikasta uutta vuotta. Tauko venähti tahattoman ja tahallisen pitkäksi. Ei ole vaan huvittanut tai ollut mitään sanottavaa oikeastaan mistään. Maailmantuska, väsymys ja totaalinen kyllästyminen about kaikkeen iski päin kasvoja marraskuussa, ja alan vasta nyt toipua. Kyllästyminen näkyi eniten meikki- ja kosmetiikkamasiksen muodossa. Olen vetänyt melkein koko viime syksyn aika minimalistisella linjalla. Olen opetellut katsomaan nassuani ilman meikkiä ja kohtaamaan maailman nakunaamalla. Se on ollut yllättävän virkistävä kokemus. Suosittelen kaikille.
Blogin tulevaisuus on käynyt mielessä moneen otteeseen. Olen punninnut jaksanko koko hommaa, onko tässä mitään järkeä ja johtaako tämä mihinkään. Haaveilen blogini kasvamisesta vähän isommaksi, niin omahyväiseltä ja narsistiselta kuin se kuulostaakin. Hah. Isomman yleisön saavuttaminen olisi tosi hauskaa, sillä bloggaaminen kuitenkin on parhaimmillaan vuorovaikutteista. Keinot vaan ovat tällä mielikuvituksen määrällä vähissä. Lopulta kaikkein tärkeintä on, että on kivaa. Tätä lausetta saa lainata kaikin mokomin.
Kosmetiikkamasiksen aikana on alkanut tuntua hassulta kirjoittaa pelkästä kosmetiikasta. Haluaisin löytää sen saman innon, jolla kirjoittamisen aikoinaan aloitin. Suodatin on kuitenkin suurentunut ja kynnys kasvanut. Haluaisin tehdä laadukasta jälkeä, mutta samalla säilyttää spontaanin otteen. Jos minua haluttaisi kirjoittaa kirjoista ja musiikista tai teestä ja sympatiasta, kirjoittaisin.
Myös blogin nimi on alkanut arveluttaa. Keksin sen nopeasti ja aika ajattelematta kun blogini perustin. Nimi tuntuu todella pöljältä, mutten ole keksinyt parempaakaan. Omalla nimellä otsikoitu blogi ei ehkä ole minun juttuni, mutta sitten taas, sekin tuntuu paremmalta ajatukselta kuin Mennen ja tullen, josta tulee mieleen Mennen-aftershave. ("Palaan vähitellen" -lisä otsikosta katosi jo kauan sitten, vaikka viittaus Sibeliukseen on aina jees.) Pallottelen asiaa ja palaan sorvin ääreen jossain mutkassa. Olisikin ihan nasta kuulla mielipiteitäsi, rakas lukija. Ylipäätään on aina kiva saada kommentteja. Hihkun aina kun joku kommentoi.
En ole muuten lukenut blogeja juurikaan, joten kaikkinainen kommentoiminenkin on jäänyt. Tyhmää! Lupaan skarpata, sillä bloggaaminen ja blogien lukeminen ovat kuitenkin niin iso ja ennen kaikkea kiva osa elämääni. Pinky swear! (Nyt onkin aimo läjä haltuun otettavaa... Älkää ihmetelkö jos kommenttitulva yllättää.)
Semmoinen oksennus. Kiitos ja anteeksi.
Ps. Blogi on myös oiva paikka paeta uhkaavaa gradua.
Pps. Minut löytää Instagramista nimimerkillä fannilaurella.
