Vaadimme kevättä!

Huutomerkki otsikossa tarkoittaa, että olen tosissani! Tänään korkkasin Spotifyssa Summer, dude -soittolistani, ja ulkona tarvitsee aurinkolaseja. Kaiken logiikan mukaan kevään pitäisi olla käynnissä. Mutta silti on kylmä ja viima hytisyttää luihin saakka. HUHUU, KEVÄT!

Ja kuten talvella lupailinkin, alan nyt laulaa kevättä esiin. Kuuntele itse, jos et usko! Kalevalainen Kevät, olkaa hyvät. Yhtykää kertosäkeeseen, yhtykää lujaa.

Laulakaa lujaa, mutta muistakaa myös hiljentyä, onhan hiljainen viikko. Shh!

Fanni Laurella goes Musiikkitalon klubi (Feat. Uhrilehto)

Iik, mulla on keikka tulevana torstaina (21.3.2013)

Tulkaa kuulemaan, hei. Ei maksa mitään, toki saatan laittaa ahneuksissani hattuni lavan eteen. Myös ruokaa otetaan lahjoituksena (etenkin lakkahilloa.)

Paikka vanha kunnon Musiikkitalo, siellä klubilla. Ihan Hauen viekussa.

Fiilistele etukäteen vaikka tätä https://soundcloud.com/fanni-laurella ja unohda myöhemmin, sillä torstaina tehdään vähän jotain muuta. Mukana ihana pieni jousitrio, jonka nimesin osuvasti Uhrilehdoksi. Hähää.

Niin ja aloitetaan klo 21. Tasan.

Jee! Mua jännittää!

SisterSister

Olen melko todennäköisesti maailman paras sisko. Joka väittää muuta, saa turpaan koulun pihalla, ihan kuin ne idiootit jotka kiusasi mun veljiä.

Parhaan siskon palkinto kiinnitettiin viimeistään viime viikolla hohtelemaan uljaasti rintapielessäni, kun järjestin veikalleni syntymäpäiväkekkerit. Oli Räyhä-Ralf -elokuva ja limua, melkein-meksikolaista sabuskaa (vain melkein, koska Pueblo oli täpösen täynnä. Näin ollen maistelimme aitoja nepalin makuja.) ja kaikinpuolin mukava tunnelma. Koska mä osaan. Koska sisko järkkää.

Leffassa pitäisi käydä useamminkin. Sen tajuaa aina, kun istahtaa mukavalle penkille ja isolla ruudulla tapahtuu jotain kivaa. Eskapismia, nääs. Räyhä-Ralf oli erinomaisen hauska, ainakin jos ymmärtää jotain videopelien päälle, ja Veikkahan ymmärtää. 

Hyvä sisko huolehtii myös veikkansa hyvinvoinnista. Huomion arvoista on, että myös miehinen mies söi kasvisruokaa. 

Käppäilimme Helsingin illassa ja keskustelimme arkkitehtuurista ja videopeleistä. Niin kuin aina.

Tiedän mitä ajattelet: olisipa tuo minunkin siskoni. Tai edes miniä.

Laulu minulle: Antony And The Johnsons - You are my sister. Snif.

Valoa ja kalavaleita

Muutama tunnelmaotos kuluneelta viikolta. Sitten en enää puhu Kalevalasta, ainakaan hetkeen. (Sori kuomat, olen ollut yhden asian nainen!)

Hullu viikko takana, toinen edessä. Harjoittelu, Kalevala-yöjuoksut ja kaikki valo ja energia ovat ottaneet koville, ja nyt odotan sitä surullisen kuuluisaa "crash and burn" -moumenttia.

Mutta oli miten oli, mieletön viikko ja mieletön elämä ja mieletöntä kaikki muutenkin. Seuraavat kuvat mieletöntä kansallisromantiikkaa, koska vieläkin soi päässä Kalevalat ja runonjalat kutittelee varpaita.

Hei hoi, neuvostohauki! (Tajusin patsaan symbolisen merkityksen vasta näillä näppäimistöillä)

Kalevala-pose, keskiviikkona klo 23.59.

Perjantaina jo tässä, Hakasalmen huvila klo 10.15

Larin Paraske ja pari muutakin urheaa runonlaulajaa, noin klo 10.40.

Ja korvissa killuttelivat luonnonoikut heposet, tietenkin. (Kalevala Koru, mallin nimeä en tiedä, enkä ole löytänytkään...)

Ja koska elämän suuriin nautintoihin kuuluu uni puhtaissa lakanoissa, vetäydyn juurikin sinne runonjalkoineni ja valeriaanoineni. VIVA LA VIDA!

Niin ja päivän musiikkikappale, se on Myyttiä, vakaa ja vanhaa.