Harri Holkeri sen sanoi. Ja Harrin jalanjäljissä minäkin juon nyt kahvia. Sain joululahjaksi kahvinkeittimen, ja onpa kerrassaan ihanaa keittää itselleen aamuisin au lait. Aloin juoda kahvia vasta kesällä, ja sen minkä olen vuosissa menettänyt yritän nyt parhaani mukaan kiriä kiinni. Kahvi on ihanaa. Siis silloin kun se on tehty laadukkaista pavuista, on riittävän vahvaa ja siinä on kuumaa maitoa. Ei aamukahvin vertaa.
Pidän minä yhä teestäkin. Mutta paikka kaikelle: aamutee ei tunnu enää miltään. Iltapäivätee sen sijaan on yksi nerokkaimmista konsepteista koskaan, heti sen aamukahvin jälkeen.
Koska olen vasta untuvikko, etsin uusia laatuja innolla ja kokeilevalla mielialalla. Kahviharrasteeni kun alkoi laadukkaiden tuotteiden seurassa (
Cafetoria roastery Lohjalta, muuten. Suosittelen!) ei minulle oikein maistu nuo Kulta Katriinat, joten himoni käy kalliiksi. Hyvää kahvia saa siis lähettää minulle, kiitos jo etukäteen.
Hankintalistalla on vielä espressopannu, pressopannu ja jauhin. Kotibaristahan vaahdottaa maidon ihan käsipelilläkin, mutta baristakoulutus, se vasta olisi jotain. Ehkä jossain mutkassa. Tosin Suomessa siihen menee vain päivä, kun ulkomailla kuulemma on ihan pitkiä koulutuksiakin. Ooh ja aah.
Mennään siis nyt ihan oikeasti kahville, lupaan kysellä kahvilatyöntekijöiltä vaivaannuttavan paljon kysymyksiä ja arvostella maitovaahtoa.
Siinä sitä on! Aamukahvia. Elämä hymyää.
Paras aiheeseen liittyvä
kipale koskaan, Frankie-boy sen jo tiesi.
Ps. Maailma on täynnä ihania kahvipaahtimoita, ja teen jossain vaiheessa ekskursion, tieteen nimissä tietenkin. Otan suosituksia vastaan.
Kuvat: eatdrinkandbetracy
