sunnuntai 15. lokakuuta 2017

Vadelmaista hoivaa iholle

Ah, vaihtuvat vuodenajat! Rakastan Suomen säitä, kaikkia niistä. Erityinen paikka sydämessäni on kylmenevillä keleillä, syksyllä ja talvella. Ihoni on kuitenkin eri mieltä sydämeni kanssa, ja alkaa protestoida aina kun lokakuu saa. Mutta en ole moksiskaan, sillä tiedän, mistä saan avun. Apu tulee Herralta, juu, mutta tällä kertaa myös öljyiltä. Olen meuhannut manteliöljystä useampaan otteeseen, ja se on ehdottomasti kaiken ihonhoitoni kivijalkoja. Mutta nyt sen rinnalle on noussut toinen aivan yhtä ihana öljy. Kotimaisen Ekopharman Vadelmansiemenöljy. Voitin pullon tätä ihanaa ainetta Tiia K:n arvonnasta jo keväällä, mutta menetin sydämeni vasta syksyn alussa.


Nuorelle, pintakuivalle ja sekaiholle tarkoitettu öljy on minun tarpeisiini niin sanotusti the shit. Se kosteuttaa tehokkaasti, mutta imeytyy silti nopeasti. Se ei jätä jälkeensä öljyistä ja kiiltelevää nassua, vaan heleän ja vauvanpyllynpehmoisen naamataulun, jota tekisi mieli vaan hipelöidä. Tuotteessa on vadelman siemenöljyn lisäksi rypäleen siemenöljyä, joka onkin minulle vanha tuttu. (Rypäleen siemenöljy on kevyttä ja sopii nuorelle iholle hyvin. En ole ihan varma, onko ihoni enää nuori, mutta välillä se ainakin käyttäytyy kuin teini.) Molemmissa öljyissä on paljon vitamiineja, hyviä rasvahappoja sekä suojaavia antioksidantteja. Ekopharma on sujauttanut joukkoon myös E-vitamiinia, joka muun muassa suojaa ihoa.

Yleensä käytän öljyä iltaisin, mutta nyt olen kokeillut sitä myös päiväkäytössä, sillä naamani tuntuu hilseilevän irti. Se ei ehkä ole ihan paras meikinalusvoide, mutta meikittöminä päivinä se ajaa asiansa oikein hyvin. Ihoni jää kuulaaksi ja kosteutetuksi. Öljy on pakattu pipettipulloon (ou jes!), ja siinä on mieto tuoksu, josta en osaa sanoa, onko se käytettyjen öljyjen ominaistuoksu vai lisätty hajuste. Mieto se on joka tapauksessa. Tuote on cruelty free ja vegaaninen.

Ekopharma vaikuttaa kiehtovalta brändiltä. Harmi vaan, että saatavuus näyttäisi olevan aika rajattu. En ole vielä bongannut merkin tuotteita mistään kivijalkakaupasta. Se on sääli.

Joko olet siirtynyt talvisempaan ihonhoitoon? Käytätkö öljyjä myös ulkoisesti?

lauantai 14. lokakuuta 2017

Arvontojen voittajat

Hupsistakakkaa! Pahoittelen heti kärkeen, että näissä kesti. Elämä on ollut vähän hasardia, ja kaikki energia on mennyt hereillä pysymiseen ja tärkeimpien asioiden hallintaan. Vaan nyt vihdoin, I Love Me -arvonnan sekä epilaattoriarvonnan voittajat!

Epilaattorin voitti nimimerkki mses! Onnea ja korkeaa kipukynnystä!

Lipun messuille voittivat nimimerkit Jenna Ojanen ja ViiviK!

Kaikkiin olen yhteydessä sähköpostitse! Onnea voittajille ja kiitos kaikille, jotka osallistuitte. Joulua kohden kun mennään on varmasti luvassa jotain pientä hauskaa, olkaahan siis korvat höröllä. ;)

Iloista viikonloppua jengi!

maanantai 2. lokakuuta 2017

Tussia kulmakarvoihin?

Muistatteko vielä muutamien vuosien takaiset huulipunatussit? Muistelin niitä juuri lämmöllä päivänä muutamana. En siksi, että ne olisivat olleet toiminnoiltaan mitenkään ylivertaisia, vaan koska olivathan ne aivan tavattoman lystikkäitä. Minussa asuu ja jopa pitää jöötä Lapsi-Fanni, joka innostuu kaikesta tuollaisesta lystikkäästä. Tusseja en ole noiden huulipunien vaivihkaisen katoamisen jälkeen kaupoista bongaillut. Vaan visiitti Essence-hyllyllä toi eteeni meikkitussin! Nimittäin kulmakarvoille tarkoitetun Brow Markerin. En suoranaisesti usko tussiformaattiin kulmien meikkaamisessa, mutta tieteen nimissä olen valmis kokeilemaan uutta. Nappasin siis kahdesta sävystä vaaleamman, eli 10 Blondie.


Essencen Brow Marker on laadultaan semi-permanent (samma på finska?), eli sen pitäisi kestää kulmissa parisen päivää. Se tarraa kiinni ihoon, kuten muutamat muutkin markkinoille putkahtaneet kulmavärit. Tussista irtoaa väriä aika krouvisti, eli tällä saa aikaan vahvaa ja näyttävää jälkeä. Instakulmien ystäville tämä tuote on varmasti omiaan. Itse olen kahden vaiheilla. Oltuaan kulmissa pari tuntia on lopputulos ihan miellyttävä, mutta tuotteella saa kyllä aikaan melkoiset palkit vähän liiankin helposti. Lisäksi sävy on kyllä kaikkea muuta kuin blondeille sopiva. Alkuun se on todella punainen, mutta onneksi selvisin säikähdyksellä ja punaisuus katosi. Seuraavana päivänä kulmissa tosiaan on  jäljellä vielä vähän sävyä.

Karu kuva, mutta kuten näkyy, lopputulos on aika tuhti.


Mitä mieltä olen Brow Markerista? Tykkään ja en tykkää. Sillä saa aikaan siistiä, kestävää ja näyttävää jälkeä. Toisaalta lopputulos voi olla melkoisen luonnoton. Olen näyttävien JA luonnollisten kulmien ystävä, tällä tussilla saa paketista vain toisen. Mutta ehdottomasti jatkan tämän käyttöä ja koetan opetella kevyempää otetta. Onneksi kokeilu ei vienyt minua konkurssiin, sillä Brow Marker maksoi alle neljä euroa.

Innostutko sinä hassuista meikkituotteista? Joko olet kokeillut tätä tai jotain vastaavaa tuotetta? 

torstai 28. syyskuuta 2017

Creep

Syksy tuo mukanaan halun meikata vähän vahvemmin. Supervahva silmämeikki ei ole nykyisin mukavuusalueellani, mutta päätin eräänä iltana rohkaistua, ja vetelinkin kunnolla överiksi. Cateye ja sumusilmä samassa paketissa toimi yllättävän hyvin, ja tuntuikin ihan mukavalta. Nykyisin hyvien primerien aikana (Avonin Eyeshadow primer, sävyssä Light Beige!) en edes pelkää, että meikki leviäisi pahoin. Tosin tässä lookissa se ei edes haittaisi. Rock'n'roll tms.







Eipä tämän postauksen tarkoitus ollut sen kummempi kuin jakaa mielestäni ihan onnistunut meikki. Ja viime kuukausien teemabiisi, Radioheadin Creep. "I'm a creep, I'm a weirdo."



Mitäs sinulle tänään kuuluu?

Ps. Muistuttelen vielä arvonnasta. Terkuin Yhden asian nainen.

Pps. Hetken mielijohde vei vaihtamaan bannerin. Halusin jotain raivokkaan simppeliä, sillä blogi hakee just nyt muotoaan. Siitä ehkä joskus lisää.

maanantai 25. syyskuuta 2017

Dr. Paw Paw

Tein Dublinin reissulla todella vähän ostoksia, mutta Penney'siltä (paikallinen Primark. En suosittele, oli todella ahdistava kokemus. Paitsi kosmetiikkaosasto, se oli ihan kiva, mutta kosmetiikkaosastot ovat aina kivoja.) tarttui mukaan Dr. Paw Paw -merkkinen sävyttävä huulivoide. En ollut aiemmin kuullutkaan moisesta merkistä, mutta pakkaus näytti kivalta ja hintakin oli alhainen, joten miksipä ei. Sävyttäville huulivoiteille on sitä paitsi aina kysyntää.


Voide on paksuhkoa, mutta levittyy huulille liukkaasti. Se antaa kauniin punaista sävyä oikein hyvin, ja kerrostamalla saa aikaan suhteellisen intensiivistäkin jälkeä. Voide kosteuttaa ja tuntuu miellyttävältä. Vaikka koostumus on liukas, ei se karkaile juonteisiin. Dr. Paw Paw'in tuotteet perustuvat papaijaan, aloe veraan ja oliiviöljyyn. Ne ovat ainesosiltaan erittäin simppeleitä. Tuotteessa ei ole tuoksua, mikä on omasta mielestäni vähän mälsää. Käsittääkseni voide on vegaaninen ja cruelty free. Voide on vaseliinipohjainen, mutta itse en haekaan siltä muuta kuin mukavaa tunnetta ja sävyä. Sitä suositellaan käytettäväksi myös poskipunanana. Toimii moitteettomasti siinäkin tehtävässä, itse en vaan voidemaisista poskipunista niin perusta. Kuten kuvasta huomaa, voiteella saa aikaan todella nätin ja luonnollisen lopputuloksen.


Iso peukku siis Dr. Paw Paw'lle. Tämä voide tulee kulkemaan mukana syksyn riennoissa.

Ps. Muistahan I Love Me -messulippuarvonta!

torstai 21. syyskuuta 2017

I Love Me -arvonta

I Love Me -messut, eli jokaisen kauneusharrastajan must go -kohde, lähestyvät. Messut järjestetään Helsingin Messukeskuksessa 20.-22.10. Sain tilaisuuden arpoa kaksi lippua myös teidän lukijoiden kesken. Olisi hauskaa törmätä messuilla, eikös?



Arvon kaksi lippua, eli tässä arvonnassa on kaksi voittajaa. Yksi lippu oikeuttaa yhteen kertakäyntiin messuilla ja sillä pääsee kaikkiin samanaikaisin tapahtumiin. Ne kannattaa tsekata I Love Me:n sivuilta: KLIK.  Messuilla on vaikka ja mitä: erilaisia näytteilleasettajia ja jopa luentoja (esimerkiksi Vaakakapinasta tutun Jenny Lehtisen ja Saara Sarvaksen keskustelutilaisuus on melkeinpä must go.)

Säännöt ovat seuraavat:

1) Arvonta on tarkoitettu blogini lukijoille, joko Bloggerin lukijaraadin tai Bloglovin'in kautta. Kerro, mitä kautta seuraat minua. Uudet lukijat ovat enemmän kuin tervetulleita!

2) Saat lisäarvan seuraamalla minua Instagramissa. Kerro tämä kommentissasi.

3) Kerro minulle: mikä on syksysi kohokohta?

4) Jätä kommenttiin toimiva sähköpostiosoitteesi, niin saan sinut kiinni voiton osuessa kohdallesi. 

Toivottavasti tavataan messuilla!

sunnuntai 17. syyskuuta 2017

Lauantai-iltana

Yhtenä iltana paljon jos viiniä joooooois...! Lauantai-ilta kotona, mikä ihana syy ottaa aikaa itselle. Käydä suihkussa, kuoria kroppa, puunata ja rasvata. Kuoria iho, hengailla naamio naamalla ja lakata kynnet. Lopulta voi pujahtaa puhtaisiin lakanoihin. Pimenevät illat kutsuvat sytyttelemään kynttilöitä ja vaan olemaan ihan hiljaa hämärässä. (Valitettavasti minulla ei ollut sitä viiniä, joten jouduin tyytymään teehen. Hyvää sekin oli.)


Lainasin pikkuveikan hopeashampoota ja -hoitoainetta. (Joo, veikka osti hopeahampoota ja -hoitoainetta...) Nämä Biozellin versiot ovat hyviä työhevosia. Ei mitään mullistavaa, mutta toimivaa. Organic Shopin Mango-kuorinta on ihana! Se tuoksuu niin makoisalta, että mieleni tekisi lipaista sitä suuhunkin. Se jättää ihon pehmeäksi ja sileäksi. 


Luotettu Supermoodin Youth Glo -entsyymikuorinta ei petä. Ihosta tuli taas sileä ja tasaisemman värinen.


Happokuorinnan jälkeen iho kaipaa rauhoitusta ja viilennystä. It's Skin:in Tea Tree -kangasnaamio tuntui kasvoilla mukavalta. En vielä osaa sanoa, onko näissä naamioissa juurikaan eroja. Mutta iho jäi napakan, kosteutetun ja raikkaan tuntuiseksi. 


Kynsien lakkaamiseen ei ole tahtonut viime aikoina löytyä hyvää rakoa. Nyt päätin ottaa härkää sarvista ja kanaa koivesta. Color Clubin Stuck on you -aluslakka ja Poshén päällyslakka ovat hyviä tuotteita meille, joilla lakka ei pysy millään. Lumenen parin vuoden takainen syyskokoelman kynsilakka taisi tulla tiensä päähän. Sääli, sillä punaruskea sävy on todella ihana. 




Luottotrio Burt's Beesiltä: kookoksinen jalkavoide, lehmäkäsirasva sekä kynsinauhavoide. Näiden käytön jätän aina viimeiseksi, sillä voiteiden koostumus on todella tuhti. En halua jättää rasvajälkiä lattiaan.


Krysanteemit ovat hieman lakastuneita, mutta jotenkin pidän kuolleista kukista. Olen rakastunut Lidlin Apple & Cinnamon -tuoksutuikkuihin. Halpoja ja herkullisen tuoksuisia!


Ei muuta kuin hyvää yötä. Ei ole rauhallisten koti-iltojen voittanutta. 

Chillailumusiikkina toimi muun muassa Nina Simonen "Lilac wine." 



Mitä sinun viikonloppuusi on kuulunut?


sunnuntai 10. syyskuuta 2017

Nuoruustango

Throwback sunday! Löysin jokin aika sitten ylioppilaspotrettini vuodelta 2008. Lakkiaispäivä oli iso juttu. Jännitin todella paljon, mutta olin innoissani. Juhlaa varten minulle teetettiin mekko silkistä, jonka tätini toi Intiasta. Kävin kampaajalla. Mietin meikkiä. Suunnittelin koulun juhlassa pitämääni ylioppilaan puhetta. Treenasin Myytin ja bändin kanssa laulua. (Spice Girslin Stop sekä Nirvanan Heart shaped box, tietty.) Päivä oli ihana. Jännittävä, mutta ihana. 
Muistan, kun kuvat otettiin ja nähdessäni lopputuloksen olin niin kauhuissani, etten halunnut edes lähettää kiitoskorttia ihmisille. Kun olen niin kamala. Hyi mikä läski ällötys. Häpesin ulkomuotoani, ilmeitäni ja ihan kaikkea mitä 18-vuotias nyt saattaa keksiä hävetä. Äiti ja isä saivat minut lopulta ylipuhuttua, ja kuva lähti postissa minua juhlistaneille. 


Nyt kun katson kuvia, minut valtaa suru. Hukkasin niin paljon aikaa ja energiaa vatvoen rumuuttani. Rumuutta, joka oli tyystin kuvitteellista. Muistan jo varhaisessa murrosiässä itkeneeni usein lohduttomasti, koska olin niin ruma, läski ja ällöttävä. Elämääni on melkein 20 vuotta leimannut, toki vaihtelevissa määrin, suorastaan lamauttava itseinho. Ajoittain se lävistää kaiken tekemiseni ja olemiseni. Nyt aikuisena osaan satunnaisesti katsoa asiaa etäältä ja pystyn näkemään ajatuksieni tuhoisuuden ja valheellisuuden. Mutta nuorena en siihen kyennyt. Ihan sama vaikka itse Jumala olisi tullut alas taivaasta sanomaan minun olevan hyvä ja kaunis, en olisi siihen uskonut. En uskonut vanhempiani, isovanhempiani, ystäviäni, en ketään. Minä olen ruma ja läski, en ansaitse rakkautta, kehuja tai oikeastaan edes olla olemassa ja sillä sipuli.


Nyt kun katson kuvia näen vielä vähän lapsenkasvoisen ja aika suloisen luonnonlapsen. Minä olin juuri riittävästi, hyvä, kaunis ja oikeanlainen. En ollut läski tai oksettava. En ollut alkuunkaan ruma, vaan ihan hauskan näköinen. Sen sijaan kovin vakava näytin olevan, mutta se menköön nuoruuden "kuvissa ei saa hymyillä" -haihatuksen piikkiin. (En itseasiassa tiedä, mitä kuvaaja on tehnyt saadessaan minut hymyilemään alla olevassa kuvassa. Se onkin melkeinpä ainoa freimi jossa hymyilen. Ja siksi lempparini. Lisäksi korva pilkahtaa somasti pikku haltian tukan alta.) Minä olin kaiken rakkauden ja onnen arvoinen, äärettömän arvokas ja enemmän kuin kelvollinen. By the way, olen aina inhonnut ajatusta kelpaamisesta, sillä kuka nyt haluaisi kelvata? Kokis kelpaa kun ei ole Pepsiä, tai päin vastoin, mutta ihminen on niin paljon muuta kuin jokin mihin pitää tyytyä paremman puutteessa. Mielestäni ihmiset ympärilläni ovat niin paljon enemmän kuin vain kelvollisia. Siksi en halua sanoa kenellekään heidän kelpaavan. 


Katson nuorta itseäni äärettömän hellästi. Olisi niin paljon sanottavaa hänelle. Sinulle tapahtuu niin paljon hyviä asioita. Olet vahvempi kuin ikinä uskotkaan. Sinulla on annettavaa. Elämässäsi on paljon kaunista ja hyvää. Nauti nyt hyvä ihminen siitä että maailma on auki. Kaikki muuttuu hyväksi ja oikeastaan sitäkin paremmaksi. Olet niin hyvä noin. Sinä olet kaunis. Pese naama iltaisin. Ja varmasti nuorempi minä pyörittelisi, itselleen tyypilliseen tapaan, vanhalle minälle näyttävästi silmiään ja nauraisi räkäisesti päälle. Koska sellainen nuori minä olin. Aika pitelemätön, rohkea ja tinkimättömästi oma itsensä. Sanavalmis, fiksu, lahjakas ja kreisi. En kadu moniakaan asioita, mutta kadun sitä, miten kohtelin itseäni. Kadun sitä, että annoin itsevihalle niin suuren roolin elämässäni. Kadun sitä, että hukkasin niin paljon arvokasta aikaa itseni inhoamiseen ja vähättelemiseen. Kadun sitä, että suljin itseni, sillä ne lukot ovat yhäkin niin tiukasti kiinni, että niiden avaamiseen tarvitaan jo järeämpiä aseita. Suljin itseni vain koska uskoin vakaasti olevani vastenmielinen kaikkien silmissä. Luulin, että muutama negatiivinen kokemus ja jonkun törpön satunnainen sanominen määrittäisi minut lopullisesti ja täysin. Ruma olet ja rumana pysyt. Ei läskiä kukaan rakasta. Koin niin valtavaa huonommuutta muiden seurassa, että olin kateellinen ja välillä katkerakin. Kadun, etteivät mummu ja ukki koskaan saaneet kehystää potrettiani. He toivoivat sitä loppuun saakka. Kaikki hukkaan heitetty aika ja energia. Sitä kadun. 


Tämä on ensimmäinen blogipostaus, jota tehdessäni itkin. Tämä aihe menee syvälle tunteisiin. En oikeastaan edes tiedä, miksi lähdin kirjoittamaan tätä. Alunperin ajattelin vaan jakaa kuvat ja naureskella nuoruudelle ja idealismille. Tuntuu hölmöltä availla julkisesti näin henkilökohtaisia asioita. Kipeimpiä kohtia. Mutta näin pääsi käymään, asiaa vaan alkoi ryöpytä. Yksi syy on varmasti totaalinen leipääntymiseni pääkoppani liikkeisiin. En jaksa enää inhota itseäni. En jaksa enää pelätä ja hävetä. En jaksa enää itkeä ahdistuneena ulkomuotoani. Se on niin uuvuttavaa. Tämä kesä oli viimeinen niitti, olen päättänyt, että nyt riittää. Minä tapan tämän paskiaisen. Aion leikkiä oman elämäni Kill Billiä. Jos yksi keino on puhua asiasta, olkoon sitten niin. Uskon jopa raa'an rehellisyyden olevan hyödyksi ensinnäkin itselleni, mutta toivottavasti myös jollekin muulle. Tiedän, etten ole ainoa, joka kamppailee näiden asioiden kanssa. Meitä on liian paljon. Minun lähipiirissäni on niin monta naista, jotka eivät pääse täyteen potentiaaliinsa vammauttavan itsevihan takia. Ja kun katsoo ulkopuolisen silmin näkee vain äärettömän kauniita ja kaikin puolin mahtavia naisia. Kadehdittavan upeita ja merkittäviä. 

Tämä riittää tällä kertaa. Pelkään, että blogista on tulossa henkilökohtainen itkualustani, jossa sosiaalipornoilen. Seuraavaksi siis jotain keveämpää. Mutta jätän foorumin auki ajatuksille ja kokemuksille. Olen kiitollinen jokaisesta. 

tiistai 5. syyskuuta 2017

Kun galaksi räjähtää

Mielestäni on ihanaa, kun tämän hetkinen huulipunatrendi on todella out there. Ilahdun joka kerta kun bongaan katukuvassa rohkeita sävyjä. Huulipuna on ehdottomasti helpoin ja hauskin tapa antaa tyyliin potkua ja kokeilla rohkeasti jotain uutta. Etenkin kun monet edulliset merkit myyvät mitä hauskimpia sävyjä - hauska värikokeilu ei vie tiliä miinukselle.


Itse olen lopulta vähän nössö. Rohkeimmat kokeilut viime aikoina ovat olleet pinkit huulipunat. (Okei, en ole juuri koskaan käyttänyt pinkkiä punaa, joten kai se on tavallaan rohkeaa!) Kun bongasin Essence-hyllystä Metal Shock Lip Paintin sävyssä 01 Belladonna, oli minun pakko napata se mukaani. (Kassan kautta, älkää huoliko!) Metallisena hohtava tummansininen huulipuna oli niin hauska ja edullinen, että totesin voivani tähän hintaan olla rohkea.


Nestemäinen puna on huulilla todella kevyt. Se ei kuivu huulille täysin mataksi, vaan tuntuu voidemaiselta ja liukkaalta. Se ei siis kestä syömistä tai esimerkiksi mikrofoniin hankaamista. Puna ei kuitenkaan karkaile juonteisiin, eli se ei ole liian liukas. Tuntu on miellyttävä, mutta sanottava on, että kun on tottunut mattapuniin, tuntuvat kaikki vähänkin voidemaisemmat punat hasardeilta. Tämä on vain tottumiskysymys ja lievää vainoharhaisuutta. Metallinhohtoinen puna kerrostuu hyvin. Kahdella ohuella kerroksella saa aikaan tasaisen lopputuloksen. Hohtava puna näyttää todella hauskalta, eikä hohdon aikaan saama harha pulleammista huulista haittaa lainkaan. Metallinhohto näyttääkin aika freesiltä mattapunien jälkeen. En ole todellakaan matasta luopumassa, se olisi hulluutta, mutta rinnalle on kiva saada vaihtoehtoja.


Sarjaan kuuluu muitakin sävyjä, mutta kaupassa muistelisin nähneeni vain yhden, se saattoi olla pinkki. Haalisin mielelläni nämä kaikki, sillä miksipäs ei. Hintaa punalla oli alle viisi euroa, mikä on juuri sopivasti tällaisesta hassuttelupunasta. Punan laatu on kuitenkin kaikkea muuta kuin hassu, eli halvalla saa todella pätevää tavaraa. Go Essence, jälleen kerran!

Ps. Muistathan vielä kysymyspostauksen! Kerrankin saa kysyä melkeen mitä vaan. 

keskiviikko 30. elokuuta 2017

Kadonneet tuoksut

Jonna haastoi minut muistelemaan kauan kadoksissa olleita tuoksuja. Ajattelin ensin, ettei minulle ole käynyt niin huonoa munkkia, että lemppareita olisi kadonnut markkinoilta, mutta yllättäen muistin kaiveleminen tuotti tulosta. Ja heti perään murhetta. Voi kun näitä saisi vielä nuuhkia!

Impulse - Spice girls

Kuva: Pinterest

Jos ollaan kirjaimellisia, tämä oli kyllä deodorantti. Mutta ihan sama. Olin niin onnellinen, kun vanhemmat ostivat tämän minulle. Olin ehkä kahdeksan. Rakastin tätä tuoksua, ja suihkin sitä melkoisella vimmalla kainaloihini. Tähän liittyy kyllä negatiivinenkin muisto: muutamat tytöt jaksoivat aina pilkata minua mistä tahansa syystä, ja tämä oli yksi. Muistan, kuinka mieleni oli musta, sillä olin alkuun ollut niin onnellinen omasta dödöstä. Mutta oli miten oli, tätä ostaisin heti jos saisin käsiini. Tai jotain tältä tuoksuvaa.

Itseasiassa, tämä taisi olla aika kypsä tuoksu. Hauskaa, miten 20 vuotta sitten esiteineille ei tehty pelkästään hedelmäisiä sokerilitkuja. Nenä spaissarituoksun takana oli Ann Gotlieb.

Yves Rocher - Ming Shui

Kuva: Minicollectibles.com

Sain pienen töpöttelypullon Ming Shuita sekä sarjan vartalovoiteen ehkä joltain tutulta? En enää muista tarkalleen. Olin aika nuori, alle kymmenenvuotias. Mieleeni on jäänyt ihanan raikas ja pehmeä tuoksu. Ming Shu oli 90-luvulla ah-niin-trendikäs vesituoksu, ja pullo oli mahtavan orientti. En usko, että se sopisi minulle nyt, mutta olisi hauska nuuhkaista.

Kenzo - Summer

Kuva: parfumo.net

Ah, tämä tuoksu oli upea. Ostin sen vähän alle parikymppisenä. Tykkäsin nuorempana Kenzon tuoksuista, ja tämä oli ehdoton suosikkini. Pehmeä, puuterinen, täyteläinen, maitoinen, lämmin. Muistan, että monet kehuivat tuoksua. Se oli ihanan aurinkoinen ja nuorekas, olematta teini. Täydellinen tuoksu tuon ikäiselle. Pullokin oli upea. Summer by Kenzon kanssa kävi hassusti: joko tuoksu vaan meni pilalle ennätysajassa, tai sitten ihoni kemiat muuttuivat, sillä se ei enää jossain vaiheessa tuoksunut kovin hyvältä ihollani.

The Body Shop - Oceanus

Kuva: fragrantica.com

Toinen vesituoksu! Ostin sen muistaakseni siirtyessäni yläasteelle. Olin säästänyt rahaa, ja muistelisin, että Oceanus olikin ensimmäinen itse ostamani tuoksu. Se oli ihana! Raumalla oli tuohon aikaan lyhyen hetken TBS:n myymälä, jossa hengailinkin usein. Muistan tuon ajan tuoksut kuin eilisen! Silloin TBS oli jotain maagista ja ihanaa. (Itseasiassa, nyt se on sitä jälleen, sillä L'Oreal myi TBS:n toiselle firmalle. Minä huudan JES, lompakkoni ei.) Tämänkin tuoksun ostaisin silmää räpäyttämättä uudestaan, sillä muistan sen olleen todella ihana. Kukkainen, raikas, nuorekas. Jotenkin muisto tästä tuoksusta saa minut haikeaksi. Toinen The Body Shopin tuote, jota olen jäänyt kaipaamaan on se kirsikkainen huulirasva. Sain ison purnukan Black Cherry(?) -huulirasvaa kummitädiltäni, ja se onkin alkusysäys kirsikkarakkaudelleni. Myös mansikkasarja on minulle todella nostalginen, sitä saa onneksi vieläkin.

Yves Rocher - Chevrefeuille

Kuva: parfumo.de

Paras kuusamatuoksu! Rakastan kuusamaa, ja tämän veroista puhdasta tuoksua ei ole tullut vastaan.

Yves Rocher - Folies de Saisons -sarja


En muista kuollaksenikaan, minkä näistä mummuni lahjoitti minulle vuosituhannen vaihteessa, mutta muistan sen olleen ihana. Ylipäätään, kuten huomata saattaa, Yvesillä on paljon historian hämäriin jääneitä tuoksuja, joita olen jäänyt kaipaamaan. Ja ah, miten ysärit pullot!

Chupa Chups - I Love Me Night Fever

Kuva: Fragrantica.com

En usko, että käyttäisin enää tikkarimerkin tuoksua edes villeimpinä hulluuden hetkinä, mutta olisi hauska päästä nuuhkimaan tätä tuoksua. Pinkki tuoksu oli ehtaa teini-ikää, mutta muistoissani melko mausteinen ja raskas. Jos oikein muistan, oli siinä vaniljaa ja myskiä. Todennäköisesti kirkuvan synteettinen, mutta ah-niin-nostalginen tuoksu. Taisin ostaa oman pulloni alennuksesta Porin Prismasta. Hmm, siitä onkin aikaa, kun olen viimeksi katsellut Prisman tuoksuhyllyä. Pullossa on muuten mainiosti samaa henkeä kuin Guccin Rush-tuoksupullossa. Ihan saletisti sattumaa.

Varmasti matkan varrelle on mahtunut muitakin tuoksuja, mutta en vaan kuollaksenikaan muista muita. Yksi tuoksu, jota kaipaan on Nina Riccin L'Air du Temps. Sitä myydään vielä, mutta se on reformuloitu niin tyystin, ettei se vaan enää tuoksu samalta. Harmi! Myös Stella McCartneyn Stella on menty reformuloimaan. Minulla on melkein täysi pullo alkuperäistä tuoksua, joten en tiedä, onko reformulointi pilannut tuoksun. Aika monen mielestä vissiin on. MUR! Lopettakaa se tuoksujen muuttelu.

Mitä tuoksuja sinä olet jäänyt kaipaamaan? Kerro kommenteissa!

Ps. Muistahan alla oleva kysymyspostaus!


maanantai 28. elokuuta 2017

Kysy mitä vaan - vastaan mitä vaan

Arvontaan saamieni kysymysten innostamana päätin polkaista käyntiin kampanjan. En nyt tiedä olenko ihmisenä saatikka bloggaajana niin mielenkiintoinen, että kukaan haluaa tietää enempää kuin on pakko, mutta kokeillaan ainakin. Eli: kysy minulta mitä vaan. Onko jotain, mitä haluat kuumeisesti tietää? Nyt voit saada sen selville. Ehkä. Mitä lintuja ovat Corvidae-heimon linnut? Miksi taivas on sininen? Onko Fireballcola oikeasti hyvä ajatus? (Vastaan viimeiseen heti: on. Se on todella hyvä ajatus.)


Sanottakoon, että mihinkään intiimialueen kysymyksiin en vastaa, ne jääkööt ihan lukijain mielikuvitusten varaan. Minä ja minun makuuhuoneeni välillä tapahtuvat asiat pysykööt siis mysteereinä. Mutta muuten olen aika avoin kirja. Sellainen jossa on paljon kuvia ja vähän tekstiä.

Pankaas kysyen! Olisi ekstrahauskaa! 

perjantai 18. elokuuta 2017

Ruusu kasvaa mun sydämessäni

(Vuoden tyhmimmät otsikot -kilpailija!)

Ruusu ja myski. Siinä kaksi tuoksunuottia, joista pidän melko poikkeuksetta. Ruusu on viaton ja romanttinen nuotti, kun taas myski kaikkea muuta. En ole aiemmin törmännyt tuoksuun, jossa ruusu ja myski yhdistyisivät, vaan kerta se on ensimmäinenkin! Voitin Nonnulan arvonnasta Narciso Rodriguezin Fleur Musc -tuoksun (minulla on ollut kummalisen hyvä tuuri arvontojen suhteen. En oikein ymmärrä, miten se on mahdollista. Mutta joskus käy kivasti!), joka on tämän kevään uutuus. Olen aina silloin tällöin nuuhkutellut Narcison tuoksuja, ja olen niistä pitänyt. Ne ovat todella myskisiä, makeita ja naisellisia tuoksuja.


Fleur Musc ei eroa sisaristaan. Se ei ole mikään läpinäkyvä kukkaislapsen tuoksu. Se ei pyytele anteeksi olemassaoloaan vaan tulee ja ottaa paikkansa. Ja samalla se on pehmeä ja lämminhenkinen. Fleur Musc on naisellinen tuoksu isolla ännällä. Se pursuaa naisellista energiaa ja viehätysvoimaa. Kun käytän sitä, minun tekee mieli kävellä keinuvammin ja leikkiä Marilyniä. (Sellaista mielitekoa minulle harvemmin tulee, kuten ehkä joku tietääkin.) Tykkään yhdistää tämän supernaisellisen tuoksun rentoihin farkkuihin ja sotkuiseen nutturaan. Tasapaino, nääs.


Alkutuoksu: punapippuri
Sydäntuoksu: pioni, myski, ruusu
Pohjatuoksu: patsuli, meripihka, orvokki


Tuoksu aukeaa ihollani hieman kitkeränä, mutta kitkeryys väistyy pian muuttuen makeaksi ja hieman puuteriseksi. Haistan tuoksussa myskin ja ruusun lisäksi patsulin ja pionin. Pioni on nuotti josta en niin perusta, se on usein ihollani kitkerä. Mutta se onneksi laimenee nopeasti. Fleur Muscin kesto on keskiverto, mutta se ei katoa iholta kokonaan vaan jää siihen kiinni pehmeänä. En osaa sijoittaa sitä johonkin tiettyyn vuodenaikaan, mutta koska sain sen keväällä ja käytin sitä paljon, liitän sen mielessäni kevääseen. Mutta lämmin ja makea tuoksu sopii myös mainiosti lämmittämään pimeneviä iltoja.


Oletko jo nuuhkutellut Fleur Muscia? Mitkä ovat sinun lempparituoksunuottisi?

PS. Muistahan arvonta! Klikkaa tästä: KLIK!

tiistai 15. elokuuta 2017

Karvat nostattava arvonta

Huhhei! Koska kesä on loppumassa (kyllä, buahaha Tero Vaara, ime pölyä!) ajattelin piristää pienellä arvonnalla teitä, joita asia harmittaa.


Tiedän, että arvottava tuote tulee sikses väärään saumaan, sillä eihän jengi enää poista karvojaan kun on lupa käyttää pitkiä housuja ja kalsareita. Vaan teille luonnonoikuille, jotka ihan oikeasti näette vaivaa ympäri vuoden, on tässä oivallinen vehjes. Nimittäin Babylissin Miniliss-epilaattori. Sain tämän goodie bagista, mutta koska omistan epilaattorin jo vanhastaan, päätin laittaa tämän eteenpäin parempaan kotiin.


Kyseisessä mallissa on kaksi päätä, kaksi nopeutta sekä erillinen pää herkille alueille. Ajelupään saa irti ja sen voi pestä vedellä (iso plussa, uskokaa!). Laite on mukavan kompakti, ja kuulemma ihan tehokaskin.


Jos siis haluat päästä kokeilemaan epilointia tai kaipaat uutta laitetta, osallistu arvontaan!

Säännöt:

1) Kysy minulta jokin kysymys! Ihan mitä vaan!

2) Osallistuaksesi arvontaan sinun tulee olla blogini lukija joko Bloggerin tai Bloglovin'in kautta. Kerro kumpaa kautta seuraat minua.

3) Saat lisäarvan, jos seuraat minua Instagramissa. (Instagram: fannilaurella) Kerro minulle, millä nimimerkillä seuraat.

4) Jätä kommenttiin sähköpostiosoitteesi! Postitan voiton ainoastaan Suomeen.

Aikaa osallistua arvontaan on perjantaihin 25.8 saakka. Ei muuta kuin tsemppiä!

Ps. Foorumi on aina auki karvakeskustelulle! Aiheesta mahdollisesti lisää tulevaisuudessa, jos ihan hulluksi menee! 

tiistai 8. elokuuta 2017

Viime aikojen kirppistelyä

Kirpputoriharrastus on tuottanut viimekuukausina tulosta! Tuntuu, että valikoima tekee aaltoliikettä: joskus löydän paljon ja ihanaa, joskus en niin mitään. Mutta sehän se viehätys kirppistelyssä on: koskaan ei voi tietää, mitä herkkuja tulee vastaan. Tässä muutamia kivoja löytöjä. Mainittavaa on, että löysin viime viikolla vaatteita- niitä en ole löytänyt aikoihin.


Huippupäheä puuvillainen takkimekko, ajoitan 70-luvulle. En ole hetkeen ihan näin värikkäitä vaatteita käyttänyt, mutta paritan tämän mielessäni mustiin trikoisiin ja tennareihin, joten ehkä se niillä neutralisoituu. ("Ihme karjakkomekko!" rääkäisi isäni.) Rauman Vaikiki-kirppis.


Jokapoikapaitoja ei koskaan voi olla liikaa. Haalin niitä aina, kun tulee vastaan sopivaan hintaan. Tämä harmaa yksilö irtosi kolmella eurolla. Muutamaa loosia aiemmin myynnissä oli suht samankuntoinen musta paita, hintaa oli lätkäisty 50 euroa. Mutta nämähän maksavat uutenakin about saman verran... Haloo! Kirpputori Eveliina, Rauma.


Tämä takki jakaa mielipiteitä kotona, mutta ihan sama, koska se on upea. Sopivan ällöttävä ja kuitenkin älyttömän tyylikäs. Väittäisin, että ehtaa kasaria. Aion poistaa olkatoppaukset, sillä ladonovi ei enää levennystä kaipaa. Eveliina, Rauma



Milla Magiamaiset kengät ovat luultavasti tekonahkaa, mutta eipä tuo haittaa. Mustille korkkareille on aina käyttöä, ja malli on hauska. Eveliina.


Turun torilta löytyi kauan kaipaamani munakenno mintunvihreänä. Tämä on ns. munasalkku (tirsk), mutta kansi oli irronnut. Ei se mitään, sillä hauska tämä on näinkin. Sopii mintunvihreään leipäkoriini!


Neuvostovalmisteiset suola-ja pippurisirottimet. En voinut jättää näitä hyllyyn. Niin somat. Torin Kymppi, Rauma.


Olen sentimentaalinen hölmö. Kun löysin tämän milleniumpussukan Eveliinasta, oli minun pakko ostaa se. Mummulassa oli tämä samanlainen vessassa, mummu säilytti siinä harjoja ja kampoja. Ajattelin utilisoida tämän samaan tarkoitukseen. Ihan turhake, mutta kun nostalgia. 


Olen haaveillut tismalleen tällaisesta huivista iät ja ajat. Se osuikin eteeni Vallilan Stoorissa ihan mitättömään kolmen euron hintaan. Olisipa jo talvi. 


Nahkaiset Clark'sin sandaalit ovat olleet harmittavaisen vähällä käytöllä kuluneena kesänä, ja ihmekö tuo. Mutta ne ovat todella mukavat jalassa. Vallilan Stoori.


Marimekon espadrillokset ovat jo vanha löytö, mutta pakko niitäkin on vilauttaa. Muistan, kun tämä Kaarna-niminen kuosi tuli markkinoille, ja ihastelin sitä. Kun bongasin kengät pihakirppikseltä Vanhassa Raumassa, ajattelin, että varmaan näillä on hirveä hinta. Vielä mitä, käyttämättömät kengät irtosivat kympillä. 


En tiedä, olenko maininnut rakastavani Brittimonarkkeja? Tämä iso Diana & Charles -tarjotin oli hölmö heräteostos, mutta se tuottaa minulle iloa päivittäin. Se sopii keittiömme mummolatyyliin täydellisesti. Vallilan Stoori.


Aito Frendit-peli muovikääreissä oli sen luokan löytö, että taisin kiljahtaa kun sen huomasin. Uskomatonta, mutten ole vielä päässyt pelaamaan tätä. Olen bongaillut peliä pari kertaa aiemminkin, mutta se on jäänyt puuttuvien osien pelossa ostamatta. Tässä yksilössä on taatusti kaikki tallella. Tervetuloa pelaamaan!

Käytkö sinä kirpputoreilla? Oletko löytänyt jotain kivaa? Tykkäätkö lukea näitä ostospostauksia?


Niin, lempparikirppikseni? Raumalla Eveliina ja joskus SPR. Helsingissä Vallilan Stoori, Kaivarin Kanuuna sekä Hietsun kirppis. Kaipaan Valtteria vielä vuosien jälkeenkin, se oli ihan paras.