lauantai 9. joulukuuta 2017

#metoo

Kukaan somessa aikaansa viettävä ei taatusti ole välttynyt #metoo-kampanjalta. Se on herättänyt paljon tunteita ja keskustelua, puolesta ja vastaan. Itse olen ollut samaan aikaan onnellinen ja kauhuissani. Onnellinen siitä, että asiasta vihdoin puhutaan ja ihmiset tulevat esiin. Kauhuissani, sillä kun huomaa, että melkeinpä kaikki naiset ympärillä ovat laittaneet tämän statuspäivityksen, tajuaa millaisessa maailmassa elän. Hienointa tässä kampanjassa on ollut se, ettei kenenkään tarvitse sen enempää avata, mitä heille on tehty. Että oli kyseessä sitten raiskaus, härskit kommentit tai kouriminen, ovat ne kaikki kokemuksia seksuaalisesta häirinnästä tai väkivallasta. Eräässä blogissa kuitenkin sanottiin, että tässähän väheksytään vakavan seksuaalisen väkivallan uhreiksi joutuneita. Että lievät teot eivät ole niin pahoja. Ja että miespolot, eihän tässä kohta uskalla kukaan edes puhua ja pussata. Koko kirjoitus oli riemudioottimaisuudessaan sellainen, että olin ihan raivona monta päivää. Onneksi kommenttikenttä täyttyi hyvistä vasta-argumenteista. Siunatut sjw:t, oikeasti. Että joku jaksaa käydä taistelua. Raivoani ei lainkaan vähentänyt Teuvo Hakkaraisen kommentti; hän sanoi seksuaalisen ahdistelun olevan "hömppää." Excuse me fuckface? Tiesin, että se on tyhmä ja vastenmielinen, mutta että noin tyhmä ja vastenmielinen? (Kunnianloukkaussyytettä odotellessa...)

Itse en osallistunut kampanjaan. Koska ensin ajattelin, etten ole kokenut mitään. Että kaikki se "lievä" kuuluu naisen elämään. Että se olisi jotenkin vääjäämätöntä. Tajusin kuitenkin keskusteluja seuratessani, että ei hemmetti. Ei se ole mikään vääjäämättömyys tai luonnonlaki, että minun rajojani rikotaan. Ja että kappas, todellakin #metoo. Että minuahan on hävettänyt vuosia. Minähän olen oman itseni kanssa todella rikki, osittain näiden "lievien" kokemusten takia. Ja minä pelkään! Siksi tuo yllä mainitsemani blogikirjoitus satutti. Koska kuka voi sanoa toiselle, etteivät sinun kokemuksesi ole valideja? Eihän sinun kuulu kokea mielipahaa, kipua tai pelkoa. Minua ei ole raiskattu, mutta minua on kourittu, häiriköity ja objektifioitu. Kaikki sellainenkin tuntuu, ja saa tuntua, pahalta. Kaikki sellainen aiheuttaa pelkoa.

Kuva: 11thprincipleconsent.org

Olin seitsemänvuotias ekaluokkalainen, kun luokkakaverini alkoi kouria rintojani. Pienet rinnanalut, joista ei todellakaan olisi pitänyt riittää edes kiinniotettavaa, joutuivat pojan kohteeksi. Päivittäin. En enää muista, sanoiko hän jotain käydessään minuun käsiksi. Sen muistan, etten koskaan kertonut tästä kenellekään. Minua hävetti, vaikka en edes osannut nimetä, miksi. Oloni oli likainen ja iljettävä. En koskaan kertonut vanhemmilleni, enkä edes ystävilleni. Koskaan. Kerran muistan, että sain tarpeekseni. Poika oli juuri käynyt kiinni koko luokan edessä, ja huusin, että tapan hänet jos hän vielä koskee. Opettaja kuuli vain tämän, ja nuhteli minua. Että eihän noin voi sanoa. Mutta muistaakseni puristelu loppui. Mitäkö opin tästä? Että kukaan ei puolusta minua ja että rintani ovat kamalat ja niitä kuuluu hävetä. Häpesin niitä kun ne alkoivat kasvaa ja häpeän niitä vieläkin. Toki syitä on muitakin, mutta tämä on ensimmäinen negatiivinen kokemus omista rinnoistani. Olin seitsemän, ihan lapsi.

Ulkomaanmatkoilla olen usein kokenut olevani ihan eri tavalla "huomion keskipiste." Nuorempana olin jopa imarreltu, että vau minuthan huomataan. Mutta tosiasiassa ei ole ollenkaan hienoa, että 17-vuotiasta tyttöä tullaan iskemään joka kadunkulmassa. Italia ja Ranska olivat ihan horroria. Vaalea nuori nainen oli vissiin aivan vapaata riistaa kaikenlaisille ehdotteluille. "Bella bella, come home with me! Pretty lady, wow, I love you!" Usein jouduin valehtelemaan, että minulla on jo poikaystävä. Intiassa minua tuijotettiin ja kosketeltiin aivan avoimesti ja jatkuvasti. Yleensä kosketus rajoittui käsivarsiini tai hiuksiini, mutta oli yhtäkaikki ahdistavaa. Lisäksi minulle teroitettiin ennen matkaa monta kertaa, ettet sitten katso silmiin tai hymyile. Sen virheen kun teki, huomasi heti, miksi minua oli varoiteltu. Äijät parveilivat ympärilläni ja mittailivat minua kuin palkintolehmää. Ja sitä varmasti heille edustinkin. "You are strong! You make a good wife." Olisi tehnyt mieli sanoa, että olen muuten riittävän vahva vetämään jokaista teistä pataan niin kovaa, ettette koske enää kehenkään ikinä. Mutta se olisi kai ollut liioittelua ja tiukkapipoisuutta. Myös tapa, jolla miehet ottivat minusta kuvia pyytämättä oli ahdistava. Joten olin hiljaa ja yritin ottaa huumorilla. Japanissa kuusikymppinen mies yritti saada minua, 18-vuotiasta, mukaansa juomaan sakea poreammeeseen. Hän oli kuulemma hyvä rakastaja,  lisäksi hänellä oli korkea asema. Oli talvi, olimme jakamassa ystävieni kanssa sarjakuvia joulukylässä, ja olin pukeutunut paksuun villatakkiin ja pipoon. (Mainitsen siksi, että vaikka aina muuta väitetään, ei sillä naisen pukeutumisella ole karvan vertaa väliä. Ihan sama oli päällä sitten bikinit tai burka, aina joku äijä tunkee reviirille...) Lisäksi käppänä ylsi minua juuri ja juuri olkapäähän. En suostunut, mutta hän ei tahtonut jättää minua rauhaan. Jäädyin täysin. Hän intti ja intti. Lopulta ystäväni tuli paikalle, ja mies lähti.

Olen joutunut keksimään itselleni taustatarinan, jossa minulla on poikaystävä, joka joko nyrkkeilee tai pelaa jenkkifutista. Tämä poikaystävä on tosi mustasukkainen ja että hän onkin kohta tulossa tähän. Yleensä tarinassa käy jossain kohtaa ilmi, että kaveri on aika skrode. Valitettavasti tarina on usein ainoa tapa päästä eroon itsepintaisista seuralaisista. Testattu on. Jossain vaiheessa suhtauduin lähinnä huumorilla siihen, että usein afrikkalaistaustaiset miehet kokevat asiakseen tunkeutua seuraani hakemaan seksiseuraa hyvinkin läpinäkyvästi. Mutta nyt minua on alkanut ärsyttää. Haluan kulkea kadulla rauhassa, ilman että joku alkaa ehdotella. Haluan myös olla rauhassa ilman että minun täytyy turvautua tuohon tarinaani. Sehän on ihan absurdia, että joudun valehtelemaan. Että pelkkä "ei kiitos" ei vaan riitä. Ja että joudun pelkäämään. Viimeksi jouduin pelkäämään itsenäisyyspäivänä, aamubussissa.

Suostuin kerran tanssimaan erään miehen kanssa, kun hän oli inttänyt aikansa. (Olen tajunnut, ettei minun olisi tarvinnut suostua, mutten halunnut loukata. Kyseessä oli täysin vieras äijä - mitä väliä silläkin olisi muka ollut?) Mies oli minua joka suuntaan metrin isompi. Alkuun tanssimme valssia ihan normaalisti, mutta kun erehdyin sanomaan, etten oikein osaa näitä paritansseja, hän veti minut ihan kiinni itseensä ja pakotti reitensä jalkoväliini kuiskaten "minä opetan." Yritin vetäytyä kohteliaasti irti, mutten päässyt. Hän puristi minut kiinni itseensä ja yritti pitää katsekontaktia. Käänsin pääni pois ja odotin vain, että kappale loppuisi. Tunnen vieläkin sen reiden ja vatsan itseäni vasten. En sanonut tästä mitään ystävilleni, joiden kanssa olin lähtenyt ulos. Mainitsin vain, että olipa ahdistavaa. Minua nimittäin hävetti, olinhan itse suostunut tanssimaan.

Kuva: politicsandprogress.files.wordpress.com
Tästä minun on kaikkein vaikeinta edes mainita: seurakuntaskene on ihan oma villi läntensä. Kun olin nuori, seurakunnan vanhemmat miehet puhuivat nuorille tytöille heidän seksuaalisesta puhtaudestaan, ja kuinka tärkeää se on. Jälkikäteen olen tajunnut miten iljettävää se oli. Jo silloin minua hävetti ja olo oli kiusallinen. Ihmekös tuo. Aikuisten miesten ei tule puhua nuorille tytöille neitsyyden hienoudesta, vaikka heillä olisi kuinka hyvä hengellinen motiivi taustalla. Ylipäätään seurakunnassa oli ihan ok saarnata, että vastuu on naisella. Että ei saa pukeutua niin tai näin, kun miehet ovat visuaalisia olentoja. (Otettiin jopa esille se Raamatunpaikka, jossa puhutaan, että sille joka viettelee yhdenkin näistä pienistä tulisi laittaa se kuuluisa myllynkivi kaulaan. Tämä Matteuksen evankeliumin paikka tosin tuskin viittaa 14-vuotiaan tytön hameenhelman pituuteen, mutta mistäs minä tiedän.) Että maailma on paha paikka ja jos sinut raiskataan, se on sinun oma syysi, jos kerran pukeuduit viettelevästi. Ylipäätään, miksi kaikki seksistä puhuminen keskittyi aina naisen puhtauteen? Neitsyydellä suorastaan hekumoitiin. Eikö seksiin ja seksuaalisuuteen liittyisi niin paljon muutakin? Nyttemmin olen kokenut muun muassa erään miehen itsepintaisia lähentelyitä, joissa hän tulee väkisin halaamaan minua, eikä päästä irti. Hän myös haluaa "rukoilla puolestani" ja nappaakin minut väkisin syleilyynsä. Eikö hän muka huomaa, että jähmetyn täysin joka kerta? Lisäksi hän tuijottaa minua herkeämättä, aivan avoimesti. Kaikki tämä tapahtuu hengellisen veljeyden varjolla. Mutta koen siinä olevan sävyjä, jotka eivät mene tuon veljeyden piikkiin. En ole sanonut hänelle tästä suoraan, mutta ystäväni rohkaisemana seuraavalla kerralla aion. Ja jos asia jatkuu, aion viedä sen pastorilleni. Seurakunta on paikka, jossa pitää saada olla turvassa. Jossa voi kokea olevansa vapaa.

On ihan älytöntä, että häpeän sitä, että joku toinen on toiminut väärin. Miksi minun kuuluu hävetä? Jo riittää. En halua elää maailmassa, jossa minua loukataan ja joudun vielä kantamaan häpeää siitä. Häpeä niille kenelle se kuuluu! Minä en ala piilottaa itseäni peläten että joku mies saa muuten väärän viestin. On aika opetella lukemaan viestejä, miehet. On aika opetella tajuamaan, että ainoastaan kyllä on kyllä. Että minuun saa koskea ainoastaan kun annan luvan. Että minä olen muutakin kuin tissit ja vagina. Että minulla on muutakin annettavaa kuin ruumiini.

Moni on pohtinut, että voiko naista enää kehua ollenkaan? Voi ja tuleekin kehua, tietenkin. Kaikki tykkäävät kuulla kivoja asioita itsestään, ei tässä ole siitä kyse! Mutta onko sinun mielestäsi kehu sanoa naiselle, miten panisit häntä joka reikään? Ai ei? Sitä minäkin. Minua ei ollenkaan haittaa, kun miespuoliset ystäväni kehuvat minua kauniiksi, sehän tuntuu todella kivalta. Sen sijaan minusta ei tunnu kivalta, kun vieraat äijät tulevat kertomaan minulle, että he haluavat minua, tai että minulla on hyvä perse. Se ei tunnu kenestäkään kivalta. Jotkut ovat myös pelänneet, että eihän tässä saa enää koskea tai halata. Normaalissa kanssakäymisessä tapahtuva normaali kosketus ei haittaa ainakaan minua. Tietenkin minä ja ystäväni koskemme ja halaamme toisiamme. Mutta normaaliin kosketukseen ei kuulu perseen puristelu, käden hivuttaminen alaselälle (voi jos saisin euron aina kun näin käy! Olisin rikas...), väkisin halaaminen, niskani hiveleminen bussissa tai se että tulee selkään kiinni seisomaan kun minä istun. Nämä kaikki ovat monen mielestä lieviä ja mitättömiä juttuja. Minustakin olivat, kunnes tajusin, että hei, ne saavat oloni kurjaksi pitkäksi aikaa. Miksi minun siis pitäisi vain hyväksyä ne?

Kuva: jezebel.com

Tästä jutusta tuli pitkä kuin nälkävuosi. Ehkä myös hieman poukkoileva. Koin kuitenkin, että minunkin on pakko avata sanainen arkkuni. En halua enää olla hiljaa muiden tai itseni kokemasta ahdistelusta. Olen todella iloinen, että päitä on alkanut tippua ja niin monia tapauksia on noussut pinnalle (mm. Harvey Weinstein, Tomi Metsäketo, Näyttelijöidenliiton ja STT:n teettämä kysely jne..). Mielestäni kaikki nämä ihmisperseet pitää saada kiinni ja tuomita. Ai olenko jotenkin jyrkkä? Voi olla, mutten jaksa enää olla korrekti ja myötäillä. Ennen kaikkea, en jaksa enää hävetä. Olen niin kyllästynyt, etten enää halua olla vaiti. Maailman naiset ovat itkeneet riittävän pitkään. Nyt riittää. Ei enää.

Jos haluat ilahduttaa itseäsi lukemalla muiden tarinoita, klikkaa itsesi tänne: #memyös. Allekirjoita myös sivulla oleva vetoomus. Jos haluat jakaa oman kokemuksesi, voit tehdä sen alla. Ja jos sinua alkaa kyllästyttää aiheen rummutus, kannattaa sinun kysyä itseltäsi se kuuluisa "Miksi?" Miksi sinua kyllästyttää tärkeästä aiheesta puhuminen? Ja miksi niin moni kokee oikeudekseen haukkua paremman maailman puolesta toimivia femakoiksi, uhriutujiksi, tiukkapipoiksi tai kukkahattutädeiksi? Tästä saisin ihan oman jutun aikaan, joten antaa olla. Riittää tältä päivältä.

Kiitos jos jaksoit lukea. Ja kiitos, jos olet jakanut somessa #metoo. Kiitos rohkeudesta. Tehdään maailmasta parempi paikka elää. Paikka, jossa jokainen voi olla vapaa ja rauhassa. 

torstai 7. joulukuuta 2017

Ihana, kamala, lemppari, inhokki

Monissa blogeissa on kiertäntyt tällainen haaste, jossa saa ihanasti polarisoida asioita vastakkain. Lusikkani upposi tähänkin soppaan, koska tykkään tällaisista kovasti.

Kamalin ruoka Kuten olen aiemminkin maininnut, syön melkein kaikkea paitsi kinkkukiusausta. Myös suklaakiisseli -tai puuro ovat kammottavia alkulimoja.


Herkkuruoka No ainakin sushi, ramen, sienikeitto, monenlainen intialainen sekä graavilohi. Graavilohta voisin syödä kilon ihan pelkilteen. Jokin siinä koostumuksessa on äärettömän tyydyttävää.

Kahviherkku, jolle sanon ei No huh, minäkö kieltäytyisin paakkelsseista? NEVER. En yksinkertaisesti keksi mitään kahviherkkua, jolle sanoisin ei. Syön mitä vaan ainakin yhden palan. Jos maku ei ole maailman paras, en vaan santsaa. Ihan simppeliä!!! No okei, ne Gifflar-pullat eivät uppoa. Maistuvat teolliselta hiivalta.

Kahviherkku, jolle sanon kyllä Tuore, mehevä korvapuusti, tuoreet munkit (Vanhan Rauman Kaffebarin munkit ovat ebin!), perunaleivos, cookiet, piimäkakku, runebergin torttu, mokkapalat... Olen perinteisten leivonnaisten ystävä, ja tuntuu, että vuosi vuodelta makuni muuttuu mummomaisemmaksi.

Telkkariohjelma, jota en katso Tosi-tv, osastoa adjektiivi + ammattikunta. Kaikki mahdolliset huutokauppakeisarit, varastojen etsijät, pontikankeittäjät ja seksiä saarella -ohjelmat saavat vatsan sekaisin. Ei kiitos. Myös kaikki, missä on Jaakko Saariluoma, Janne Kataja, Jaajo, Hjallis tai Aku Hirviniemi on ehdoton nounou.

Telkkariohjelma, jota katson Tässähän kävi niin onnettomasti, että viime aikojen lempparit, eli Isä Brown ja hänen laumansa sekä Noin viikon uutiset päättyivät. Onneksi minulle jäi Pitääkö olla huolissaan (Miika Nousiainen<3). Myös Unbreakable Kimmy Schmidt on maininnan arvoinen. Minulla ei oikein ole mitään katsottavaa just nyt. Mutta brittiläinen epookkidraama uppoaa yleensä aina. Saa suositella! Joululomalla aion katsoa Game of Thronesin viimeisimmän kauden.


Inhokkisää Olen siitä erikoinen, etten oikein inhoa mitään säätä. Suhmura ei ole suosikkini, mutten sitäkään inhoa. Sellainen 40:n asteen seksihelle ei myöskään ole ihan lemppari.

Lempisää Kirpeä aurinkoinen syyskeli, tai sumu tai pakkanen ja lumisade. Myös ukonilma on ihana! Ja sade! Sääilmiöt ovat aina kivoja.

Kamalin musiikki Ankea suomimusa! Kaikenmaailman arttuwiskarit, lauritähkät, tauskit, dannyt jne. Vanha Suomi-iskelmä on sangen asiallista, mutta 80-90 -luvulla alkoi alamäki. Niin ja Yö. Hyi. Popeda, Mamba, Dingo. En myöskään välitä tusinapopista tai hevistä. Suhtaudun musiikkiin aika intohimoisesti (jos ei kukaan ole koskaan pannut merkille!) joten inhoan palavasti aika monenlaista.

Paras musiikki Mutta kuten inho, on rakkauskin palavaa. Parasta musiikkia on se, joka saa aikaan kylmät väreet, elämästä elokuvallista, sanoittaa tunteita, tukee tunteiden käsittelemistä ja yksinkertaisesti tuntuu hyvältä. Just nyt parasta on mm. Hozier, hyvä joulumusa, The Gloaming ja tietty omat biisit. Jos muuten haluat kuunnella mitä minä kuuntelen, klikkaa tiesi Spotify-tililleni. Siellä on paljon soittolistoja. (Suosittelen eritoten Hidas joulu- sekä 17 -listoja!) KLIK.

Kamalin aika vuorokaudesta Iltapäivät ovat tuskaa. Kolmesta viiteen tuntuu, että veri vähenee ja maailma kaatuu.


Ja se paras aika Aikainen aamu ja myöhäinen ilta. Näitä kahta on ehkä hiukan hankala yhdistää, joten nautin jommasta kummasta kohtuudella.

Tästä menetän hermot Hitaat kävelijät, etuilijat, asiat jotka eivät toimi, mekkala, minäminäminäminä-ihmiset. Ainakin.

Tästä rauhoitun Kehtäävä kissa, höyryävä teekuppi, hyvä kirja, ratikkamatkat, kynttilät, Opamox (höhö), vinyylilevyn rahina, villasukat.

Mun huonoin mieliala Raskasmielisyys. Se on taas iskenyt viime aikoina aika usein. Silloin katoaa kaikki toivo ja usko. Silloin levy jumittuu ja alan toistella itsevihaisia mantroja, jotka ovat kammottavia. Ei jatkoon.

Paras mieliala Hmm, luova! Olen tosin usein aika ärtyinen kun minulla on luova prosessi käynnissä. Myös innostuneena olen mielestäni ihan mainio. Tai kun olen juhlatuulella. Mutta ehkäpä kaikkein paras mieliala on se, kun tietää voivansa vaan olla rennosti. Tai kun saa olla kotona, laittaa ruokaa, siivoilla, lueskella, kutsua vieraita. Siitä tulen aina hyvälle mielelle.


Kodin turhake Huoneeni kokolattiamatto! En oikein tiedä, onko meillä mitään turhakkeita. Roinaa kyllä ihan suremattomasti, mutta kaikki käytössä.

Paras tavara Kaikki kiva vanha ja vähän vinksahtanut rojuni! Mutta myös tietokone ja vedenkeitin pääsevät sijoille.

Vaate, jota en suostu laittamaan päälleni Ihoa nuoleva trikoo, poolot, bootcut-farkut, nahkahousut.


Vaatteet, joissa viihdyn Vähän boheemit, vähän professorit. Mukavat, mutta skarpit. Tai sitten jokin liehuva mekko ja maiharit. Toki myös kotivaatteet, eli raidalliset yöpöksyt ja kauhtunut t-paita. Niin ja ne villasukat!

Haju, jota en kestä Peseytymättömän ihmisen eltaantunut lemu. Sellainen rasvainen ja vähän eritteinen, kyllä te tiedätte. Pekoninkäry on myös ällö.

Paras tuoksu Kodin tuoksu, vanhat kirjat, kynttilät, puu, metsä, kissa, kaikki ihanat hajuvedet, jotkut miehet, pakkanen, ruoka uunissa, pulla, joulu.


Kamalin luonteenpiirre ihmisellä Minäminäminäminäminäminä. Mainitsin jo aikaisemmin, mutta argh. Myös inttäminen, empatiakyvyn puute, ahneus ja tietämättömyys. (Siis sellainen, ettei edes kiinnosta ottaa selvää asioista, tietynlainen "ihan sama" -asenne.)

Mukavin luonteenpiirre ihmisellä Empatia, huumori, tiedonjano.

Semmoisia tällä kertaa! Nappaa omaan blogiisi jos et ole jo tehnyt!

Tuliko uusia juttuja? 

maanantai 4. joulukuuta 2017

Marianne-piparkakut

Jouluna on ihan parasta leipoa. Rakastan eritysesti piparkakkujen parissa pakertamista. Perinteinen on paras, mutta jo vuosien ajan mukana on kulkenut myös hieman modernimpi piparkakku. Nimittäin Mariannella kyllästetty sellainen! Ja näiden piparien väkertäminen on niin helppoa, että jos pitää keksiä jotain pikaisesti, turvaudun näihin.


Tarvitset vain paketin piparkakkutaikinaa, pussin Marianne-rouhetta ja kaulimen. Kannattaa varata myös pieni pöläys jauhoja, niin ei taikina tartu pöytään. Sulatettuasi taikinan kaulit sen joukkoon suuren osan Marianne-rouheesta. Saat itse päättää miten paljon Mariannen makua haluat. Itse haluan tietysti paljon. Kauli taikina sellaiseksi puolipaksuksi; ei liian ohkaiseksi. Mutta makuasioita. Leikkaa taikinasta tankoja ja ripottele niiden päälle vielä rouhetta. Paista uunissa 200 asteessa n. 7 minuuttia.

Helppoa ja aikast hyvääkin! Voit nauttia piparit vaikka tämän kappaleen (Kraja - Vi ska ställa till en roligen dans) tahtiin:



Mikä on sinun suosikkijoululeivonnaisesi? 

Ps. Tämä on ideoiden kierrättämistä, sillä olen jakanut saman reseptin joskus ennenkin. Vaan ei anneta sen häiritä, siitähän nyt on aikaa..!

perjantai 1. joulukuuta 2017

Marraskuun loppuneet

Marraskuun loppuneiden aika! Pakko sanoa, että tämä vetää hiljaiseksi jälleen. Marraskuun saldo oli aikast hyvä, olen tyytyväinen että sain pitkään nurkissa pyörineitä purkkeja tyhjättyä.  


Hiukset (2kpl):

Evo -Salty Dog* suolasuihke oli ihan ok. Se ei herättänyt erityisiä tunteita. Tuskin ostaisin uudestaan. 

Sunsilk kuivashampoo oli hätäostos. Turhaakin turhempi, ja kesti satunnaisessa käytössä vain vajaan kuukauden. En osta uudestaan. 


Kasvot (3 kpl):

Supermood Youth Glo - seerumi* oli kultaa. Tätä tuotetta ostan lisää heti kun rahatilanne sallii. 

Lumene Clear it Up! -kuoriva naamaputsari oli ihan ok. Käytin suihkussa myös rintakehän putsaamiseen. Raikas tuoksu, mutta hiukan pistävä. Tätä ei enää myydä. 

Biotherm Biosource-kasvovesi oli jättiurakka. Avasin puolen litran lekan tammikuussa, ja se ei tuntunut tyhjenevän millään. Ihan pätevää tavaraa, muttei hintansa arvoista. Sisälsi alkoholia, mutta varsinkin nyt kun hormonit ovat sekaisin, se passasi oikein hyvin. En ostaisi uudestaan, varsinkaan kun on L'Orealin omistama.


Kädet (4 kpl):

Iluma by Image Skincare Intense lightening handcream* on tullut joskus miitin kylkiäisenä. Löysin purkinpohjat käsilaukusta ja käytin loppuun. Ihan hyvä tuoksu, muuten en osaa sanoa mitään. Tuo vaalentavuus hiukan hämmentää. En ostaisi.

Burt's Bees Thoroughly therapeutic* -käsivoide oli joskus mielestäni maailman ihanin. Jokin on muuttunut, sillä nyt tämä oli ihan kamalaa. Voiteen koostumus oli vetistä, mutta iholle hierottaessa muuttui tahmaiseksi jankiksi. Kädet jäivät ällöttävän mähmäisiksi. Loppua kohden haju muuttui kammottavaksi, joten roskiin vaan vaikka tuotetta on vielä jäljellä. Olisin halunnut tykätä. En osta uudelleen. 

Loccitane Shea-käsivoide on kultaa. En ihmettele, että tämä on kulttituote. Teho ja tuoksu just mun makuun! Ostan varmasti uudelleen. 

Locobase Repair -voide oli ikivanha. Ostin sen joskus verille menneille kynsinauhoille. Muistaakseni se toimi ihan hyvin. Paksua apteekkirasvaa, eipä tule enää käytettyä tällaisia kun hoidan hommat mieluummin luonnonöljyillä. Ehkä ostaisin, ehkä en. 


Kuorinnat ja naamiot (4 kpl):

Signe Seebid Mansikka Vanilja -kasvonaamio* oli oikein miellyttävä tuttavuus. Jauheesta sekoitettiin naamio lisäämällä siihen vähän nestettä. Pidin kovasti tällaisesta kokkailusta. Iho jäi napakaksi ja kivan sävyiseksi. Ostaisin itse. 

Ziaja Sensitive -entsyymikuorinta oli lopulta aika turha, sillä on olemassa paljon tehokkaampia ja muutenkin miellyttävämpiä kuorintoja. En ostaisi uudestaan. 

Queen Helene Mint Julep - kuorinta oli superhyvä. Tuoksu oli aivan törkeän ihana, jostain syystä nostalginen. Lisäksi se oli tehokasta tavaraa. Kovin usein en tällä kuorinnalla uskaltanut kuoria juurikin sen karheuden takia. Mutta lopputulos oli kuorinnan jälkeen aina sileä ja siivo. Ostaisin uudestaan. 

Bernard Cassiere Hemp Bamboo mask* oli ihan kiva kosteuttava naamio. Se kihelmöi hiukan, mikä minun mielessäni lisää tehokkuuden tuntua. En ole näiden kosteuttavien naamioiden kohderyhmää, joten en osaa sanoa sen kummempaa. En ehkä ostaisi itse.


Kroppa ja tassut (3 kpl):

Yves Rocher Tradition De Hammam - suihkuöljy oli taivaallista. Iho jäi ihanan tuntuiseksi, ja se tuoksu! Ihan kuin Spaissari-dödö ysärillä. Nam. Ostan uudestaan. 

Lemon & Soda -käsisaippua. Näitä saippuoita on voinut bongailla monista blogeista. Söpö saippua oli ihan jees. Sitruunainen tuoksu oli aika mieto ja mitäänsanomaton. Saippua oli tosi lirua, ja se sotki altaan. Ärsyttävää. En osta uudestaan, ainakaan tässä tuoksussa.

Organic Shop Mango & Sugar -vartalokuorinta oli ihana! Tuoksu ja teho molemmat priimaa. Ostan uudestaan.


Meikit (3 kpl):

Yves Rocher Mansikka-huulirasva oli ihan kiva, hieman sävyttävä huulivoide. Se oli hautautunut vaatehuoneeseen kenkien alle, joten en enää ota käyttöön. Taitaa olla vuosia vanhakin jo. Tuoksu kivan lapsekas. Ostaisin ehkä uudestaan.

Lush Tunteiden hehku -irtopuuteri* on ihan HG-kamaa! Rakastin tämän puuterin jättämää jälkeä. Kuulas ja vähän glowy, mutta kuitenkin matta. Ostan lisää itse.

L'Oreal Brow Artist -kulmageeli*. Koska yritän boikotoida Lorkkua, en avaa tätä enempää. (You gotta fight the powers that be!) En ostaisi itse.


Tuoksut (2 kpl):

Yves Rocher Neroli -edp oli ihana tuoksu. Pullo kuitenkin tippui, korkki irtosi ja sisältö valui maahan. Harmittaa. Pehmeä, uniikki, kotoisa ja mihin vaan sopiva tuoksu. Ostanen uudestaan. 

This Works! Deep Sleep Pillow spray oli erikoinen tuote. Laventelintuoksuista nestettä suihkutettiin tyynylle paremman unen toivossa. Tuoksu oli dunkkuinen, eikä unikaan tullut. En ostaisi itse. 


Marraskuun saldo oli kokonaista 23 tuotetta. Se on kaksi enemmän kuin viime kuussa. Lisäksi suuri osa oli ihan laillisen kokoisia. Hyvä minä!

Tervetuloa joulukuu! Ihanaa että olet täällä. Tänään luvassa Lauluyhtye Myytin loppuunmyyty konsertti. Jännittää hirveästi! Saatte ehkä kuultavaa myöhemmin. Hih. 

torstai 30. marraskuuta 2017

Kosmetiikkabloggaajien joulukalenteri tulee taas!

Joulu tulla jolkottaa, ja sen myötä jo perinteiseksi muodostunut kosmetiikkabloggaajien joulukalenteri. Itse olen piilossa yhden luukun takana, ja siellä on luvassa jotain kivaa teille lukijoille, joten olkaahan tarkkana kuin porkkana, lanttu tai peruna! Muutkin luukut vaikuttivat aika mukavilta, joten kivaa tiedossa aina aattoon asti.


Mukana kalenterissa ovat seuraavat blogit:

1.12 KIDULT
5.12 HennaV
8.12 Dioriina
10.12 Mizz Annie
15.12 hannamaria
24.12 Yhteinen luukku!

Tervetuloa availemaan luukkuja. Itse en ainakaan malta odottaa, mitä kaikkea tuolta paljastuu! 

maanantai 27. marraskuuta 2017

Have you met Matt(e) H.?

theBalm on merkki, joka on kiinnostanut minua pitkään. Olen saanut pari minikokoista hohtotuotetta, mutta niitä enempää minulla ei kokemusta theBalmista ole. Dublinissa hipelöin muutamaa tuotetta, mutta jotenkaan ostosinto ei iskenyt. (Se oli muuten hassua! Olin suunnitellut ostavani kaikenlaista ihanaa kosmetiikkaa, mitä Suomesta ei saa. Lopulta en ostanut juuri mitään, sillä minuun iski jokin angsti. No jaa, bara saker. Mutta huvittavaa; aina minulle käy näin!) I Love Me -messuilla oli kuitenkin myynnissä joitakin theBalmin tuotteita, ja pusersin itseni väkijoukon läpi testailemaan niitä. En kovin pitkään pystynyt pitämään puoliani, joten kerkesin lähinnä nappaamaan käteeni Meet Matt(e) Hughes -huulipunan sävyssä Trustworthy, tehdä ostospäätöksen ja paeta sen kanssa kassalle. Hintahan oli melkoisen passeli, 6 euroa. Ajattelin, että tähän hintaan kehtaan ostaa punan testaamatta.


Ja onneksi kävi niin, että sävy on ihan mahtava. Se on terrakottaisen ruskea, täydellinen syyssävy. Se on näyttävä ja samalla neutraali. Nettikuvissa se näyttää vaaleammalta kuin livenä, mutta minulla siitä tulee suht tumma, oranssiin taittava ruskea. Tällaista sävyä minulla ei ole aiemmin ollutkaan.

Tältä puna näyttää naamalla. Naama on väsynyt, todella väsynyt. God bless highlighter.

Punan tuntuma on huulilla arvattaenkin kuivahko. Se on kuitenkin ohut ja kevyt, joten puna pysyy kuin tauti. Mattapunien suurkuluttajana olen itse tottunut kuivaan tuntumaan, joten tämä ei ollut minulle shokki. Pohjustamalla huulet joko primerilla tai rasvalla tuntu muuttuu mukavammaksi. Masa kestää huulilla moitteettomasti. Ainoastaan rasva liuottaa sen pois. Onneksi uudelleen lisääminen ei murusta punaa kamalaksi. Monien nestemäisten punien helmasynti on se, että ne muuttuvat fliiteiksi huulilla. Meet Matt(e) Hughes ei lankea tähän syntiin. Halleluja! Plussaa on ihana minttuinen tuoksu ja soma pakkaus.


theBalmia ei toistaiseksi saa mistään kivijalkakaupasta, mutta netistä voi tilata jne. Elevenillä punan hinta on 17,80. Haluaisin seuraavaksi päästä kokeilemaan luomivärejä, niitähän hehkutetaan joka toisessa blogissa.

Joko tämä huulipuna on tullut tutuksi? Tykkäätkö? 

maanantai 6. marraskuuta 2017

Te kysyitte - minä vastasin (Osa 2)

Tänään jatketaan teidän kysymyksiinne vastailemista! Osan yksi löydät täältä: KLIK.


Jos olisit jokin lautapeli, niin mikä olisit?
Trivial Pursuit, hands down. Rakastan triviaalia. Elän sille. Ja olenhan minä juuri sellainen: täynnä pientä joutavaa nippelitietoa ja satunnaisia raivonpuuskia, mutta myös lystiä koko perheelle.

Millainen olisi "vähiten sinua" oleva meikki, eli missä kokonaisuudessa olisit epämukavuusalueellasi? Saa vastata myös muusta luukista ja vaikka toteuttaakin.
Ai että, tämä loistava idea menee ehdottomasti toteutukseen! Kiitos siitä! Vahvat varjostukset ja paksu meikkivoide tuntuvat jo ajatuksena tukalilta. Lisäksi meikki, jossa kulmakarvoja ei ole laitettu ollenkaan tuntuu oudolta. Rajut kontrastit eivät ole minua sitten yhtään. Tekoripsetkin inhottavat. Ja valitettavasti todella värikkäät luomivärit, en ole vieläkään oppinut niitä käyttämään saatikka tunne oloani hyväksi niissä.


Mitä kahvia juot?
Sitä mitä saa paljon. :D Pidän tummista paahdoista ja espressopohjaisista kahvijuomista, kuten cappuccino tai caffe latte. Arkisin juon ihan tavan suodatin- tai perkolaattorikaffetta. Viikonloppuisin saatan laittaa mutteripannun liedelle, cafe au lait onkin viikonloppuaamujen ehdoton herkku. (Tiedän, että mokkakahvi ei ole aito pohja cafe au lait'ille. Mutta ihan sama.) Uusin tulokas on Bodumin Pebo-keitin. Parhaat suodatinkaffet ovat Nordqvistin Reko ja Wanyama. Suosin mielelläni reilua kauppaa.

Mikä on sinun lempi-instrumenttisi (siis soitin)ja miksi?
Tämä on paha! Jos unohdetaan laulu (koska se on suosikkini aina ja ikuisesti!), niin menee hankalaksi. Kaikenlaiset etnosoittimet uppoavat, kuten kantele, jouhikko, erilaiset huilut, avainviulu, kelttiharppu jne. Niissä on kaikissa lämpöä ja mystiikkaa, ja toki todella kaunis sointi oikein käytettynä. Myös vanhat soittimet kuten kampiliira lämmittävät suuresti. Mutta ihan tavallisista soittimista kun puhutaan, tykkään sellosta, fagotista ja syntetisaattoreista. Synalla voi tehdä mitä vaan, sello on ihanan melankolinen, fagotti taas lämmin ja mieltä ylentävä. Ja pianosta tykkään, tietty. Se taipuu vähän kaikkeen. En voi mitenkään vastata vain yhtä soitinta, koska se tuntuu julmalta. Pidän kaikista soittimista! Jopa nokkahuilusta!


Mistä blogin nimi on tullut ja mistä kipinä bloggaamiseen on alun perin lähtenyt?
Nimen keksin aika hätäisesti, enkä oikeastaan muista, mistä se tuli. Ehkä se kuvastaa (tai ainakin kuvasti) tapaani olla ja elää: tulen, menen ja härvään melkoisella tahdilla. Tai ehkä se kuvaa pääni sisäisiä liikkeitä. Harmi, etten osaa antaa hyvää vastausta. Nimi itseasiassa on alkanut harmittaa minua, mutten ole keksinyt mitään parempaakaan, joten olkoon nyt tuo. Kipinä bloggaamiseen lähti yksinkertaisesti halusta kirjoittaa ja ottaa kuvia. Olen aina nauttinut tekstin tuottamisesta, ja koen olevani siinä ihan pätevä. Halusin vaan päästä jakamaan aatoksiani. Sittemmin mukaan tuli kosmetiikka, mutta alkuun tämä oli vahvasti jotain päiväkirjamaisen pohdinnan tyyppistä tekemistä.

Oletko ollut aina uskossa? Miten usko näkyy sun jokapäiväisessä elämässä?
Olen ollut. Kasvoin uskovassa perheessä ja usko on aina ollut osa elämääni. Toki joskus enemmän ja joskus vähemmän. Kahdeksanvuotiaana tein henkilökohtaisemman ratkaisun seurata Jeesusta. Kun mietin, miten usko näkyy arjessani, en osaa vastata mitään järin konkreettista. Usko on ehkäpä tietynlaista tietoutta. Puhelen Jumalalle (voi käyttää termiä rukoileminenkin...) ja toki usko näkyy monessa "elämäntapavalinnassa." Eniten toivon, että usko näkyy siinä miten kohtaan ihmisiä. Minulle rakastaminen ja hyväksyminen on tärkein missio koko elämässäni. Ilman Jumalaa en kykenisi rakastamaan samalla tavalla kuin nyt. En väitä olevani mikään rakkauden suurlähettiläs, mutta usko antaa perspektiiviä ja koen saavani kaiken tarvittavan armollisuuden ja rakkauden Jumalalta. Jokainen vastaantulija on rakastettu, haluaisin olla kertomassa sitä viestiä. Ihan randomit vastaantulijat tykkäävät tulla juttelemaan kanssani: kuulen melkein päivittäin elämäntarinoita, aika kipeitäkin. On mahtavaa päästä edes hetkeksi toisen rinnalle ja vaan olla läsnä. Uskon, että se on yksi tapa miten uskoni näkyy arjessa.


Mikä saa sut raivostumaan?
Aivan liian moni asia. Epäoikeudenmukaisuus, misogynia, Trump, sivistymättömyys, välinpitämättömyys, pikkuveljen tahallinen tyyli ärsyttää...

Mikä saa sut ilostumaan?
Onneksi moni asia saa myös ilostumaan! Ilostun itseasiassa aika helposti. Ihan vaan se, että joku hymyilee voi pelastaa päivän. Hyvä musiikki, jokin kaunis asia, ystävien tapaaminen, kissat.



Mitä katsot telkkarista?
Aivan liikaa huonoa tosi tv:tä. Mutta muuten tykkään aika monenlaisesta. Minulla ei ole telkkaria, mutta kotona katson paljon hyviä dokkareita, brittisarjoja, sitcomeja ja leffoja. Vähän mitä sattuu. Tällä hetkellä parhaat sitcomit ovat The Big Bang theory, Modern Family ja Black-ish. Game of Thrones on aina in! Pidän Ylen ohjelmatarjonnasta. Tällä hetkellä lemppareita ovat Noin viikon uutiset ja Pitääkö olla huolissaan. Olen todella ihastunut Miika Nousiaiseen. Siis todella. 

Onko sulle sattunut joskus jotain yliluonnollista?
On. Mutta ne ovat asioita, joista en kovin mielelläni puhu, koska ne ovat todella henkilökohtaisia juttuja. Mutta yleistasolla, olen esimerkiksi nähnyt enkeleitä. Tällaisen karismaattisen kristityn elämä on täynnä kaikenlaista yliluonnollista, ja monesta jutusta on tullut melkeinpä arkista. Eikö ollutkin sopivan kiertelevä vastaus?

Minkä biisin laulaisit karaokessa, jos mentäisiin sinne än yy tee nyt?
Helppo! Journeyn "Don't stop believing"! Siitä on tullut bravuurini. Myös Sinead O'Connorin "Nothing compares 2 U" on kivaa laulettavaa. Tai Queenin "Who wants to live forever." Karaokessa haluan yleensä laulaa jotain isoa.


Jos voisit muuttaa historiassa jonkun tapahtuman, mikä se olisi ja miten uskoisit sen vaikuttavan tänä päivänä?
No kääk, mikä kysymys! Ihan mahtavaa! Tätä jouduin pohtimaan pitkään. Ensin ajattelin, että muuttaisin tietenkin koko 1930-40-lukujen Saksa-keissin. Mutta jotenkin uskon, että vaikka Hitleriä ei olisi ollut, olisi joku toinen keksinyt ihan samat temput. Historiassa on paljon sellaista, mitä haluaisin muuttaa. Amerikan alkuperäiskansojen tuhoaminen, orjuus, kolonialismi, ilmaston tuhoaminen... En tiedä, millainen maailma olisi, jos näitä ei olisi koskaan tapahtunut. Tekisikö ihminen silti samat mokat ennemmin tai myöhemmin? Tämä herättää minussa ristiriitaisia ajatuksia, sillä periaatteessa uskon, että ihmisessä on hyvyyttä. Samalla tiedän, että ihminen on aika paha. Jos intiaaneja ei olisi tapettu 300 vuotta sitten, tapettaisiinko heitä vasta nyt? Ahneus valtaa ihmisen ennemmin tai myöhemmin. Hitler nukkuu koiranuntaan meissä jokaisessa. Tämä on ehkä vähän fatalistinen ja kyyninen ajatus. Enpä osaa siksi vastata idealistisesti. Hemmetti.

Mikä on sun suosikkipaikka (ihan missä vaan tai vaikka kotona) ja miksi? :)
Minulla on useampi suosikkipaikka, tiedän että on vähän tylsää etten kykene nimeämään vain yhtä. Tai no, ehdoton suosikkini on kotini, tai siis vanhempieni koti, Raumalla. Rauman saaristo, Rikhardinkadun kirjasto, Kansalliskirjasto, Kansallismuseo, Suomenlinna, Kumpula... Rakastan Helsinkiä suuresti. Myös oma asunto on suosikkipaikka, koska onhan se ihanaa kun on oma paikka. Dublin, Visby ja Tukholma ovat kaikki sellaisia paikkoja, joissa näen itseni asumassa.


Kiitos vielä kaikista kysymyksistä! On kivaa, että teitä kiinnosti kaikenlainen random. Tykkään itse lukea tällaisia juttuja ihan simona, joten tekeminenkin oli hauskaa. 

perjantai 3. marraskuuta 2017

Laventelisia hetkiä

Kesällä on ihanaa mennä äidin laventeliruukuille ja hipelöidä tuoksuvia kukkia. Käsiin jää ihana tuoksu. Olen aina rakastanut laventelia, sillä sen tuoksu on turvallinen, kotoisa ja rauhoittava. Siksi Signe Seebidin Laventelihoito osui ja upposi. Eikä pelkästään tuoksun, vaan myös toimivuuden takia.


Paksu voide koostuu kookosöljystä ja laventelin eteerisestä öljystä. Se kosteuttaa tehokkaasti, rauhoittaa ihoa ja tuntuu miellyttävältä. Sitä voi käyttää vartalon iholla tai hiuksissa. Laventelihan on erinomainen ihon rauhoittaja, testattu on kesän kutinoissa. Lisänä aromaterapeuttinen vaikutus, laventelia käytetään myös mielen rauhoittajana sekä verenpaineen laskijana. Olen käyttänyt Laventelihoitoa erityisesti jalkavoiteena. Tosin vanhempani sosialisoivat voiteen heti kättelyssä. Mutta riittoisaa rasvaa riittää koko porukalle. Koska voide koostuu pitkälti kookosrasvasta, se on välillä kiinteää ja välillä nestemäistä. Varovaisuus purkkia avatessa ei siis ole pahitteeksi...



Virolainen Signe Seebid on kerrassaan lumoava brändi. Luonnolliset tuotteet ovat konstailemattomia mutta tehokkaita, ja ne pakkaukset! Romanttiset kukkakuosit viehättävät silmääni kovasti.

Voidetta voi tilata Bona Valere - liikkeestä. Kannattaa ehdottomasti katsastaa muukin valikoima, liike myy ihania herkkuja

Tuote saatu

keskiviikko 1. marraskuuta 2017

Lokakuun loppuneet

Historiallinen hetki on käsillä! Nimittäin, en ole koskaan aiemmin tehnyt loppuneet-postausta. Vaan päätin hypätä tähän junaan minäkin, ja olenkin uskollisesti säilönyt kaiken tyhjenneen kuukauden ajan. Kuulemma olen kummallinen, mutta se ei liene yllätys. Lokakuussa loppui ihan mukavasti tavaraa. Meikkejä ei loppunut juurikaan, mutta ne minulla harvemmin tyhjenevät. Ihon- ja hiustenhoitotuotteita sen sijaan on ihan kiva läjä.


Hiukset:

Klippoteket Silver shampoo oli ihan pätevä kaveri. Se oli superviolettia ja kun sen antoi vaikuttaa, se taittoi keltaisuutta pois ihan mukavasti. Tuote ei ollut kovin riittoisaa eikä vaahdonnut juurikaan. Toisaalta, hopeashampoon eka funktio ei ainakaan minulla ole pelkkä pesevyys. Tuoksu oli ihana, vähän mummumainen. Kova muovipullo ärsytti. Ostaisin uudestaan.

Yver Rocher Nutri-silky Hairmask on vilahtanut blogissakin. Pidin tuotteesta loppuun saakka. Kovin riittoisaksi se ei paljastunut, mutta paksua naamiota oli vaan ihana käyttää vähän reilummin. Tuoksu on taivaallisen ihana. Kosteutustehot hyvät. Ostaisin uudestaan.

Cutrin Reflection Color Boost -hoitoaine* oli myös sangen pätevä. Se lupasi helppoa kammattavuutta, silkkisyyttä ja syvähoitoa. Hiukset jäivät mukavan hoidetuiksi ja ilmaviksi. Tuoksu oli oiken hyvä. Vaatimaton pakkaus hämäsi, tämä oli parempi mitä oletin. Ei kuitenkaan maailmaani järisyttävän hyvä. Ostaisin uudestaan, ehkä.

Lush Montalbano-shampoopala oli superriittoisaa, kuten Lushin shampoopalat aina. Ei moitteen sanaa. Pesi, muttei liikaa. Tuoksu oli mieto, ja olisi mielestäni saanut olla voimakkaampikin. En ostaisi välttämättä uudestaan, kun Lushilla on parempiakin shampoopaloja.


Meikit:

Essence All eyes on me Waterproof -ripsiväri oli melkoisen tyhjänpäiväinen maskara. Se ei tehnyt ripsille juuri mitään. Superluonnollisen jäljen ystäville tämä on varmasti ihan hyvä valinta. Minä en edes ole irtoripsiefektin kannattajia, ja silti tämä tuntui liiankin luonnolliselta. En ostaisi uudestaan.

Boho Volume & Green -ripsiväri* oli kiva tuttavuus! Se antoi tuuheutta ja näyttävyyttä yllättävän paljon. Ainoa ongelma luomumaskaran kanssa oli pysyvyys. Sipulin kuoriminen sai aikaan fiaskon. Minulla on uusi odottamassa korkkaamattomana, mietin, pidänkö itse vai laitanko eteenpäin. En ole varma, ostaisinko tätä itse.


Ihonhoito:

Pirkka Face-puhdistuspyyhkeet hoitivat hommansa. Niissä oli kuitenkin turhankin voimakas tuoksu, joka jäi naamalle pitkäksi aikaa. Ihan ok, hintakin oli ok. Ostaisin uudestaan, jos muuta ei olisi tarjolla. Käytän puhdistusliinoja niin harvoin, etten näe järkevänä satsata niihin sen enempää.

It's skin Honey-kangasnaamio oli hyvä samalla tavalla kuin kaikki muutkin kokeilemani kangasnaamiot. Ostaisin uudestaan.


Nivea Refreshing Micellar water oli ihan hyvä. Ainakin se on edullinen. Tuoksuttomuus ärsytti. Mutta viimeiset meikinrippeet irtosivat kasvoilta. Ehkä ostaisin, ehkä en.

Bernard Cassiere Deep pore cleanser* oli muistaakseni tujua tavaraa. Käytin sitä kun lähdin reissun päälle, joten kovin syvällistä kokemusta en saanut. Tuoksu oli tympeä, mutta iho jäi puhtaaksi. En ostaisi.

Yves Rocher Pur Bleuet -silmämeikinpoistoaine oli kiva! Se putsasi vedenkestävän silmämeikin hyvin ja hellästi. Iho ei jäänyt liian öljyiseksi eikä silmiä kirvellyt. Pullo oli kivan vanhanaikainen. Ostaisin uudestaan.

Montage Jeunesse 7th Heaven Argan oil Mud -kasvonaamio oli ihan hirveän hajuista töhkää. Muuten ihan perus ja toimiva mutanaamio, mutta se haju. HYI. Jostain syystä piti kuitenkin kiduttaa itseään ja käyttää loppuun. En ostaisi uudestaan.


Nivea Daily Essentials Moisturizing Day cream on vanha tuttu, johon palaan aina tasaisin väliajoin. Olen käyttänyt tätä voidetta teini-ikäisestä asti. Se hoitaa hommansa mukisematta, tuoksuu kivalta ja on edullista. Ostan tätä usein Raumalle tai kun olen pa. Ostaisin todellakin uudestaan.

Lumene Arctic Aqua 3D Hydration Cream-gel oli varmaan ihan hyvä. Käytin sitä tissirasvana, sillä kasvoille minulla oli niin paljon parempiakin vaihtoehtoja. Loppua kohden rasva muuttui ihan liimaksi. Tuoksu oli mukavan raikas. Tuotetta ei enää myydäkään, joten se siitä.

Origins GinZing -päivävoide oli passeli kesävoide! Se kosteutti sopivasti, imeytyi nopsaan, tuoksui hyvältä ja oli kaikenkaikkiaan miellyttävä. Ja riittoisaa! Pieni tuubi kesti pitkään. Ostaisin uudestaan.

Lierac Luminescence Illuminating serum* oli kai ihan ok. Todella lirua se ainakin oli. En ehtinyt käyttää ihan loppuun, kun tuoksu muuttui. En ostaisi itse.

Vartalonhoito:

Peter Thomas Roth Mega-Rich Body lotion on ajautunut jostain hotellista mukaan. Ihan mukava vartalovoide. Tuoksui kivasti Elizabeth Ardenin Green Tea -tuoksulta ja kosteutti sopivasti.

Yves Rocher Olive Petitgrain -suihkugeeli oli, kuten kaikki muutkin Yvesin suihkugeelit, oikein kelpotavaraa. Tuoksu oli raikas ja melkoisen "miehekäs". Vaikka tykkään suht maskuliinisista hajuvesistä, haluan, että suihkusaippuani tuoksuu naiselliselta ja vähän makealta. Siksipä voisin ostaa ja ostankin Yvesin suihkugeeliä lisää, mutta toisessa tuoksussa.


Näytteet:

Vichy Mineral 89 Daily Booster ei jäänyt mieleen. Kosteutti, ehkä?

Lumene Harmonia seerumi ja päivävoide olivat molemmat kivoja. Jo pelkät näytepakkaukset olivat lumoavan kauniita. Voisin ehkä ostaakin, ainakin tuota seerumia.

Vichy Slow Age -päivävoide (puuttuu kuvasta!) tuoksui ihan sairaan hyvältä! Jostain syystä mieleeni tuli mummuni. Ihan vaan tuoksun perusteella voisin ostaa tämän voiteen. Ja olihan se ihan mukava iholla noin muutenkin.

Lokakuussa loppunsa kohtasi siis yhteensä 21 tuotetta, joista suuri osa täysikokoisia. Ihan kiva saldo, etten sanoisi. Marraskuun loputtua katsellaankin taas uudestaan.

Minun on myönnettävä, että tätä läjää katsoessani minua alkoi ahdistaa muovijätteen määrä. Pyrin jatkuvasti vähentämään ylimääräistä muovia, mutta kosmetiikka on sokea piste. Päätin, että alan kierrättää nämä(kin) muovit. Kierrätätkö sinä kosmetiikkajätteen?

maanantai 30. lokakuuta 2017

Te kysyitte - minä vastasin (Osa 1)

Tulipas teiltä kysymyksiä! Ja millaisia! Olen aivot sauhuten pohtinut vastauksia, ja nyt on aika julkaista ne maailmalle. Päätin jakaa postauksen kahteen osaan, ja siltikin kilometrejä kertyi. Toivottavasti tämä on teille edes murto-osan yhtä viihdyttävää kuin se oli minulle. Kiitos siis kyssäreistä. Voisin ehdottomasti harkita vastaavan jutun tekemistä joskus toistekin.



Onko tämä mennen se mennen vai joku muu mennen?
Olen ehkä joskus jossain mutkassa tästä tullut maininneeksi. Tämä mennen on joku ihan muu mennen, blogini yhteys (surullisen-)kuuluisaan Mennen-tuoksuun on olematon. Mutta tämän inspiroimana aion hankkia käsiini tuon tuoksun ja tehdä arvostelun!

Mikä asia oli kesäsi kohokohta?/Mikä on ollut parasta kesässäsi?
Kesäni ehdottomia kohokohtia olivat reissut Lofooteille ja Dubliniin, veneily, Myytin konsertti sekä pikkuveljeni häät. Muuten kesä oli melko iisi, tein musiikkihommia ja gradua vanhempien nurkissa ja olin vaan. Sekin oli hyvä.


Mitä mieltä olet koirista?
Jännitän koiria aika usein, olen aina pelännyt, että koira hyökkää ja repii kurkkuni auki. Viime vuosina olen tutustunut muutamaan ihastuttavaan yksilöön, joten olen päässyt vähitellen irti pahimmista peloistani. En silti vieläkään koe oloani täysin mukavaksi koirien seurassa. Lisäksi en pidä haukkumisesta tai niiden hajusta. Mutta parhaimmillaan koirat ovat ihania. Lempirotuni on Espanjan tai Portugalin vesikoira. Ne ovat niin suloisia!

Voisitko tehdä sisustuspostauksia?
Voisin ja teenkin ihan pian!


Minkälaiset postaukset ovat lemppareitasi?
Kosmetiikkapostaukset, tietty! Etenkin puhe tuoksuista ja huulipunista lämmittää. Niistä tykkään kirjoittaakin. Pidän myös kirpputorijutuista ja sisustusaiheista.

Mielipiteesi avioliitosta ja häistä, Ihanaa, turhaa, käytännöllistä?
Pidän avioliitosta konseptina. Uskon sen olevan tärkeä instanssi. Sitoutuminen toiseen ihmiseen loppuiäksi on hieno tavoite. En ole mikään romanttinen haihattelija, enkä usko avioliiton olevat helppo ratkaisu tai autuaaksitekevä tila. Se vaatii varmasti hemmetinmoisesti työtä ja perslihaksia. Olen seurannut isovanhempieni ja vanhempieni liittoja, jotka ovat uskoakseni onnellisia. Ne antavat toivoa ja esimerkin hyvästä suhteesta, jossa on kunnioitusta, rakkautta, pitkämielisyyttä ja iloa. Uskon täysin Paavalin sanoihin rakkaudesta (rakkaus on pitkämielinen, lempeä jne...). Avioliitto siis ei ole turha juttu ollenkaan. Itsehän en ole naimisissa tai lähelläkään ajatusta, mutta varmasti menisin naimisiin, jos kohtaisin siihen sopivan toisen osapuolen. Itse en haluaisi elää avoliitossa, koska olen kristitty ja uskon avioliiton olevat Jumalan silmissä oikein. Mutta joillekin avoliitto on hyvä ratkaisu, en ole ihan varma onko se papin aamen se ainoa sitoutumisen merkki. Ja avioliiton nykyinen konsepti on toki ihan oma juttunsa. Ei mennä kulttuuriantropologiaan tällä kertaa. Häät sen sijaan... No, sanotaanko näin, etten oiken ymmärrä monien "päiväni prinsessana" -touhotusta. Ei naimisiin pidä mennä pelkkien häiden takia. Minua kiinnostaa yhtä päivää enemmän se loppuelämä. Tietenkin haluan kivan mekon, bändin, kakkua ja hyvät bileet. Ne ovat aina hyvästä. Mutta mitään sekopäisiä anaalitason järkkäilyjä en halua. Suunnitelmissani ei ole ottaa lainaa häitä varten, se on sekoilua. Häät siis voivat olla ihania tai turhia. Yleensä kuitenkin ihania, kyllähän rakkauden juhlistaminen ilahduttaa jopa minua, tunnekuollutta vampyyria.


Mitä irtokarkkeja valitset kun ostat irtsareita?
Vanhoja autoja, niitä kirpeitä ja purkanmakuisia pulloja, suklaata (melkein kaikki menee! Tällä hetkellä ne suklaalla kuorrutetut lakut on parhaita!), värikkäitä turkinpippureita, salmiakkikaloja... Lähestulkoon kaikki karkki menee alas sujuvasti.

Paras hajuvesi? Vain yksi! (Tiedän, kamala kyssäri)
Hirveä kysymys. Vastaan nyt vaan mutulla, että Kiehl'sin Original musk.


Parasta synnyinkaupungissasi on....?
Perhe ja ystävät. Lisäksi Rauma on kovin kaunis kaupunki. Niin ja meri! Meri on parasta.

Jos saisit rajattoman budjetin matkustamiseen, missä kaikkialla kävisit?
Ihan kaikkialla. Oikeasti. Maailmassa on aika vähän paikkoja, minne en menisi: Las Vegas, Dubai ja Pohjois-Korea. Muuten haluan nähdä kaiken.

Huonoin leffa ever?
Bad teacher! Ja olen nähnyt sen ainakin kahdesti. Myös mikä tahansa leffa, jota tähdittää Adam Sandler, Cameron Diaz tai Eddie Murphy on todennäköisesti perseestä. On huonoja leffoja, jotka ovat niin huonoja että se on jo hauskaa. Mutta on myös vain ja ainoastaan huonoja leffoja, joita ei pelasta edes huumoriarvo. Usein ne ovat komedioita. Kaikki pelkkään alapäähuumoriin perustuva on ankeaa. Myös Notebook oli kammottava. Sori. Minua on tosi helppo miellyttää, tykkään monenlaisista leffoista, joten tähän vastaaminen oli haastavaa.


Mikä saa sut liikuttumaan?
Musiikki, kissavideot, runous, hyvät elokuvat, joulu, Buzzfeedin artikkelit, joissa ihmiset kertovat toisten ihmisten inhimillisyydestä. Liikutun vähän turhankin helposti.

Inhokkiruoka?
Kinkkukiusaus. Syön melkein mitä vain, mutta kinkkukiusausta en.

Suosikkiruoka?
Intialainen (joo joo, aika laaja entiteetti, mutta kun kaikki maistamani intialainen ruoka on ollut hyvää!), sushi, perinteiset suomalaiset sapuskat, linssi-juuressosekeitto, borschkeitto, melkein mikä vain pasta. Tykkään ruoasta!


Mikä hyönteinen olisit? Ja miksi?
En erityisemmin pidä hyönteisistä, joten tämä on paha. Ehkäpä voisin olla jokin koppakuoriainen. Semmoinen hitaanlainen ja harmiton, jolla olisi kauniin värinen kuori.

Uskotko kummituksiin?
Meinasin vastata, että en. Mutta sitten tajusin, että uskonhan minä henkiin. En ehkä osaa nimetä niitä kummituksiksi, sillä en usko että ne ovat välttämättä kuolleita ihmisiä, vaan ihan jotain muuta. Uskon ehdottomasti siihen, että on olemassa toinen todellisuus, jota emme onneksi yleensä näe. Hulluksihan siinä tulisi.

Seuraava osa ilmestyy lähiaikoina. Vähän pätkittäin tämä taas menee, arki pyörii aikamoisena hurrikaanina.

Opitko uutta? Jäikö jokin epäselväksi?

sunnuntai 22. lokakuuta 2017

I Love Me 2017

Huhhei! I Love Me -messut on taas taputeltu. Tänä vuonna pääsin vihdoin ihan ajan kanssa kiertelemään ympäriämpäri Messukeskusta. Tein fiksun sotasuunnitelman, eli jaoin menemisen kahdelle päivälle, jotta välttäisin kiukun ja ahdistuksen. Lauantain väentungoksessa se ahdistus saavutti minut lopulta silti, joten selvisin ulos alle kahdessa tunnissa. Mutta molemmat päivät olivat sangen tehokkaita! Oli tosi hauskaa sukkuloida osastoilla ja jutella muiden samanmielisten ihmisten kanssa. Harmittavan vähän törmäilin silti tuttuihin. Lähdin liikkeelle yksin, sillä totesin sen olevan helpointa: saan itse päättää mihin pysähdyn ja miten pitkäksi aikaa. Terkuin Antisosiaalinen-90. 

Lauantaina sakkia oli ihan sairaasti. Vaan eteenpäin elävän mieli!
No mitä messuista jäi käteen? Tavaran lisäksi pitkä ostoslista myöhemmin toteutettavaksi. Muutama ihana ja lämminhenkinen keskustelu (Inkuton, Ruohonjuuren, Bona Valeren ja Flow Cosmeticsin naisten kanssa olisi juttua varmaan riittänyt enemmänkin, mikä määrä iloa ja hyvää juttua.) Lisäksi visuaalista karkkia ja lähes traumatisoiva kohtaaminen Jeffree Star -fanijonon kanssa. Hyvä tavaton mikä määrä ihmisiä jonotti tapaamaan Jeffreetä. Itse olen mummo ja muutenkin kassalla, en ole suoraan sanoen ihan varma kuka tätä Jeffree on. Rasismikohu on tuttu, mutta muuten nevöhööd ja evvk. ANTEEKSI. Vaan kova veto ja näköjään aikamoinen hullunmylly ja kansanvaellus syntyi. Eli eipä siinä sitten, vissistenkään.

Naturellement Bio


Naturellement Bio ja Sabe Massonin tuoksut.


En tiennyt tarvitsevani uutta fööniä, vaan Remington otti ja rykäisi markkinoille nämä kaunottaret. Ah!


Ihanat ja aurinkoiset Bona Valeren naiset! 

Signe Seebidin kosmetiikkaa. On ne suloisia!

Jotkut näytteilleasettajat olivat todella panostaneet osastojensa esillepanoon. Erityismaininnan saavat Jolie ja 4Dream. Jolien osastosta en tajunnut napata kuvaa. Mutta se oli kaunis, kuten myös työntekijöiden Ivana Helsingin mekot. Muutenkin kuvasaldo jäi vähäiseksi, ja nekin kuvat mitä räpsin ovat ihan muhjuisia. 

4Dreamin osasto oli vaan ihana. Vanhat kalusteet ja räsymatot, yez pliiz.
Kuulemma kaikki on heidän toimistostaan. 
Ja sitten asia, joka varmaan kiinnostaa öbaut kaikkia - mitä tarttui tahmaisiin näppeihini? Kuulkaas, vaikka ja mitä. Monet firmat olivat anteliaita, ja löysäsin hieman omankin kukkaron nyörejä. Maltillisesti, tosin. Minulla ei ollut etukäteen mitään ostoslistaa, menin ihan tunteella.


Melkoinen läjä tavaraa kulki kotiin. Paljon sekä näytteitä että ihan täysikokoisia tuotteita. Tässä riittää hypisteltävää taas hetkeksi. Paitsi suklaissa. Ne ajattelin syödä äkkiä.


Biozell lahjoi bloggareita tällaisella satsilla. Pidän Biozellin tuotteista, joten kiva päästä kokeilemaan.


Ruohonjuuresta sain ihania herkkuja sekä supersöpön Clipperin mukin. Olen ihan hävettävän innoissani tuosta mukista. 


Flow Kosmetiikka lykkäsi minulle Lime & Strawberry -vartalokuorinnan (joka tuoksuu itkettävän hyvältä. Oikeasti.). Joikilta lähti mukaan vartalovoi sekä kuorinta. Naturellement Bion hyllyllä Mia nakkasi kassiini Karethicsin karitevoin. Avonilta nestemäinen huulipuna.


Bona Valerelta kokeiluun sain kristallideodorantin, jalkakylvyn sekä savisaippuaa. 


Ihan itse ostin Treaclemoonin suihkugeelin, parit Invisibobblet, Himalaya Herbalsin hammastahnaa, Isle of Wolfin tuoksukynttilän sekä The Balmin Meet Matte Hughes -huulipunan.


Jolie oli sangen avokätinen. Iroisien naamio, Absolutionin kasvovoide, Alima Puren luomiväri, pari Josh Rosebrookin voidetta, Patykan näytteet sekä Absolutionin huulipuna. 


4Dream tuo maahan jo aiemmin mainitsemaani Bohoa sekä Beauty Gardenia. Molemmilla merkeillä on ehkäpä maailman kauneimmat pakkaukset! Boholta ripsiväri, kynsilakka sekä aurinkopuuteri. Beauty Gardenilta meikinpuhdistusaine. Lisäksi We Love -deodorantti.


Naamat vielä oikein aateloimaan kuvatulva. Menin molempina päivinä vaatetuksen suhteen ihan goottina, ja meikkiäkin lähestyin ajatuksella "more is more." Alemmassa kuvassa olen muuten käyttänyt sitä Essencen kulmakarvatussia. Ei paha! Molemmissa kuvissa meikki on ollut naamassa jo tovin. Kulahtanut, mutta ihan tyytyväinen muija siis.


Kiitos Messukeskus ja kaikki näytteilleasettajat! Minä ainakin viihdyin messuilla. Iso plussa oli bloggaajan etu, eli lehdistötila, jonne sai viedä palttoon ja kaiken ylimääräisen. Muutenkin kaikki toimi mainiosti, huolimatta Jeffree-kaaoksesta.

Kävitkö sinä messuilla? Kui kävi?