perjantai 18. syyskuuta 2015

Throwback-haaste

Voi, minkä teitkään, Life and Other Disasters -blogin Marika! Hän heitti haasteena meikata samalla tavalla kuin teininä. Okei, tästä tulee samalla hauskaa ja vähän nöyryyttävää.

Olin teininä, hmm, erikoinen ja angstinen. Elin monta tyylivaihetta vähän sinnepäin. Olin punkkari, emo ja hippi, välillä myös mummo. Plus se lyhyt vaihe, kun melkein kilpailimme, kuka pukeutuu nuhruisimmin. Yhdessä vaiheessa pukeuduin vain mustaan, toisessa mahdollisimman moneen väriin samanaikaisesti.

Jjep. Tässä oikeastaan tiivistyy kaikki. Selfie aikana ennen Instagramia, vailla itseironian häivää, vessan peilin edessä, naama vakavana ja ah, niin kohtalokkaana. 2004. 
Tyylinäyte vuodelta 2005. Paidassa luki "Your favourite band SUCKS." 

Teini-ikä oli vaivaannuttavaa aikaa. Iho kukki, kroppa muuttui, mielialat heittelivät, olin ihan hukassa tunteideni ja itseni kanssa, ja kaikkea tätä korostin meikkaamalla sangen tyylikkäästi. Tosin sanottava on, että en koskaan loikannut mukaan kaikkein kammottavimpiin meikkitrendeihin. Olen itselleni ikuisesti kiitollinen, etten nyppinyt kulmakarvojani liikaa. Meikkivoidehuulet jätin välistä, ja meikkivoiteeni ei koskaan ollut liian tummaa. Itseasiassa päin vastoin. Se oli mahdollisimman vaaleaa. Halusin olla "pale and interesting." Naama piti myös meikata ihan tukkoon. Käytin jossain vaiheessa Max Factorin Panstickia, koska se peitti kaiken. Ei iho varmaan hirveästi päässyt hengittelemäänkään, joten ilmankos se kukki vähän lisää.

Tässä arkinen tyyli. Paljon eyelineria ja huulikiiltoa. Ja maskinaama.
Teiniaikojen meikkipussista löytyi vaalea meikkivoide, tummanruskea sekä musta kajal, nestemäinen eyeliner, kivipuuteri, peitepuikko ja huulikiilto. Taisi siellä olla jotain luomivärejäkin, mutta en muista niitä juurikaan käytelleeni. Joskus halusin räväyttää, ja piirsin mustalla kajalilla Kellopeli Appelsiini -tyyppiset viivat silmien alle. Trés cool, tiedän. Minulla oli melkein aina kestorajaukset silmissä, koska en omistanut silmämeikinpoistoainetta.

Näin mentiin kaupungille näyttäytymään. Rakastin muokata kuviani lisäämällä äärimmäisen paljon kontrastia ja mahdollisesti jonkun kelmeän filtterin, kuten tässä. Yritin poseerata samalla tavalla, muttei onnistu. En osaa ottaa itseäni niin vakavasti. 
Yksi olennainen osa naamaani olivat jo tuolloin kulmakarvat. Tykkäsin tosin maalata ne tummanruskealla Anytimen kajalilla ihan supertummiksi. Joo. Ja tietenkin käytin huulikiiltoa, johon tukka ja kaikki ilmassa leijuva mähmä tarttui. Aina Anytimea. Useita tuubeja Anytimea. Paitsi sen kerran, kun ostin Lancomen Juicy Tubesin, johon olin säästänyt rahaa pitkään ja hartaasti. Lopulta en raaskinut edes käyttää sitä, koska se oli niin hieno. (Kuvassa näkyvä Juicy Tubes on uudempi, mutta se lensi roskikseen välittömästi kuvan ottamisen jälkeen. Hyi. Never again.)


Teemaan sopiva biisi on ehdottomasti Nirvanan "Lithium." 

"I'm not scared, light my candles in a daze, cause I've found God."


Onneksi en ole enää teini-ikäinen. 

Mites sinulla, kaipaatko takaisin nuoruuden kultaisiin vuosiin?

8 kommenttia:

  1. Jes! Tosi kiva kun tartuit haasteeseen! :D Tää oli ihan huippu!

    VastaaPoista
  2. Tää on mahtava! Mullakin oli teininä angstivaihe kun pukeuduin mustaan, värjäsin hiukset vaaleista mustiksi ja kuuntelin Dimmu Borgiria. Puolen vuoden jälkeen se vaihe loppui ja eikun takaisin blondiksi. Tuo vaihe oli kyllä niin lyhyt, ettei se kunnolla kuvasta teiniajan tyyliäni. Olin sellainen peruspissis yleensä :D Sen verran erilainen halusin kuitenkin olla kaikista muista, että kannatin pohjoisen naapurikaupungin jääkiekkojoukuetta muita ärsyttääkseni :,DDD Heti kun muutin Raumalta pois, niin johan palasin kannattamaan oman kotikaupungin sinikeltaista ylpeyttä!

    Tää haaste on aivan huikea. Mulla on muistaakseni varastossa ysiluokan koulukuva. Täytyy katsoa jos löytäisin sen, niin voisin itsekin toteuttaa tämän haasteen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, mä olin niin ernu, ettei jääkiekko kiinnostanut yhtään. Musta tukkakin jäi kokeilematta, voin vaan kuvitella, miten vaivaannuttavaa sen pois kasvattaminen olisi ollut...

      Tartu haasteeseen! Nämä on niin hauskoja juttuja!:)

      Poista
  3. Nää on niin mahtavia, hitsi kun olisi aikaa toteuttaa jossain välissä oma. Mut hei, koska mulla menee kuitenkin vuosi niin voin sitten juttuuni linkkailla näitä muiden toteuttamia enemmän. Jotain hyvääkin hitaudestani. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, itsellä yleensä sama ongelma. Kaikki ilmiöt menee ohitte, kun tajuaa kirjoittaa niistä vasta vuoden kuluttua.. Nimim. Kolme haastetta ja muutamia ikivanhoja tuotearvosteluja luonnoksissa..:D

      Poista
  4. IHANA postaus :) <3 Teini-ikä on noloa ja luojan kiitos kun mä olin teini ei ollut nettiä eikä mitään instoja ja faceja. Eikä edes digikameroita! Hah, silloin ei ollut edes kännyköitä :D

    Ja vastaus kysymykseen on, että ei. En kaipaa teini-ikään :) Elämä näin neljäkymppisenä on just parasta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, kiitos!<3 Oma teini-ikä on sattunut juuri sinne murrokseen; ei ollut somea, oli vaan Irc-galleria, joka oli aika toista kuin nykyiset meiningit. Meillä ei ollut kotona edes tietokonetta, kun olin nuori. Ensimmäisen omani sain tädiltäni käytettynä, kun olin 20-vuotias ja muuttamassa opiskelemaan. Että silloin vasta aloin liikkua somessa, ja hyvä niin!:)

      Aika harva taitaa kaivata teini-ikää! Se on just oikein!:D

      Poista

Kiva kun kävit!