torstai 24. heinäkuuta 2014

Pieni tuoksuva historiikki

Siellä täällä olen nähnyt bloggaajien tuoksumuisteloita, ja koska olen helposti villiintyvää sorttia, kastan oman lusikkani haisevaan liemeen. Eli historiaa ja hajuvesiä, lempparijuttujani.

Tuoksuhistoriani on pitkä ja polveileva, enkä edes muista kaikkia käyttämiäni tuoksuja. Nina Riccin L'air du Temps on varhaisimpia tuoksumuistojani. Nyt jo edesmennyt Mummuni käytti aina leerdytaampsia eli tuttavallisemmin kyyhkystuoksua. Ihana tuoksu, jota itsekin yritin jossain vaiheessa käyttää, mutten onnistunut. Ei vaan toimi, varsinkaan kun ovat menneet käsittääkseni reformuloimaan, kuten nykyään tapana (valitettavasti) on.


Ensimmäinen itse ostamani tuoksi oli The Body Shopin Oceanus. Kaihoan sen perään yhä, harmikseni se on lakkautettu. Kun olin 12 ja menin seiskaluokalle, suihkautin ekana koulupäivänä korvani taa Diorin Diorissimoa. Siis mikä olisikaan nuorekkaampaa kuin puuterinen kielotuoksu... Kutosluokalla käytin Dolce Vitaa, myös Dioria. Tuoksumakuni oli aika, hmm, kypsä. Sitten tapahtui jotain, hormonit ehkäpä. Muistaakseni pidin makeista tuoksuista, kuten kaikki muutkin maailman 14-vuotiaat. Yves Rocher oli kova sana, ja käytin iloisesti sekaisin Les Plaisirs Nature -sarjan vadelmaa, kookosta, mansikkaa ja vaniljaa. Myös Boum oli käytössä muutaman kuukauden ajan, kunnes tulin järkiini. Prisman tuoksuosastolta teki tosi hyviä löytöjä, ja ihan varmasti tuoksuni ilahduttivat myös kanssa-asukkeja. (Muistaako kukaan Chupa Chups -tuoksuja? Voi hyvä luoja.)


15-vuotiaana rakastuin päätä pahkaa Stella McCartneyn Stellaan. Se on ainoa teiniaikojen tuoksu, jota rakastan vieläkin palavasti. Stella muutti suhtautumistani hajuvesiin. Aloin janota laatua. Prisman tuoksuosasto ei enää kelvannut. Tuoksukokoelma alkoi karttua.

Marc Jacobsin Daisy tuli mukaan kuvioihin 18-vuotiaana, sitäkin käytin useita pulloja. Nuuhkaisen Daisya aina, kun haluan kokea aikuistumisen huolettomuuden (hahahahahaha!). Vihreät tuoksut eivät ole meikäläisen heiniä (no pun intended) mutta Elizabeth Ardenin Green tea on löytänyt tiensä tuoksuhyllylleni. En tiedä miksi. Parikymppisenä, eli Green tean aikoihin, käytin myös Calvin Kleinin Onea. Silloin myös Kenzon Summer oli ihana, kunnes ihoni kemiat muuttuivat.


Viimevuosien suuret suosikit ovat olleet halpiainen Yves Rocherin Vanille Noire, Kiehl'sin Original Musk, saman talon Orange flower & Lychee sekä Guerlainin Habit Rouge.


Nyttemmin laatuvaatimukseni ovat yhä vain tiukentuneet. Makuni on ehkä vähän kypsempi. En ajattele tuoksuja talokohtaisesti, mutta kyllähän Guerlainissa ja The Body Shopissa on lievä sävyero. Pidän enemmän ensin mainitusta. Välillä on hyvä löystää sitä nutturaa, ja todeta, että edullisestikin voi saada hyviä tuoksuja. Ja ympyrä on alkanut sulkeutua, sillä Diorin Dolce vita on taas todella ihana.

Tuoksuihin liittyy niin paljon muistoja, että niihin on vaikea suhtautua vain tuoksuina. Tulen aina rakastamaan L'air du tempsia, ikävöimään Spice Girls -deodoranttia, ja kavahtamaan teini-iän yltiömakeita esanssituoksuja.
Etsin vielä sitä "the hajuvettä", mutta en valita etsikkoaikaani. Tämä tutkimusretki on mitä miellyttävin!

Nyt toiveissa siintävät ainakin:

Armani Prive Oud Royal (hintansa vuoksi jääkin haaveeksi!)
Dior Dolce Vita
Guerlain L'Heure Bleue ja Mitsouko
Lush Karma
Boucheron Trouble

Millaisia tuoksumuistoja sinulla on, hyvä lukijani? Haluan kovasti tietää!:)

7 kommenttia:

  1. Olipa kiva, kun sait niin nopeasti tämän postattua. Tuo Diorissimo hieman huvittaa minua. Minulla on se nyt myös, sain sen töistä, mutta en usko käyttäväni sitä iholla. Ehkä huonetuoksuna. Kielon tuoksu on ihana, mutta tuoksuna se ei ole kovinkaan nykyaikainen. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lomalaisella ei ole kuin aikaa ;) Mua melkein kaduttaa, että hävitin oman Diorissimoni, koska se olisi nyt vaan ihanan nostalginen. Eihän sitä käyttää voisi, mutta kuitenkin...

      Kiitos kommentistasi!

      Poista
  2. Jätin kommentin eilen, mutta se taisi hukkua johonkin bittitaivaaseen...

    Eli mulla on ollut myös HIEMAN kypsähkö tuoksumaku.
    Nimimerkillä käytin 11-vuotiaan Christian Diorin Poisonia.

    :D :D

    Tämä oli niin hyvä postaus, että inspiroiduin tekemään tälläisen myös blogiini! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, Poison on kyllä kova 11-vuotiaalle! :D

      Kiva että postaus inspiroi! Mä sain idean Creme De Beaute -blogista, kannattaa tsekata sekin. :)

      Poista
    2. Oma tuoksupostaukseni tulee ulos keskiviikkona :)

      Poista
    3. Jee, täytyykin olla kuulolla! :)

      Poista

Kiva kun kävit!