torstai 30. tammikuuta 2014

Tehokaksikko

Lushin palashampoo on kerrassaan näppärä tuote. Mieti nyt: miltei kolme pulloa shampoota yhdessä palassa. Siinä on mainio pesuteho ja ihana tuoksu.

Shampoopalani on mennyt käytössä niin rumaksi, etten näytä sitä. Kuvassa kätsä metallirasia shampoolle.
Karma Komba on yksi parhaita koskaan käyttämiäni shampoita. Se selvittää takut sekä jättää tukan kosteutetuksi ja runsaaksi. Niin ja se tuoksu! Mieleeni tulee Intia, ostinhan ekan palani sopivasti Intianmatkalleni. Pala kestää pitkähiuksisen aktiivisessa käytössä useita kuukausia, kunhan sen muistaa jättää ilmavasti kuivumaan. Koska incien tsekkaaminen on kaikista kivaa, täältä pesee (pun very intended!) Shampoo on vegaaninen!

Sisältää: sodium lauryl sulfate, cocamide DEA, hajuste (parfum), patsuliöljy (Pogostemon cablin), appelsiiniöljy (Citrus aurantium dulcis), laventeliöljy (Lavandula hybrida), mäntyöljy (Pinus), sitruunaruohoöljy (Cymbopogon schoenanthus), elemiöljy (Canarium luzonicum), keikarinkukkauute (Gardenia jasminoides), *citral, *geraniol, *citronellol, *limonene, *linalool, CI 42090 & 19140, jalosauramo (Anthemis nobilis).
* esiintyy luonnostaan eteerisissä öljyissä



Bring all boys to the yard! 
Tehokaksikon toinen taistelija on Lushin American Cream -hoitoaine. Se on kermaista, kosteuttavaa ja ylläripylläri, aivan todella herkun tuoksuista. Tukka jää pehmeäksi kuin mikä. American Cream ei kuitenkaan latista kuontaloa liimaiseksi. Hiuksiin jää todella ihana vaniljainen tuoksu. Ja incit tästäkin, koska tietenkin. American Cream ei ole vegaaninen, sillä siinä on lanoliinia.

Sisältää: hunajavesi (mel, aqua), vaniljatankouute (Vanilla planifolia), propylene glycol, tuore luomuappelsiini (Citrus aurantium dulcis), cetearyl alcohol (&) sodium lauryl sulfate, tuoreet mansikat (Fragaria vesca), hajuste (parfum), lanoliini (lanolin), cetrimonium bromide, cetearyl alcohol, vanilja absolute (Vanilla planifolia), muskatellisalviaöljy (Salvia sclarea), laventeliöljy (Lavandula augustifolia), bentsoehartsi (Styrax benzoin), *linalool, coumarin.
* esiintyy luonnostaan eteerisissä öljyissä


Jos nyt jotain pahaa sanottavaa pitää olla, niin ladataan tiskiin: molemmissa tuotteissa on sulfaatteja. Käyn sisäistä kamppailua aiheesta, mutta itsekkäästi pitäydyn sulfaattisissa pesuaineissa, koska hiussaippuat eivät vain tahdo pestä tukkaani ja päänahkaani.

Suosittelen tutustumaan muihinkin Lushin shampoisiin. Aika monelle päälle löytyy sopivia koostumuksia, ja tuoksufriikki lämpenee. Hajusteherkän kannattaa kavahtaa kauemmaksi.

Pesemisiin!

keskiviikko 22. tammikuuta 2014

Piä kuppis! eli KeepCupin ihanuus

Minä pidän kahvista. Pidän myös teestä. Tykkään juoda molempia, sekä kotona että liikekannalla ollessani. Tolkuton pahvimukien käyttäminen kuitenkin ahdistaa. Termosmukit ovat joko avuttomia tai rumia. Mikä neuvoksi?

KeepCup saapui pelastamaan rumien ja epäkäytännöllisten mukien suosta. Se on näppärä kuin mikä: juoma pysyy lämpimänä riittävän pitkään; se on kevyt kantaa; se on kivan näköinen; sen voi pestä astianpesukoneessa.

Kuvassa fiittaa Clipperin nokkos-sitruunatee. Maukas tapa nauttia lisärautaa.
Ystävyytemme aikana KeepCupista on tullut minulle lähes korvaamaton.

Värivalikoima on muuten aivan älytön. Itse en onneksi joutunut vaikean valinnan eteen, vaan neiti kämppis teki sen puolestani. Bless her soul. KeepCupeja saa viidessä eri koossa. Firman nettisivuilla voi jopa kustomoida ihan omanlaisensa kupin. Hintakin on varsin kohtuullinen.

Niin ja mainitsinko, että KeepCup on aikast ekologinen? Polypropyleeni on kierrätykseen sopiva materiaali, ja mieti nyt miten paljon pahvimukeja jää käyttämättä.

Kuva keepcup.com

Kannattaa vierailla firman nettisivuilla. Suomessa (siis Helsingissä:D) tuotetta myy ainakin Kaffecentralen.

Pieni vinkki loppuun: ei kannata jättää sitä kahvinjämää hautumaan mukiin. Tulee aika turski haju meinaan.

sunnuntai 19. tammikuuta 2014

Ystävällinen pekaanipähkinä-kahvikakku

Hauskaa sunnuntaiaamupäivää, kuomat. Frendit on yksi suosikkisarjojani koskaan, ja kun pari vuotta sitten bongasin kirpputorilta "Frendit - Kokkausta ja sydänystäviä" -keittokirjan, en olisi voinut juosta kassalle se kädessäni nopeammin. (Could I be more excited?) Kuitenkin kävi niin, että kuten monet muutkin keittokirja-aarteeni, kirja jäi hyllyyn enkä tehnyt siitä koskaan mitään.

Eilinen brunssi oli oiva syy muuttaa asioiden suunta. Mikä olisikaan parempaa syötävää brunssilla ystävien seurassa kuin parhaiden tv-ystävien reseptillä tehty pekaanipähkinä-kahvikakku? Lisäsin vähän omaa twistiä karvasmantelilla, koska se on nam. Koska olen kiva enkä lainkaan yhtä takakireä ja tarkka kuin Monica, jaan reseptin juuri sinulle, satunnainen vierailija. Ja näin se menee:

Ruokastailaus on niin mun juttu, kuten kuvasta näkyy.

Ystävällinen pekaanipähkinä-kahvikakku

Pekaanipähkinäpäällyste

1/2 kpp (n. 1,25 dl) fariinisokeria
1/2 kpp pekaanipähkinöitä hienoksi rouhittuna
2 rkl vehnäjauhoja
1 tl kanelijauhetta
2 rkl voita notkistettuna

Kahvikakku

8 rkl voita notkistettuna
1 kpp (n. 2,5 dl)  fariinisokeria (tai 1 dl valkoista sokeria ja 1,5 dl fariinia)
2 isoa kananmunaa
1 1/2 kpp (vajaa 4 dl) vehnäjauhoja
1 1/2 tl leivinjauhetta
1/2 tl suolaa
reilut 2 tl vaniljasokeria
1/2 kpp (1,25 dl) maitoa
(+ Muutama tippa karvasmanteliaromia, jos diggaat.)

Lisäksi: vaniljakastiketta tai jäätelöä

  • Kuumenna uuni 200°C:een. Voitele irtopohjavuoka.
  • Sekoita päällysteen aineet sormin, kunnes pähkinät ovat verhoutuneet sokeriin ja voihin. Jätä odottamaan.
  • Vaahdota voi ja sokeri vaaleaksi ja kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää joukkoon kananmunat ja vatkaa, kunnes taikina on tasaista.
  • Sekoita jauhot, leivinjauhe, vaniljasokeri ja suola pienessä kulhossa. Lisää kuivat aineet taikinaseokseen vuorotellen maidon kanssa. Tässä vaiheessa kannattaa lisätä myös karvasmanteli. Sekoita tasaiseksi. Kaada taikina vuokaan ja ripottele pähkinäpäällyste päälle tasaiseksi kerrokseksi.
  • Paista kakkua uunin keskitasolla noin 30 minuuttia, kunnes se on kullanruskea ja kypsä keskeltä. Tarjoa lämpimänä. Nauti parhaiden frendien (oikeiden tai niiden televisiossa asuvien) kanssa.
Ps. Kirjassa on jenkkimitat, jotka on käännetty vähän niin ja näin. Kannattaa hankkia sellainen leivontamitta, jossa on myös unssit ja kupit. 

Ystävientäyteistä sunnuntaita! PIVOT! PIVOT! PIVOOOOOT!


lauantai 18. tammikuuta 2014

Ihan kiva lauantai

Elämä on hyäärggh (onomatopoetiikka ftw!) mutta onneksi joskus on kivaakin. Kuten tänään. Alla päivän meininkejä: brunssia ihanien naisten seurassa, shoppailua ja laatuaikaa pikkuveikan kanssa leffassa. Ai mikä leffa? Oisko Hobitti 2. Joo, tiedän, tiedän.


Iik, mikä kahvikuppi! Jos nämä sopisivat yhtään omaan tyyliini, hamstraisin koko sarjan.
Hei, en voinut jättää näitä hytisemään yksinään.
 Päätökseen saattoi vaikuttaa kenkien alhainen hinta.
(Kengät: ilmaislaari, Lönnrotinkadun kierrätyskeskus)
Kumpi on kampi? Tämä on aitoa nörttihuumaa. 
Väsyneisiin mutta ihan iloisiin tunnelmiin täältä Angmarista, stop.

Äidin vanha paita, eli virallinen turvariepuni. Huivin tägi näkyy tyylittömästi. Suits me alright! (Huivi: Zara)

Kuunnelkaa ihmeessä kivaa musiikkia: tänään tehosoitossa Leonard Cohenin "If it be your will."

lauantai 4. tammikuuta 2014

Hen-hen-Henna, et sä mua masenna

Vaikka parin vuoden ajan suorastaan vannoin, etten värjää hiuksiani enää ikinä, alkoi ajatus punaisesta päästä kaihertaa mieltä. Koko kevään ja kesän haaveilin punaisista, hehkuvista kutreista. Mutta muistot värjäysrumbasta eivät olleet lämpimiä, eivät ollenkaan.

Vaan niin se oli, että Taideyliopiston Syysrevyy ja Louhen rooli jotenkin vaativat punaista tukkaa, joten vetäisin päähän väriä. Kemialliset värit vaan ovat vähän yäk, ja totesin, etten halua joutua laittamaan kuukausittain jotain myrkkyferiaa herkälle hipiälleni. Siispä henna riensi apuuni. Hennaa on käytetty iät ja ajat hiusten ja ihon värjäämiseen Lähi-Idässä ja Intiassa. Hennatatuoinnithan olivat minulle tuttuja ennestään, mutta hiuksiani en hennalla ollut koskaan värjännyt. Kerta se oli ensimmäinenkin!

Valitsin ekalle kerralleni Santen hiusvärin, sävyssä Natural Red. Santen hiusväri ei ole ihan puhdasta hennaa, vaan siinä on seassa vähän jotain muutakin. Lainaus firman nettisivuilta:

"Sante kasviperäiset hiusvärit sisältävät: vehnäproteiinia, merilevää, hennaa, cassiaa, pähkinän paloja, ratanianjuurta, indigoa, kahvia, punajuurta, tuomipuun kuorta, hibiscusta, raparperia. Pitoisuus vaihtelee värisekoituksesta riippuen." 



Värjääminen luonnonväreillä on suoraan sanoen ärsyttävää ja aikaavievää. Väritahna on paksua, ja näinkin pitkässä tukassa se alkaa painaa. Ja kun sanon, että se painaa, se todellakin painaa. Niska oli kovilla yli kahden tunnin vaikutusajan! Myöskin värin poispeseminen on ihan hanurista. Vietin melkein 45 minuuttia polvillani saunan lattialla, kauhoen vettä sangosta ja yrittäen saada jokaista savimaista kikkaretta pois päästäni. Eikä se henna tuoksu mitenkään namille. Kyllä, se olen minä, joka haiskahtaa, hmm, yrttiselle.

Tältä se töhkä näyttää. Nam. 
Mutta, mikä lopputulos! Hiukseni ovat hoidetut, paksut ja kiiltävät. Väri on uskomattoman upea, kirkas ja elävä punainen. Se muuttuu vielä hieman, ja on jo nyt syventynyt. Kun hennaa kerrostaa, se muuttuu vielä intensiivisemmäksi. Eikä mitään ylimääräistä. Ei palaneita nenäkarvoja, ärtynyttä päänahkaa tai epäilyttäviä tuoteselosteita. Aika hyvä diili, etten sanoisi. Lisäksi henna on edullista, sillä pelkkä jauhe ei maksa juuri mitään, ja Ruohonjuuressa on ainakin valikoimaa vaikka ja kuinka.

Kuvien laatu on vähän kökkö, sillä meillä päin on koko ajan pimeää. Koko ajan.
Tulihan selväksi, että olen tullut hennauskoon?


Niin, eihän se lähde tukasta kuin kasvattamalla. Mutta en jaksa murehtia sellaista juuri nyt. Hius on uusiutuva luonnonvara. Ja nyt olen askeleen lähempänä unelmaani tulla jousella ampuvaksi, punahiuksiseksi skottiprinsessaksi. Heh.

Ja sen kunniaksi Birdyn ja Mumford&Sons:in "Learn me right."


Iloista viikonloppua, kuomat!

Kuva: http://kauppa.ruohonjuuri.fi/

torstai 2. tammikuuta 2014

Kalpa Kassila ja Smaugin autioittama maa

Käväistiin kaukokämppiksen kanssa katsomassa "Hobitti 2 - Smaugin autioittama maa." Koska olen tällainen nörtti, ja erityisesti TSH-geek, olivat odotukset aika matalalla. Eka Hobitti kun oli ihan mälsä ja aika kaukana koko kirjasta. (Parasta siinä oli tämä biisi ja Gandalf.)


"Smaugin autioittama maa" oli todella paljon parempi kuin "Odottamaton matka." Jossain vaiheessa totesin, että okei, juonellisia vapauksia on otettu aika lailla, mutta menköön, sillä tämä on viihdyttävä leffa itsessään. Kolme tuntia meni äkkiä, ja voi pojat, kyllä nörttiä jännäsi. Pari kertaa säikähdin ihan kunnolla, ja muutaman kerran meinasin hihkaista innosta.

Ai miksikö meinasin hihkaista innosta? Koska Legolas Viherlehti. Ja koska Smaug (jota näyttelee aivan liian ihana Benedict Cumberbatch, fyi!) Ja tietenkin koska Gandalf.  Kauhua herättivät muun muassa örkit, jotka olivat todella, todella kammottavia. Visuaalisesti elokuva oli ihan tolkuttoman hieno.


Mutta mutta, kyllä minua harmittaa, että elokuvan tekijät ovat paitsi lisänneet paljon tavaraa Hobittiin, myös tehneet siitä synkemmän tarinan kuin se kirjassa on. Ja mikä ihmeen Tauriel?

Samalla on hauskaa, kuinka Hobitti-elokuvista on tehty selkeästi johdanto Sormusten Herroille, koska mukana on selkää Silmarillion-settiä. Tulevaisuudessa kaikki kuusi voi katsoa loogisena kokonaisuutena. Hienoa! Jos koskaan saan lapsia, ensin katsotaan Hobitit, sitten Sormusten Herrat. Tai siis ihan ensin luetaan kaikki kirjoina, tietty.


Kaikesta negistelystä huolimatta odotan vuoden kuluttua ilmestyvää kolmatta Hobittia. Mutta sanonpa vaan, etteivät Hobitit vedä vertoja Sormusten Herroille, eivät sitten millään. Harmi.

(Joku varmaan huomaa, etten oikein itsekään tiedä, mitä mieltä olen. Koko homma hämmentää.)

Mutta, kuunnelkaahan tätä biisiä ja fiilistelkää Tolkienia, muodossa tai toisessa. Ihku Ed Sheeran ja "I see fire" eli tammikuun tehosoittobiisi.



Kuvat: b-i.forbesimg.com, http://2.bp.blogspot.com

keskiviikko 1. tammikuuta 2014

Annum faustum

Niin, että mainiota uutta vuotta, kuomat! Meillä vuosi vaihtui laiskanlaisesti: olin vällyjen välissä klo 00.05 ja aika pian umpiunessa. Ihan täydellistä. Venäjällä kuulemma sanovat, että tuleva vuosi menee niin kuin sen vaihteen viettää, mutta toivon ettei ihan kuitenkaan. Tai, mikäs siinä, jos se tarkoittaa, että vuodesta 2014 tulee rento ja iisi. En usko, sori minä.

En ala muistella vuotta 2013, koska en muista mitään, enkä usko, että se ketään viisastuttaa. Sanotaan vaikka, että menin ja tulin aika vauhtia. Musiikki oli kivaa, kaverit oli kivoja, perhe oli kiva, Suhe oli kiva ja ennen kaikkea Jumala oli kiva. Toivon samoja aineksia tulevalle vuodelle.


Toivottavasti kukaan ei räjähtänyt ja kaikilla oli kivaa. Uutta vuotta putkeen, ollaan kiltisti.

Ja hei, tietenkin vuosi alkaa Tori Amosilla. Pretty good year!


Miau!