tiistai 18. syyskuuta 2012

Hassu Intia

Ruoskin jo kait kuollutta aasia kun jaksan vielä porista Intiasta, mutta ikävä iski. Ikävään sekoittuu huvittuneisuutta, sillä tällaiselle poliittisesti korrektille ja suoraan sanoen tylsälle suomalaiselle Intia oli täynnänsä aivan päättömän kreisejä juttuja.

Jos söisi joulutorttua Mumbaissa. Hämmentävää.

Vaikkapa se liikenne. Oikeasti, mitä sitä turvavöillä kun ajetaan satasta mutkaisilla teillä. Lopulta aloin nauttia vauhdista ja vaarallisista tilanteista, tosin en itse ratin taakse Intiassa menisi.

Tapakulttuurista en paljoa osaa sanoa, mutta paikalliset eivät osaa jonottaa asiallisesti. Pahimpia olivat mummot, jotka sniikisti vaanivat tilaisuuttaan ja äkkiä sinkauttivat itsensä pahaa-aavistamattoman (ja niin kohteliaan että se oli ihan turhaa) turistin eteen postitoimistossa tai lippuluukulla. Kuulemma pitäisi mennä ihan kiinni edellä jonottavaan. Mutta siinähän pitäisi koskea toiseen! Ei kai satakuntalainen nyt, hyi.

Parasta, hauskinta ja ärsyttävintä oli kuitenkin kaikki se huomio, mitä ylleni sateli. Aivan poikkeuksetta minua tuijotettiin. Paparazzit ja innokkaat ihailijat olivat kimpussani, oikeasti. Kadulla kävellessä vastaantuleva ukko nappaa kamerakännykän esiin ja ottaa kuvan. Ihmiset halusivat kätellä. Olin ystävä, potentiaalinen vaimo, asiakas, ja kaikin puolin ihmeellinen. Pari kertaa jopa sisko ("Our sister is there! Hello!") Kokoani kommentoitiin, kuulemma olivat kehuja, mutta koska olo oli muutenkin kuin albiinoelefantilla, eivät tuntuneet kehuilta, eivät. ("You have big, strong arms!" "Do you work out?")

Paikallinen jätehuolto ei naurattanut. Paitsi kun roskikset olivat eläimen muotoisia. Hii! (Niissä lukee "use me". Nobody did.)

 

Typerää, ehkä tarpeellista, mutta typerää, on länsimainen hygieniahysteria. Käsidesiä kului, ja jatkuvasti oli pieni kauhu päällä, jos tuleekin kipeäksi. Come on.

Niin, Intiassa englanti on virallinen kieli. Harva (lue: ei kukaan) puhuu kuitenkaan hienoa brittiaksenttia, vaan aksentti on sitä ihtiään. Välillä tuskastutti, puhutaan samaa kieltä, mutta kukaan ei tajua toistaan. Lopulta paikallisten vapaa ote oli lopulta riemastuttavaa. Ei se ole niin vakavaa, jos en lausu kaikkea ihan pilkulleen. Painotuotteissa ja plakaateissa virheet olivat herkullisia.

Bongaa sana, joka on oikein. 

Pikku sanaleikki tässä.

Intiassa ei ilmeisesti ole mitään rajoituksia siinä, mitä mainoksissa saa väittää. Vauvaöljy auttaa lastasi kasvamaan. Shampoo, joka estää hiusten jäämisen harjaan. Kyllä kyllä. Kauneinta olivat poliittiset mainokset.



Oli se ihana maa. Surullinen. Hauska. Kaunis. Hillitön.

Loppuun mahdottoman hauska juttu: Hitler-lukko. Jotenkin surullista, mutta samalla juhlavaa oli kanniskella tätä avainta taskussa.


Intia taisi olla tällä erää tässä. Ehkä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiva kun kävit!