maanantai 7. marraskuuta 2011

Pasila state of mind

(En ole maailman paras otsikoija, todellakaan. En ole edes toiseksi paras.)

Olisi ihana blogata ihanasta kodista, jossa on ihana sisustus ja ihana feng-shui. Nyt nauran räkäisesti. Paikka jossa asun, ei ole ihana. Se on ruma, betoninen, maalarinvalkoinen, harmaa, muovimattoinen, talvella hiivatin kylmä, pieni ja epäkäytännöllinen. Käytävä on sotkussa, haisee, ulko-ovella on roskia ja tupakantumppeja, ja pyörävarasto on ärsyttävän täynnä. Hissi on hidas, ja jos tulee vieraita, täytyy jokaiselle avata ala-ovi erikseen.

Onhan tämä aina sotkussakin. Ja näkymä ikkunasta on joskus maailman masentavin:

Mutta kuinka rakastankaan tätä paikkaa. Ensireaktioni tänne muuttaessani oli itku. Itkettäähän tämä vieläkin välillä, mutta miten typerää se on! Minulla on koti, siis sellainen, jossa on seinät ja katto. Se on enemmän kuin monella. Minulla on ihana kämppis, jonka kanssa saan jakaa tahmean jääkaapin lisäksi aika palan elämästäni. (Kämppis on myös tyylituomarini ja avustanut useissa kiperissä pulmissa, tyyliin "mitä mä laitan päälle ääää!") Minulla on se tahmea jääkaappi. Eikä tämä sisustuskaan niin pölhö ole, jotenkin olemme onnistuneet tekemään tästä itsemme näköisen niissä puitteissa, joissa se on mahdollista. Ja vaikka tilaa on nihkeästi, on sitä aina sen verran, että voi kutsua ystäviä istumaan ilta ja häiritsemään naapureita. Jopa Itä-Pasila näyttää viehättävältä kynttilänvalossa. 

Niin ja ne naapurit. Kohtaamiset ovat välillä (surku)hupaisia. Joskus hississä on pesukone, ja se raahataan omaan kämppään yhden kaveripojan avulla (ei niin helppoa kuulkaas!) ja kesken kaiken aukeaa ovi, ulos kurkistaa pää, joka katseltuaan hikisenä ahertavia pesukonevarkaita toteaa: "Ai, se oli teidän. Mä ihmettelinkin aamulla kenen pesukone on hississä." Samalta naapurilta lainattiin aiemmin viinipullonkorkinavaajaa (sanahirviö!!) Pesukone ei edes toiminut, jos se ketään yllättää, mutta se symboloi arkeani oivallisesti. Täynnä yllätyksiä ja appelsiininkuoria.
Naapureina on myös laittomia maahanmuuttajia, huumehörhöjä, ihan normaaleja hörhöjä, bilettäviä poikia ja vaivaantuneita hissimatkoja ("Are you from India?" "No, I'm from Pakistan.") Ja gettoparveke, josta näkee Kumpulaan, jos sinne uskaltaa ensin mennä. Ja aamulla aurinko nousee Pasilaankin. 


Ehkä me täältä muutamme poiskin, tai siis melko varmasti muutamme, mutta juuri nyt tässä on hyvä. Ja jos joku on häirikkö tai hörhö, se olen minä itse, sillä saatan äityä laulamaan kovaäänisesti milloin vain, nauraa maanisesti keskellä yötä tyhmille YouTube-videoille, tai paukuttaa rumpukapuloilla patteriin. 

Jay-Z:tä mukaillen: "Now you're in Itä-Pasila, concrete jungle where dreams are made of, there's nothing you can't do." 

Tervetuloa meille, meillä on aina teetä!



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiva kun kävit!