sunnuntai 6. marraskuuta 2011

Hei.

Vastakohdat viehättävät. Ristiriitaisuudet ovat kiehtovampia kuin yksiselitteisyydet, vaikka kovasti yritämmekin kaiken saada suoraksi ja helposti nieltäväksi. Elämä on kiehtovaa, kun kaikkea ei voi selittää.

Sama ihminen voi pitää keskiaikaisesta kirkkomusiikista ja Princestä.
Sama ihminen voi nauraa yhdessä hetkessä kaikelle (KAIKELLE) ja toisessa itkeä "kun missään ei ole mitään mieltä" (Aikaa kahden välillä kuluu parhaimmillaan 20 minuuttia.)
Sama ihminen voi tehdä vaikka mitä ristiriitaiselta vaikuttavaa.

Päässä kirjastollinen tietoa, ja sielussa jukeboksillinen levyjä. Se saattaa räjähtää silmille jonakin kauniina päivänä. Sitä odotellessa yritän haalia tätä kaikkea kasaan, vaikka jotenkin tuntuu, että kun yhden asian ymmärtää, toinen luikahtaa käsistä ja on taas vähän enemmän kujalla. Elämä on ihanaa juuri siksi. Ei kai kukaan valmiiksi tule. Hullummaksi vain.

Matkalla lopulliseen valmistumiseen on melko nasta nauttia ainakin seuraavista asioista:

Jumalan loputon hyvyys.
Tee.
Vuodenajat.
Musiikki.
Historia.
Suklaakeksit.
Koulu.
Spotify.
Muistivihot.
Pyöräily.
Kynttilät.
Puhdas pyykki.
Latina.
Wes Anderson.
Kirjat.
Helsinki.
Rauma.
Huumori.
Materialismi.
Villasukat.
Trivial Pursuit.
Joukkoliikenne.
Lumen Valo.
Kansantanssi.

(Jos vaikutan nörtiltä, se johtuu siitä, että olen sitä. Kaikki cooliuden yritykset ovat surullisia. Tämäkin taitaa olla sellainen. Voi voi.)

"Koivesta kanaa, sarvesta härkää."

Tervetuloa mukaan!






2 kommenttia:

Kiva kun kävit!